Ei minun vastuullani vai onko sittenkin…

Kunnan, ja sitä myöten meidän jokaisen työntekijän tehtävänä on palvelujen tarjoaminen tai niiden tarjoamisen mahdollistaminen kuntalaisille. Muistammeko tämän ja muistutammeko tästä itseämme riittävän usein?

Kuntatyö on työtä, jolla on merkitys. Osoittaako se tapa, millä työtä teemme tämän todeksi?

”Ei kuulu minulle, vastuu on muualla”. Toimimmeko näin? Uskallammeko tarvittaessa jopa hypätä rajojen yli?

Kysymys on asenteesta. Hyppäänkö reviirini ulkopuolelle ja hoidan asian? Vai olenko työnkuvani vanki. Poiminko roskan vai jätänkö sen siistijälle? Viestitänkö puutteen sille, joka osaa asian hoitaa, silloin kun en itse pysty? Vai annanko asian olla? Huolettomuus ja joustamattomuus ei voi olla toimintatapamme.

Syyskuussa järjestettiin esimiehille Tsemppi-tilaisuus, jossa teemana oli kokeileva kehittäminen. Asiasta kertomassa ja innostamassa oli yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki. Hänen keskeisiä ajatuksiaan ovat: kummastele, uskalla ajatella riittävän isosti ja pienesti.

Kyseenalaista entisiä toimintatapoja, etsi uusia näkökulmia. Kokeile. Kokeilut onnistuvat aina. Joko syntyy se, mitä pitikin tai sitten syntyy ymmärrys, ettei asia ainakaan niin onnistu.

Tee asioita eri tavalla kuin muut. Tee samoja asioita eri tavalla kuin muut.

Tähän ajattelutapaan sisältyvät nopeat ja pienet kokeilut. Ei tarvita isoja kehittämisryhmiä ja pitkiä raportteja. Oikea asenne, rohkea ajattelu ja oikeus myös epäonnistua. Näistä kevyistä kokeiluista voi syntyä suuria innovaatioita.

Paras ymmärrys siitä, mitä kannattaisi ja miten kannattaisi tehdä, on siellä, missä työ tehdään. Viisaus ei välttämättä löydy neuvotteluhuoneista tai kehittämiskabineteista.

Ja aivan konkreettinen esimerkki ja esitys. Tehdään pieniä nopean toiminnan joukkoja, jotka huolehtisivat esim., että kaupunkiviihtyvyyteen liittyvät monesti pienet ja helpot, mutta näkyvät asiat tulisivat saman tien ja joustavasti hoidetuksi? Pitkään vinksallaan ollut valaisinpylväs oikaistaan, kaadettu penkki nostetaan, töhrityt paikat siivotaan. Ei tarvitsisi selvittää kenen reviiriin kuuluu. Siinä toki voisi joutua rikkomaan jopa ns. hallintokuntarajoja, mutta homma tulisi hoidetuksi.

Tämä on vain esimerkki. Monesta muustakin toiminnasta löytyy vastaavaa. Yksinkertaista, helppoa, mutta näkyvää muutosta. Ei muuta kuin toimeksi. Kuka ottaakaan vastuun…

 Unto Lehtonen, henkilöstöjohtaja

Kuuluuko kuntalaisen ääni?

Olen toiminut kohta kolme vuotta Oulussa hyvinvointijohtajana vastuullani sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuluneina vuosina on ollut taloudellisesti tiukkaa ja olemme joutuneet tekemään sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia sopeuttaaksemme menoja valtuuston meille antamaan budjettiraamiin.

Menokehitystä on saatu kuriin, mutta uusia toimenpiteitä tarvitaan edelleen Palvelumalli 2020 linjausten ja talousarviossa vuodelle 2015 esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Olemme uudistamassa sosiaali- ja terveyspalveluja saman katon alle hyvinvointikeskuksiin. Kiimingin hyvinvointikeskus on käynnistynyt tämän vuoden maaliskuussa. Kontinkankaan hyvinvointikeskus avaa ovensa kuntalaisille tammikuussa 2015. Uudistuksen tavoitteena on parempi ja nopeampi asiakaslähtöinen hoito ja palvelu osaavan henkilöstön toimesta.

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Saan kuntalaisilta palautetta meidän palveluista sekä sähköpostitse että puhelimitse. Myös luottamushenkilöiltä ja erilaisissa kuntalaistilaisuuksissa tulee palautetta siitä, mikä meidän palvelujärjestelmässämme toimii ja mikä vaatii kehittämistä. Ihmisiä puhututtaa mm. palveluiden saatavuus, vastaako kukaan järjestelmässämme asiakkaan hoidon kokonaisuudesta ja miten kyseiseen henkilöön saa yhteyden.

Hyvinvointikeskusten – ja pisteiden suunnittelussa meillä on ollut mukana aktiivisia kuntalaisia. Esimerkiksi Kiimingin hyvinvointikeskuksen suunnittelussa viisitoista eri-ikäistä kuntalaista täytti palvelupäiväkirjaa kahden viikon ajan. Palvelupäiväkirjan avulla kartoitettiin kuntalaisten arjen moninaisia palvelutarpeita, jotka eivät liittyneet pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näiden perusteella arvioitiin mm. sitä kuinka suuri tarve henkilöllä on julkisen sektorin tuottamien palveluiden käyttöön tai toisaalta kuinka isoa roolia sosiaalinen verkosto näyttelee henkilön elämässä. Samalla saimme arvokasta tietoa siitä, minkälaisia asiointimalleja toivