Avoin ja kaikkien yhteinen Oulu

Miltä kuulostaisi, jos voisit osallistua entistä paremmin kotikaupungissasi tapahtuviin asioihin? Jos pystyisit yksinkertaisesti ja sinulle sopivalla tavalla kertomaan mielipiteesi siitä, millaisessa kaupungissa haluat asua ja voisit olla vaikuttamassa sen toimintaan?

Löytäisit helposti tiedon siitä, millaisia päätöksiä kotikaupungissasi on tehty ja millä tavalla ne koskettavat omaa arkeasi. Päätöksiä ja muita tekstejä lukiessasi et joutuisi enää miettimään vaikeasti avautuvia termejä, etkä tarvitsisi niiden sisällön tulkitsemiseen sivistyssanakirjaa tai lakiosaamista. Entä mitä mieltä olet siitä, että käyttämäsi palvelut olisivat entistä helpommin käytettävissä?

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Olemme samaa mieltä! Siksi Oulussa tehdään parhaillaan työtä avoimen hallinnon edistämiseksi. Yksi hyvä ja ansiokas esimerkki avoimen hallinnon edistämiseksi tehdystä työstä Oulussa on omaishoidon päätöstekstien selkeyttäminen. Millainen päätös on tehty, se kerrotaan nyt selkeästi tekstin alussa. Vuoden selväsanainen palkinto, se tuli meille Ouluun! Kiitos ja palkinto kuuluvat myös Teille asukkaille aktiivisesta osallistumisesta!

Siis mikä on avoin hallinto? Avoin hallintohan voi kalskahtaa kuivalta ja jättää suuhun byrokraattisen maun. Todellisuus on kuitenkin toinen. Avoin hallinto ja sen edistäminen tarkoittavat Oulussa kaikkea sitä, mikä tuo kaupunkia ja sen toimintaa lähemmäs jokaista asukasta. Sen sisältöihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset kuntalaisten käytössä olevat vaikuttamisen keinot, kaupungissa tehtyjen päätösten julkisuus, selkeä kielenkäyttö teksteissä sekä kaikkien mahdollisuudet olla mukana Oulun kaupungin toiminnassa.

Avointa hallintoa ja siihen kuuluvia osa-alueita on edistetty Oulussa pitkään. Tällä hetkellä kaupungissa ollaan laatimassa toimintasuunnitelmaa, joka kokoaa kaikki Oulussa tehtävät avoimuuteen liittyvät asiat yhteen. Tavoitteena on myös kehittää kaupungin toimintaa niin, että kaikki oululaiset voisivat paremmin osallistua yhteisen kotikaupunkimme rakentamiseen. Suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen työhön osallistuu monien alojen asiantuntijoita eri puolelta Oulun kaupungin palveluita.

Ennen kuin suunnitelma on valmis, siitä kaivataan mielipidettä myös asukkailta. Suunnitelmatyöhön voi osallistua alkuvuodesta 2017. Osallistuthan sinäkin.

Mikä tekisi Oulusta sinulle läheisemmän kotikaupungin?

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen johtaja

Tiia-Maria Juuso
Kuntalaisvaikuttamisen koordinaattori Lue loppuun

Piia Rantala-Korhonen

Kotona Oulussa

Kohta neljä vuotta sitten muutin Espoosta Ouluun. Kaikki perusasiat olivat kunnossa: oululainen puoliso (töissä Helsingissä viikot, tosin), mielenkiintoinen työ, asunto, ei huolta toimeentulosta tai läheisten pärjäämisestä. Sydäntalven pimeys ja uusi ympäristö iski kuitenkin päälle työnpäivän jälkeen. En tuntenut juuri ketään, en ollut varma kelpaamisestani oululaiseen yhteisöön. Ehkä puheenikin kuulosti vieraalta, kuulin usein puhuttavan tullista tulleista ja junan tuomista. Tunsin vierauden tunnetta, vaikka olin muuttanut vain maan sisällä vajaat 600 km pohjoisemmaksi.

Olen monesti miettinyt, miten vaikeaa onkaan paeta sodan ja kriisien keskeltä, kun osa sukulaisista ja perheestä jää kestämättömiin olosuhteisiin. Oulun seudulta on lähdetty sankoin joukoin pakoon sekä sotaa että köyhyyttä ja työttömyyttä. Lähes joka suvussa on henkilöitä, jotka on lähetetty sotalapsiksi Ruotsiin, osa heistä jäi uusiin perheisiinsä pysyvästi. Meillä on kokemuspohjaa ymmärtää ihmisten hätää. Vuosi sitten turvapaikanhakijoiden virran käännyttyä Ouluun ihmiset näyttivät auttamisen halunsa ja lähimmäisenrakkautensa.

Nyt Oulussa valmistellaan uutta kotouttamisohjelmaa varmistamaan niiden ihmisten kotoutuminen Ouluun ja Suomeen, jotka ovat saaneet oleskeluluvan tai oleskeluoikeuden Suomessa. Heidän taustansa voivat olla moninaiset: kansainväliseen suojeluun oikeutettuja, pakolaisia tai heidän perheenjäseniään. Ulkomaalaislakia on tiukennettu ja yhä harvempi saa oleskeluluvan Suomessa, mutta Oulussa kotouttamisen piirissä olevien määrä on kasvanut.

Kotoutumisessa on kyse Suomeen muuttaneen ja täällä jo asuvien välisestä onnistuneesta vuorovaikutuksesta. Kotoutuminen turvaa maahanmuuttajille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin, mutta antaa kaikille mahdollisuuden rikastuttaa omaa kokemusmaailmaansa myös muiden kulttuurien avulla. Samasta syystä ihmiset yleensä matkustavat vapaa-aikanaan: on kiehtovaa kurkistaa vieraisiin kulttuureihin, maistaa niiden ruokia ja juomia, ottaa parhaat palat osaksi omaa arkea jatkossakin. Kahvi, tee, mausteet, monet hedelmät ja vihannekset, pizzat ja sushit ovat tänään niin arkisia, että emme aina ajattele niiden alkuperää.

Kotouttamisohjelmaan kirjataan ne asiat, joista kaupunki huolehtii omien palveluidensa avulla. Kotoutujat käyttävät lähtökohtaisesti samoja palveluja kuin muutkin oululaiset: päivähoitoa, koulua, terveyspalveluja, kirjastoa. Heitä koskevat Suomen lait ja asetukset. Palvelujen järjestämisessä on kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi eri kielet ja uskonnot. Perusopetuksessa oppilaan on saatava oman äidinkielensä opetusta, terveyspalveluissa voi olla tarvetta tulkkipalveluille.

Kotouttamisohjelma laaditaan virkamiesten yhteistyöllä, mutta sen valmistelussa kuullaan tänne muuttaneita ja heidän kanssaan toimivia yhteisöjä. Jos palvelut halutaan saada hyvin toimiviksi, on viisainta kuunnella suoraan asiakkaita, heidän toiveitaan ja ehdotuksiaan. Tiukan talouden aikana ei ole varaa huonosti järjestettyihin palveluihin, jotka eivät tuota toivottua tulosta.

Kaupungit palvelut eivät riitä kotouttamiseen. Tarvitaan myös yhdistyksiä ja muita yhteisöjä, koska kotoutuminen tapahtuu ihmisten kesken, eikä hallinnon päätöksillä. Kotoutuskoulutuksessa opiskelevien toiveena oli saada kummiperheitä, jotka auttaisivat arkisissa asioissa kuten ruokien löytämisessä kaupasta, suomalaisen ruoan valmistamisessa ja suomalaisten tapojen ymmärtämisessä. Kotoutumisessa tarvitaan meitä jokaista!

Piia Rantala-Korhonen
Kotouttamisohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja

Arjen pienet ja suuret ruokavalinnat

Luomu- ja lähiruoka kiinnostavat yhä useampia. Suomalaisessa arjessa ruoan luonnollisuudesta on kehittymässä valintoja ohjaava tekijä ja se liitetään useammin hyvinvointiin, terveyteen ja hyvin syömiseen. Luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta aiheutuva vesistö- ja ilmastokuormitus on lähtökohtaisesti tavanomaista alkutuotantoa vähäisempää ja luonnon monimuotoisuus runsaampaa, koska luonnonmukaisessa tuotannossa ravinteet otetaan tarkemmin talteen ja hyödynnetään ja koska synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö onriittalappalainen350 kiellettyä.

Luomuraaka-aineiden käyttö asettaa monenlaisia haasteita ammattikeittiöille, kun puhutaan suurien ruokamäärien tuottamisesta esimerkiksi Serviisin monitoimikeittiöissä.  Siksi voinkin olla ylpeä Serviisin ateriatuotannon kehittämistyöstä, koska olemme päässeet tuotannossamme ainakin Portaat luomuun -ohjelman luomuporras 1:lle. Koulut ovat luomuportaalla 1, päiväkodit portaalla 2 kuten myös ikäihmisten hoivalaitokset ja henkilöstöravintolat.

Hallitusohjelma edellyttää, että luomua käytetään julkisissa ateriapalveluissa 20 % tarjotusta ruoasta vuoteen 2020 mennessä. Hallitusohjelman ruokastrategiassa asetettu haaste ammattikeittiöille on kova ja harvoin ymmärretään kuinka suuri saavutus mm. luomutaso 1 on ammattikeittiöissä. Luomu- ja lähiruoka perustuu vielä pientuottajien tarjontaan, jolloin pienet tuotemäärät eivät kata kysyntää esim. tuhansia aterioita tuottavissa Serviisin monitoimikeittiöissä.

Muutakin haastetta löytyy. Alueemme alkutuotantoyritysten ja tukkukauppojen välinen yhteistyö on vielä vähäistä, jolloin mm. luomutuotteiden kuljettaminen tuotantokeittiöihin ei välttämättä onnistu, ammattikeittiöille soveltuvat pakkauskoot ja -materiaalit ovat myös vielä kehittymässä, luomutuotteiden hankinnan mahdollistuminen vaatii vielä hankintaosaamisen ja laadullisten kriteereiden kehittämistä niin kaupungin kuin yritysten osalta. Myös itse aterioita valmistavissa keittiöissä on vielä opittavaa ruokalistasuunnittelussa ja raaka-aineiden käytössä. Tehtävää siis riittää.

Arjen pieniin ja suuriin ruokavalintoihin voidaan kuitenkin vaikuttaa monella tasolla ja asenteita muuttamalla. Oulun kaupunkistrategiasta ei vielä löydy kriteereitä ruoalle. Olemme huomattavasti jäljessä muita pohjoismaita, erityisesti Tanskassa luomun merkitys ja käyttö on jo huomattavaa. Julkinen ruokapalvelu on myös Ruotsissa vahvasti luomu- ja lähiruoan asialla ja Ruotsi näkyy myös Unescon luovien ruokakaupunkien verkostossa.
Meillä on vielä matkaa samaan, mutta voimme kaupunkina edetä tiedostamalla yhteisesti ruoan vastuullisuuden, hiilijalanjäljen ja kestävän kehityksen merkitystä ja tekemällä konkreettisia toimenpiteitä.

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Me serviisiläiset haluamme kunnioittaa itsenäisen Suomen puhdasta luontoa myös puhtaan ruoan kautta. Olemme esittäneet vuoden 2017 talousarvioon tavoitteeksi uudenlaista ruokaohjelmaa, jossa voimme mm. esittää konkreettisina tavoitteina ja toimenpiteinä hallitusohjelman mukaista luomu- ja lähiruoan kehittämistä tulevina vuosina. Tämä vaatii erityisesti toimenpiteitä, luottamuksen ja avoimuuden lisäämistä alueen alkutuottajien ja asiakkaittemme kanssa sekä hankintaosaamisen kehittämistä laatukriteerit huomioiden, mutta myös joustavaa, kokeilevaa ja innovatiivista ateriatuotannon edelleen kehittämistä.

Otetaan ruoka yhdeksi oululaisen osaamisen imagotekijäksi.

Riitta Lappalainen
Johtaja, Oulun Serviisi

Voit lukea Portaat luomuun -ohjelman periaatteista ja merkityksestä Serviisille lisää tiedotteesta ja Serviisin kotisivuilta. Lisätietoja voi kysyä Serviisin tuoteasiantuntija Mira Raappanalta.

Maahanmuuton ajankohtaisia pohdintoja 7.3.2016 Oulussa

Kreikassa pakolaistilanne alkaa olla katastrofaalinen, mutta reitti läntiseen Eurooppaan ja sitä mukaa tänne meille on toistaiseksi kiinni. Myös Suomen itäraja on ainakin hetkellisesti hiljentynyt turvapaikanhakijoista. Kevät etenee ja lämmetessään se voi tuoda uusia yllätyksiä myös meille tänne Ouluun. Nyt kuitenkin täällä eletään jonkinlaista suvantovaihetta, jossa odotellaan viime syksynä tulleiden turvapaikkapäätöksiä, jatketaan esikotouttavaa työtä eri tahoilla ja valmistaudutaan siihen varsinaiseen kotouttamistoimintaan – siihen joka alkaa turvapaikkapäätösten tultua.

Suomen pohjoisissa maakunnissa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa) on tällä hetkellä

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

  • noin 5500 turvapaikanhakijaanoin 2 000:n arvioidaan saavan oleskeluluvan tämän vuoden kuluessa
  • noin 1 000 asettuu Ouluun
  • edessä kotouttamista edistäviä ratkaisuja kuten asumisen järjestäminen, kotouttamiskoulutus, työllistäminen, koulutukseen ohjaaminen jne.

Merkittävä osa oleskeluluvan saavista on alaikäisiä, joiden palvelutarve on kunnan kannalta aivan erityinen. Oulussa heidän lukumääränsä on noin 300.

Erityinen huomionkohde ovat myös kielteisen päätöksen aikanaan saavat turvapaikanhakijat, joiden muuttuminen ns. paperittomiksi tulee ennaltaehkäistä valtakunnallisin toimin.

Kotouttaminen

Kunnilla on kokonaisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta. Viimesyksyinen turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on osoittanut, että valtion kunnille osoittamat korvaukset niin vastaanotosta kuin jatkossa edessä olevasta laajamittaisesta kotouttamisesta ovat tasoltaan aivan riittämättömät.

Jotta maahanmuuton ei-toivottavia lieveilmiöitä kuten ghettoutuminen, sosiaaliset ongelmat, eri väestöryhmien vastakkainasettelut, kuntalaisten turvattomuuden kokemus, maahanmuuttajien korkea työttömyys jne. pystyttäisiin lievittämään ja torjumaan, kuntien resurssit on turvattava.

Käytännön arjessa vapaaehtoiset, seurakunnat, järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat huolehtivat osaltaan esikotouttamiseen ja kotouttamiseen kuuluvista tehtävistä.

Työllistäminen

Maahanmuuttajien työllistyminen on ehdoton edellytys kotoutumisen onnistumisessa. Käytössä olevat prosessit oleskeluluvan saamisesta työmarkkinoille sijoittumiseen ovat aivan liian pitkäkestoisia. Tavoitteena tulee olla pitkäjänteinen syrjäytymisen estäminen, minkä osalta oleskeluluvan saaneet voi monessa suhteessa rinnastaa nuorisotyöttömiin, joiden ei saa antaa ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Työhön on päästävä kiinni viipymättä oleskeluluvan saamisen jälkeen eikä nykytilanteen tapaan vasta vuosien kuluttua, mikä edellyttää lainsäädännöllisiä erityistoimia.

Osaamisen ja koulutuksen kartoittaminen on jatkossa tehtävä heti turvapaikanhakijan rekisteröinnin yhteydessä. Kotoutumiskoulutus, kielikoulutus, työelämä- ja muiden valmiuksien vahvistaminen tai vaikkapa tiedon jakaminen yrittäjyydestä voivat tapahtua samanaikaisesti työkokeilun tai muun työmarkkinoilla tapahtuvan toiminnan kanssa. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua aiemmasta moninkertaisiksi kotouttamisen eri vaiheisiin osoitetut viranomaisten resurssit ovat tyystin riittämättömät, ja niitä tulee vahvistaa.

Ely-keskuksille on osoitettava kevään lisäbudjetissa tarvittavat resurssit.

Asuminen

Oulussa varaudumme asuttamaan tänä vuonna yhteensä noin 1 000 oleskeluluvan saanutta. Valtiovallan on kannustettava erikokoisia kuntia tarjoamaan kuntapaikkoja aiempaa suuremmassa mitassa, muuten paineet kohdistuvat kohtuuttomasti keskuskaupunkeihin, pohjoisessa erityisesti Ouluun.

Segregaation välttämiseksi tarvitaan uusia valtion tukemia keinoja pakolaisten sijoittamiseen, mm. suunnitelmat asumisen tukemisesta ja yksityisten vuokranantajien vuokra-asuntojen välivuokraustoiminnasta ovat tervetulleita.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pelisäännöt selviksi

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Olisi kummallista, jos yli 30 000 turvapaikanhakijan saapuminen Suomeen muutamassa kuukaudessa olisi sujunut huomaamatta ja ongelmitta. Kukaan ei tiedä varmuudella, kuinka suuri osa tulijoista palautetaan ja kuinka moni jää tänne Suomeen pitemmäksi aikaa, ehkä pysyvästikin. Hallitus on 8.12. linjannut turvapaikkapolitiikkaa, ja niiden suuntaviivojen pohjalta viranomais-Suomi elää ja ratkoo ilmiön tuomia pulmia.

Arki-Suomi puolestaan sinnittelee käytännön elämästä kumpuavien isompien ja pienempien haasteiden kanssa: turvapaikanhakijat ovat järkyttäneet monen paikkakunnan hiljaiseloa. Oman mausteensa soppaan tuo myös äärinationalisti-Suomi terrorismiin rinnastettavine polttopulloiskuineen.

Turvallisuus on suhteellista, koettu turvallisuus todellisuutta

Turvallisuus on luottamusta muihin ihmisiin, myös vieraisiin ihmisiin. Turvallisuutta on, että voi pelkäämättä liikkua ja oleskella niin kotiympäristössä kuin julkisilla paikoilla. Liioittelematta voi sanoa, että koettu turvallisuus on osalla suomalaisista järkkynyt. Näin on käynyt myös Oulun seudulla. Turvapaikanhakijoiden saapuminen suomalaiseen arkeen ei ole tapahtunut ilman vaikutuksia, joita on toki osattu hiukan ennakoida mutta joita ei ole kyetty hallitsemaan. Liian moni eri-ikäinen nainen ja tyttö kokee nyt ulkona liikkuessaan turvattomuutta. Jos sitä on todellisuudessa ollut ennenkin, nyt sen kokeminen on aivan toisissa mittasuhteissa. Valitettavasti osittain se saattaa olla myös aiheellista.

Kulttuuriset tulkinnat viesteistä voivat olla hyvinkin erilaisia. Silmiin katsominen, hymy, käteen koskeminen – aran ihmisen rohkea ilmaus toisen hyväksymisestä ihmisenä. Entäpä jos toisessa kulttuurissa kasvaneen saaman käsityksen mukaan nainen ei katso silmiin, ei keskustele kahden kesken tuttavallisesti, pysyttelee poissa kosketusetäisyydeltä? Entäpä jos edellä mainittu käytös voidaankin tulkita pitkälle menevänä lupauksena intiimistä tuttavuudesta?

Voihan olla, että turvapaikanhakija on yhtä ymmällään, mitä oikein tapahtuu ja mitkä ovat odotukset. Jos hän on saanut käsityksensä länsimaisesta seurustelukulttuurista amerikkalaisista elokuvista tai jopa aikuisviihteestä, yhteentörmäyksiä on odotettavissa.

Vastuullinen tapa tarttua tilanteeseen tunnustaa tosiasiat, ei paisuttele eikä vähättele. Ei ole tarvetta leimata ketään, eikä rakentaa vastakkainasettelua saati pelotella. On kuitenkin reilua, että suomalaiset nuoret, erityisesti herkässä iässä olevat tytöt, saavat lisää tietoa kulttuurisista eroista, pystyäkseen erilaisissa tilanteissa pitämään huolta omasta turvallisuudestaan. On tiedettävä, että eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset tulkitsevat samoja viestejä hyvinkin eri tavoin. – Ja sen tiedostaminen ei tarkoita elämänpiirin rajoittamista, vaan terveen itsesuojeluvaiston käyttöönottoa uusissa tilanteissa. Tähän tarkoitukseen valmistellaan pikaisesti infopaketti, joka käydään yläkoulujen rehtorien johdolla kaikkien oppilaiden kanssa läpi, asiantuntijoita hyödyntäen.

– Ja se ilmeinen: ihan vastaavalla tavalla pelisäännöt pitää aina vain uudelleen teroittaa turvapaikanhakijoille. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset ja tytöt saavat täällä itse päättää kenen kanssa ovat tekemisissä, ja he itse asettavat ne rajat, mikä on kussakin suhteessa sopivaa ja sallittua. Naisten tuijottelu, perään viheltely, ohikulkiessa esitetyt tiedustelut poikaystävän olemassaolosta tai härskit ehdotukset eivät kuulu täällä tapoihin! Saati sitten naisten seuraaminen heidän kulkiessaan kaupungilla tai kotiinsa – siitä voi aivan aiheellisesti saada poliisin peräänsä. Ja kahdenkeskisissäkin tilanteissa naisen ei on ei! Siinä taitaa olla osalla kantasuomalaisistakin vielä oppimista.

Koko kaupunki kotouttaa

Merkittävä osa tänne Ouluun saapuneista turvapaikanhakijoista jää ehkä pysyväisesti tänne. Vastuullinen yhteisö ottaa heidät jäsenikseen viipymättä, sillä eristäminen ja vieroksuminen johtavat sellaisiin ongelmiin, joista on otettava oppia muualta Euroopasta. Joutenolo ja työttömyys aiheuttavat syrjäytymisuhan ja alttiuden kuulla vaikkapa Isiksen värvärien houkutuksia. Jo nyt ennen kuin turvapaikkapäätökset on saatu, hakijat on saatava kaikki kielikoulutuksen piiriin ja hallituksen linjausten mukaisesti mitä pikimmin työelämään kiinni. Tässä tarvitaan niin viranomaisten kuin kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoimijoiden yhteisiä ponnistuksia.

Oulun seudulla yhteispeli esikotouttavassa työssä on jo hyvässä vauhdissa ja eri tahot tekevät asioita koko ajan paremmin koordinoidusti. Oulun kaupungin alueella olevissa turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköissä osaamiskartoitukset ovat menossa – samassa yhteydessä selvitellään kunkin kiinnostusta eri alojen töihin tai tarvetta lisäkoulutukseen. Kaikissa yksiköissä on meneillään kielikoulutuksia, joiden myötä turvapaikanhakijat saavat opin suomenkielen alkeissa. Erityisesti kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset puolestaan järjestävät harrastus- ja ystävätoiminnan luonteisia aktiviteetteja, jotta turvapaikanhakijoiden elämä ei olisi liian passivoivaa. Näihin hommiin pääsevät mukaan kaikki kiinnostuneet, yhteyttä voi ottaa esim. SPR:n, Vuolle Setlementin, ODL:n, Vastaanottokeskusten tukiyhdistyksen tai eri seurakuntien toimijoihin.

Oulun kaupunki on osaltaan halunnut tukea omia työntekijöitään laatimalla ohjeita siitä, miten kaupungin työntekijät omissa tehtävissään voivat osallistua turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten yhteisten pelisääntöjen rakentamiseen. Ohjeissa mm. rohkaistaan osallistumaan ja puuttumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa jokin osapuoli selvästikin tarvitsee apua tai tukea. Suomalainen mentaliteetti, jonka mukaan emme puutu ympärillämme oleviin tapahtumiin muuten kuin kummastelemalla ja jälkikäteen kritisoimalla, täytyy muuttua, jotta esimerkiksi edellä mainitut viestinnässä olevat erot tulisivat kaikille osapuolille selvemmiksi. Vaikka ohjeet on laadittu kaupungin työntekijöille, voi niitä soveltaa koskemaan kaikkia oululaisia.

Kotouttaminen on meidän kaikkien oululaisten asia, vaikka virallisesti vastuu on viranomaisilla. Ilman koko yhteisön sitoutumista toteutus ontuu ja tulokset voivat jäädä vaatimattomiksi.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Mihin Oulu kykenee?

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Tänään 11.9. Forum24-lehdessä on haastatteluni, joka perustuu näihin kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksiin:

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.), kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.) ja kaupunginjohtaja Matti Pennanen julkistivat viime viikolla yhteisen kannanoton turvapaikanhakijoita koskevaan ajankohtaiseen kriisiin,  heidän väliaikaiseen majoittamiseensa Ouluun.

Kannanoton viesti oli selkeä: Oulu kantaa asiassa vastuunsa.

1. Miten Oulun kaupunki on vastuunkannossa mielestäsi onnistunut yksin ja yhteistyössä muiden kanssa?
Turvapaikanhakijatilanne on tullut niin Oulun kaupungille kuin muillekin toimijoille yllätyksenä. Yhteistyö Oulun vastaanottokeskuksen, poliisin ja SPR:n kanssa on sujunut hyvin. Samoin kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset ovat päässeet nopeasti liikkeelle, ja kaupungin yhteistyö sujuu kaikkien kanssa mainiosti. Mutta. Nopeasti kasvaneesta tulijamäärästä johtuen olemme viime viikot eläneet kädestä suuhun turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen järjestelyissä. Ketään ei ole haluttu jättää yöksi taivasalle ja siinä on onnistuttu, joten lopputulema vastuunkannosta on totta kai positiivinen.

2. Miltä tulevat viikot näyttävät, mihin määrään asti Oulun kaupungin ja sen kumppanien rahkeet riittävät?
Mahdoton kysymys. Jos kehitys jatkuu edellisten viikkojen ja kuukausien mukaisena, turvapaikanhakijoiden viikoittainen määrä kasvaa edelleen, minkä seurauksena hätämajoitustarve senkun kasvaa. Uusia tiloja pitää pystyä osoittamaan näihin tarkoituksiin vähintään viikottain. On tärkeää, että muutkin kunnat koko Pohjois-Pohjanmaalla osallistuvat taakanjakoon. Tiedossani on, että useissa kunnissa tutkitaan mahdollisuuksia ja Limingassa on jo tehty päätös osallistumisesta, se on hieno juttu! Vain yhteisin ponnistuksin tästä selvitään kunnialla. Niin, rahkeiden pitää vaan riittää.

3. Mille tahoille antaisit erityisesti kiitosta tämän kriisin akuutista hoitamisessa?
Tähänastisesta on päästy kuivin jaloin yhteistyöllä, jossa ovat mukana Oulun vastaanottokeskus, SPR, poliisi, muut valtion viranomaiset, seurakunnat ja tietenkin tuore tukiyhdistys ja kaikki vapaaehtoiset, jotka ovat olleet kiitettävästi liikkeellä. Minusta erityiskiitoksen ansaitsevat tavalliset oululaiset, jotka ovat reagoineet inhimilliseen hätään alkamalla tosi nopeasti koota hätäapua sitä tarvitseville – vaatteita, polkupyöriä, hygieniatuotteita, kaikkea laidasta laitaan virtaa tukiyhdistyksen organisoimaan keräykseen. Oulu auttaa yhdessä.

4. Ymmärrätkö niitä oululaisia, myös oululaisia päättäjiä, jotka suhtautuvat turvapaikanhakijoiden vastaanottoon kriittisesti, jopa sitä vastustaen?
On aivan oikein esittää kriittisiä kysymyksiä siitä, millaisin motiivein tulijat ovat liikkeellä, niinhän viranomaisetkin tekevät. Tulijoiden taustat, turvapaikan todellinen tarve ja tuloreitti kuuluu selvittää, jotta toimitaan kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti. On selvää, että kaikki tulijat eivät täytä turvapaikkakriteerejä. Kannustan kaikkia päättäjiäkin ennakkoluulottomasti ottamaan selvää siitä, miten turvapaikkaprosessi menee. Uskon tiedon lisäävän luottamusta siihen, että viranomaiset toimivat asiassa oikein. Hädänalaisia kuuluu auttaa ja autetaan.

5. Mitä muuta haluat tästä asiasta sanoa?
Turvapaikanhakijoiden tulva tuskin ihan heti tyrehtyy ja sitä mukaa joudumme vielä pitkään osoittamaan tiloja ja muita resursseja tilanteen hoitamiseksi. Pitkällä jänteellä tärkein tehtävämme on pitää huoli aikanaan turvapaikan saavien kotouttamisesta. Se on vuosien ponnistus, jossa mm. kielenopetuksella on keskeinen rooli. Meillä kaikilla oululaisilla on mahdollisuus ja oikeus osallistua tähän työhön, jolla saamme uudet tulokkaat tuntemaan itsensä oikeasti tervetulleiksi. Asian tekee monelle mielekkääksi viimeistään se ajatus, että monikulttuurisuus luo väistämättä uutta elinvoimaa Ouluun ja auttaa meitä pääsemään taloudellisesta ahdingosta, jonka kourissa olemme jo vuosia olleet.

Ari Heikkinen, 
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Itsehallintoalue – mikä se on?

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Suomessa on yritetty ratkaista jo vuosia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Useita malleja ja lainsäädäntöesityksiä on tehty, jotka ovat tavalla tai toisella kaatuneet. Sipilän hallituksen ohjelmassa keväällä 2015 tuotiin esille uusi ratkaisumalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, ns. kuntaa suuremmat itsehallintoalueet, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puhutaan myös sote-alueista, jotka tuottavat alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut tai ostavat niitä yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Palveluseteli olisi myös jatkossa käytössä. Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen (sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen) siirtäminen selkeille itsehallintoalueille.

Aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta tehdään erillispäätös. Hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa alueita olisi enintään 19. Julkisessa keskustelussa enimmillään 19 alueen määrä pohjautuu aika pitkältä nykyisiin sairaanhoitopiirien määrään ja tarkoittaisi Pohjois-Suomessa viittä aluetta (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Pohja ja Lappi). Kainuussa on jo pitkä kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöstä ja Keski-Pohjanmaalla, Länsi-Pohjassa ja Lapissa yhteistyötä ollaan valmistelemassa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on työryhmiä valittu työn käynnistämistä varten todella ison rakenteellisen muutoksen tekemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat heinäkuussa selvityshenkilöryhmän pohjustamaan syksyllä käynnistyvää rakenneuudistusten valmistelua. Ryhmän tehtävänä on koota poliittisen päätöksenteon tueksi näkökohtia siitä, miten sote-uudistus, itsehallintoalueiden perustaminen ja aluehallintouudistus voidaan toteuttaa ja sovittaa yhteen mahdollisimman sujuvasti.  Ehdotus julkistettiin perjantaina 14. elokuuta.

Selvityshenkilöt ehdottavat Suomeen alueiden määräksi 9–12 eli vähemmän kuin 19. He perustelevat alueiden määrän vähentämistä mm. sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi itsehallintoalueilla voisi olla aluehallinnon, maakuntaliittojen ja muita alueellisia tehtäviä. Mikäli hallitus päätyisi esittämään alueiden määrän selvityshenkilöiden ehdotuksen mukaisesti, olisiko Pohjois-Suomessa tulevaisuudessa kaksi itsehallintoaluetta mukaillen vanhaa läänijakoa?

Selvityshenkilöiden mukaan muutos pitää valmistella huolellisesti ja itsehallintoalueiden muodostamiseksi pitäisi perustaa väliaikainen organisaatio kullekin tulevalle alueelle. Ehdotettu aikataulu on tiukka. Jo vuonna 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot ja vuoden 2019 alusta lukien tehtävät siirtyisivät alueille.

Täältä kentältä käsin nyt toivoo, että maan hallitus linjaa itsehallintoalueiden määrän pikaisesti sekä käynnistää valtakunnallisen ja alueellisen valmistelun. Tätä megaluokan muutosta ei kyllä muuten tuolla aikataululla rakenneta. Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua missään vaiheessa, vaikka tietoa ei ole, mikä itsehallintoalue ja sen tehtävät tulevaisuudessa onkin.

Kirsti Ylitalo-Katajisto
hyvinvointijohtaja, apulaiskaupunginjohtaja (oto)

Ei taida olla aihetta juhlia naistenpäivää

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Suomen UN Women eli YK:n tasa-arvojärjestön Suomen kansallinen komitea on aloittanut kampanjan teemalla Emme juhli naistenpäivää. Järjestö haluaa omalla raflaavalla tavallaan kiinnittää huomion siihen, että joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Vuoden vanha EU-tutkimus puolestaan kertoo, että 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen – epäilemättä meillä täällä pohjoisessakin luvut ovat sietämättömät.

Tasa-arvolla on monenlaisia ulottuvuuksia ja sen edistämiseen on monia foorumeita. Oulun kaupunki on vastikään hyväksynyt tasa-arvosuunnitelman, jolla huomio kiinnitetään erityisesti kaupungin omien palvelujen ja toimintojen tasa-arvoulottuvuuteen. Näin naistenpäivän lähestyessä on hyvä katsoa, mitä organisaatiossa on tekeillä ja suunnittelussa tasa-arvon suhteen. Samalla voi pysähtyä hetkeksi miettimään, miten tasa-arvo toteutuu laajemmassa perspektiivissä. Voi juhlinta tyssätä siihen.

No tässä kuitenkin maistiaisiksi Oulun kaupungin toiminnallisen tasa-arvon suunnitelman esipuhe:

Tasa-arvo on arkinen asia, josta pitää taistella

Miehestä ihminen oppii. Hyvä veli -verkosto ja lasikatto. Naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Kielessä on paljon sanaleikkejä, jotka kuvastavat sitä, että sukupuolten välillä on valtapeliä ja että keksimme huumorinkin avulla tapoja tulla toimeen ilmeisten epätasa-arvoisten asetelmien kanssa. Tasa-arvon puutteet paljolti tunnetaan, ja ne on jo kauan osattu tiivistää naseviin kielikuviin. Naisten ja miesten tasa-arvo on näkökulma, jonka avulla voidaan löytää uusia reilun pelin ulottuvuuksia myös julkisten palvelujen tuotannossa.

Oulun kaupunki on allekirjoittanut Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan 28.9.2009. Tässä on nyt käsillä ensimmäinen kokonaisvaltainen suunnitelma siitä, kuinka palveluiden tasa-arvoa aiotaan kaupungin palvelualueilla, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä edistää – tämä suunnitelma osoittaa, että vielä meillä on varaa. Tasa-arvo tässä suunnitelmassa on erityisesti tasa-arvoisia palveluja naisille ja miehille, tytöille ja pojille, kaikille kaupunkilaisille sukupuoleen katsomatta.

Lisäksi toiminnallisen tasa-arvon suunnitelmassa nostetaan alueellisen tasa-arvon näkökulmaa. Muihin syrjinnän muotojen torjuntaan Oulussa on paneuduttu samaan aikaan työstetyssä yhdenvertaisuussuunnitelmassa.

Palveluiden tasa-arvo on jokaisen asia, ja kaikilla on mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tässä esityksessä on näkökulmana se, että tasa-arvo on asiakaslähtöisyyden ja palveluiden laadun tae ja se antaa hyvää pohjaa jatkokehitystyölle. Suunnitelmaa on laadittu ison joukon voimin, ja siinä katsotaankin kattavasti organisaation eri toimintoja ja toimijoita. Siitä iso kiitos työryhmälle!

Kaupunkistrategiassa Oulu 2020 linjataan meille arvoiksi rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Nämä soveltuvat myös tasa-arvon edistämiseen niin, että Oulussa uskalletaan

a) rohkeasti selvittää epäkohtia ja tarttua niiden ratkaisemiseen,
b) reilusti myöntää, että palvelujen tasa-arvo on jokaisen yksilön oikeus sekä
c) ottaa vastuu siitä, että kaupungin palvelut taataan tasa-arvoisina eri sukupuolille
ja eri puolille laajaa kaupunkia.

Palvelualue-, liikelaitos- ja osakeyhtiökohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet tarkistetaan vuosittain osana talouden ja toiminnan suunnittelua. Tavoitteiden arvioinnista ja seurannasta vastaa tasa-arvotoimikunta, joka raportoi niiden toteutumisesta kaupunginhallitukselle. Vastuu tasa-arvon toteutumisesta on kuitenkin meillä jokaisella, ennen kaikkea asenteena jokapäiväisissä kohtaamisissa.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus

Kaupunginhallitus hyväksyi äskettäin Oulun kaupungin kaikkien aikojen ensimmäisen yhdenvertaisuussuunnitelman, jota laatimassa oli monipuolinen joukko järjestöjen, edunvalvontatahojen, viranomaisten ja kaupungin edustajia. Lopputuloksesta voi olla ylpeä! Suunnitelma löytyy tasa-arvotoimikunnan sivuilta www.ouka.fi/tasa-arvo

Tässä kuitenkin maistiaisiksi suunnitelman esipuhe:

Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, jonka turvana on meillä Suomessakin laki yhdenvertaisuudesta. Viranomaisten on lain mukaan laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma, ja tämä Oulun kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelma on laadittu ainutkertaisen laajalla joukolla Oulun seudulla vaikuttavia viranomaistahoja, Oulun kaupungin yksiköitä ja ennen muuta erilaisten kansalaisryhmien edunvalvonnan edustajia, vähemmistöjen ja enemmistöjen puolestapuhujia. Siksi tässä yhdenvertaisuussuunnitelmassa tarkastellaan tämän päivän oululaisuutta monesta kulmasta – ja silti koko ajan yhdenvertaisuussilmälasien läpi. Kiitokset prosessiin osallistuneille!

Tässä ajassa ihmisoikeuksien universaalisuudesta on taas muistutettava, sillä niitä rikotaan eri puolilla maailmaa räikeästi joka päivä. Meilläkin erilaiset syrjinnän muodot ovat valitettavan tavallisia – aina emme monia ilmiöitä osaa edes syrjinnäksi tunnistaa. Tämän suunnitelman yksi keskeisistä tarkoituksista on tehdä syrjinnän rakenteet ja ilmiöt niiden takaa tunnistettaviksi, jotta jokainen meistä pystyy paremmin omassa arjessaan niitä ehkäisemään ja poistamaan.

Tulevaisuuden Oulu on monimuotoinen. Meitä on moneksi jo nyt, mutta muutokset ikärakenteessa, maahanmuuton lisäys, kieliryhmien lisäys, erilaisten kulttuurien ja uskontojen vaikutus, matkailun vaikutus ja ylipäätään kansainvälisen vuorovaikutuksen jatkuva lisääntyminen muuttavat vanhaa kunnon Oulua uudeksi ja entistä ehommaksi monikulttuuriseksi Ouluksi. Yhdenvertaisuuden suunnittelussa ei voi kuitenkaan vain odottaa tulevaisuuden muutoksia, vaan toimiin on ryhdyttävä heti. On paljon myös paljasjalkaisia oululaisia, joiden asema on perinteisesti jäänyt muita heikommaksi. Heitä voivat olla lapset, vanhukset, vammaiset, eri uskontokuntiin kuuluvat, vieraita kieliä puhuvat… Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole siis trendikysymys.

Kaupunkistrategia Oulu 2020:ssä yksi keskeisistä osioista koskee Palvelujen järjestämisohjelmaa. Tässä ohjelmassa tavoitteina ovat kuntalaisten hyvinvoinnin parantaminen, kuntalaisaktiivisuuden ja yhteisöllisyyden lisääminen ja asiakaslähtöisten palvelujen järjestäminen. Tavoitteet ovat aivan olennaisia, kun suunnitellaan yhdenvertaista Oulua ja sen palveluja. Keskeiset peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, on järjestettävä kaikille kuntalaisille korkealaatuisina ja mielellään merkittäviltä osiltaan lähipalveluina. Kaikille ei kuitenkaan sovi kaikki. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun erilaisten asiakasryhmien ja yksilöiden erityispiirteet tunnistetaan ja otetaan huomioon. Yhdenvertainen Oulu on suvaitseva Oulu, jossa erilaisuutta arvostetaan ja siitä osataan tehdä koko seudun menestystekijä.

Yhdenvertaisuuslain mukaiset, kokemukseen perustuvat tavoitteet ja toimenpiteet syrjinnän ehkäisemiseksi tarkistetaan palvelualueittain vuosittain osana talouden ja toiminnan suunnittelua. Tavoitteiden arvioinnista ja seurannasta vastaa tasa-arvotoimikunta, joka raportoi niiden toteutumisesta kaupunginhallitukselle. Asiakaslähtöisten palvelujen ja yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttaminen tapahtuu jokaisen työyhteisön jäsenen työssä henkilökohtaisella tasolla. Rohkeus, reiluus ja vastuullisuus omasta toiminnasta saa kaupunkistrategiamme arvot näkyviin arkipäivän työssä.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Villa Victorin kevät tuo mukanaan maahanmuuttajaneuvoston Ouluun

Oulun kaupungin monikulttuurikeskus Villa Victor jatkaa toimintaansa täyttä höyryä. Kevään kuluessa toteutetaan taas Värikäs ravintola kansainvälisenä ravintolapäivänä, rasisminvastainen viikko lähestyy, kieliopinnot pyörivät täydellä teholla ja maahanmuuttajaneuvoston perustamisen valmistelu on täydessä vauhdissa.

KirkkotoriTämä kaikki tapahtuu edelleen evakkotiloissa, sillä Villa Victorille ei ole vieläkään onnistuttu osoittamaan kaupungin kiinteistöistä uutta pysyvää toimipistettä – mutta toivossa eletään, että pian saamme asiat järjestykseen.

Villa Victorin palveluksessa on vuoden vaihteessa aloittanut Priyanka Sood, joka siirtyi hyvinvointipalvelujen maahanmuuttajapalveluista meille monikulttuurisen työn koordinaattoriksi.

Tässä Priyankan mietteitä uudesta tehtävästä:

”Olen aloittanut monikulttuurisen työn koordinaattorina tammikuun alussa. Työ on mielenkiintoista, sillä työskentelen ja olen lähikontaktissa maahanmuuttajayhteisöjen kanssa. Tulevaisuudessa haluan edistää maahanmuuttajien osallistumista palvelujen kehittämisessä. Haluan myös kehittää luovaa mallia kunnan ja maahanmuuttajajärjestöjen välisessä yhteistyössä. Uskon että vihdoinkin olen semmosessa paikassa missä voin käyttää urani aikana kerättyä työkokemusta ja koulutusta. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.”

Onnea Priyankalle vaativaan tehtävään!

Yksi Priyanka Soodin ensimmäisiä tehtäviä on valmistella maahanmuuttajaneuvoston perustaminen Ouluun. Neuvoston on määrä aloittaa työnsä vielä ennen kesää. Sitä ennen Villa Victorin väki neuvottelee Oulussa toimivien maahanmuuttajayhteisöjen kanssa siitä, millaisella kokoonpanolla ja toimintamallilla maahanmuuttajaneuvosto aloittaa työnsä. Jos edetään suunnitellun aikataulun mukaisesti, kaupunginhallitus nimittää neuvoston huhtikuun kuluessa.

Maahanmuuttajaneuvoston tehtäviä täällä Oulussa ei ole vielä määritetty, mutta esimerkiksi Tampereella vastaavan neuvoston tehtävänä on muun muassa maahanmuuttajien ja kotouttamiseen liittyvien palvelujen kehittäminen, eri kulttuurien välisen vuoropuhelun kehittäminen sekä osallistuminen syrjinnän ja rasismin ehkäisyyn. Tuolta pohjalta päästään varmasti meilläkin hyvin liikkeelle!

Villa Victorin kieliopinnot vauhdissa

Talven pakkaset, liukkaat tai lumisateet eivät estä innokkaita suomen kielen opiskelijoita tulemasta kursseillemme joka aamu. Maanantaisin ja torstaisin kokoontuvat hieman edistyneemmät, tiistaina ja keskiviikkona opiskellaan alkeista lähtien.

Kurssien ajankohdat ja opetussuunnitelmat ovat pysyneet käytännössä samoina kuin viime vuonnakin, mutta kurssien nimet päätettiin ajanmukaistaa: nykyiset nimet ovat Alkeiskurssi (Elementary course) ja Jatkokurssi (Follow-up course). Myös tiistai-illan erikoiskurssilla on nyt kuvaavampi nimi, Valmentava kurssi YKI-testiin. Iltakurssien ajat ovat myös pysyneet samoina.

Villa Victorin kerho- ja ryhmätoiminta on edelleen vilkasta. Jo perinteisiksi muodostuneet englannin kielen kurssit sekä arabian ja ranskan kerhot ovat saaneet rinnalleen espanjan lukupiirin. SPR:n vapaaehtoiset vetävät läksyapuryhmää torstaisin, jolloin kokoontuu myös romanien kielipesä. Kansainvälisiä kohtaamisia järjestetään useana keskiviikkoiltana koko kevään.

Viikonloppuryhmistä kokoontuvat edelleen amharan sekä thain kielen ryhmät. Lisäksi viikonloppuisin jatkaa syksyllä aloittanut japanin kielen ryhmä. Joka toinen tiistai talo taas täyttyy tiedonhaluisista, kun tiistai-infojen asiantuntijat tulevat kertomaan elämän ja yhteiskunnan eri asioista.

Täysin uutena päänavauksena Villa Victorissa aloitti kuntouttavan työtoiminnan ryhmä, joka kokoontuu perjantaisin koko kevään ajan. Ryhmään valitut opiskelevat suomea elämänhallintaan, opiskeluun ja työelämään liittyvien perustaitojen harjoittelun ohessa. Ryhmä toteutetaan yhteistyössä kaupungin työllisyyspalveluiden sekä sosiaalitoimen kanssa.

Alkuvuoden osallistujamäärät viittaisivat siihen, että viime syksyn trendi jatkuu. Kävijämäärät ovat selvässä kasvussa. Lisäksi iltojen ja viikonloppujen tilaisuuksia varten tiloja vuokrataan yhä innokkaammin. Toistaiseksi on pääasiassa saatu kaikki halukkaat mahtumaan, mutta tätä menoa joudutaan tilojen puolesta sanomaan myös ”ei oota”. Erityisesti lauantaipäivät ja –illat ovat koko kevään hyvin varattuja.

Kevään 2015 tulevia tapahtumia

15.2. Värikäs Ravintola Aleksinkulmassa klo 11 alkaen. Kotikokit 16 eri maasta Monikulttuurikeskus Villa Victorin koordinoimana järjestävät mahdollisuuden herkutteluun eri maiden ja maanosien ruoilla edulliseen hintaan.

14.3. klo 11.00—13.00 Oulu Loves Me -tapahtuma Rotuaarilla, rasisminvastaisen viikon aloitustilaisuus Oulussa

16.3. Kaikkien vaalit – valtakunnallinen vaalipaneelitilaisuus Aleksinkulmassa klo 17.00 alkaen

Ari Heikkinen
konsernipalvelujen hallintojohtaja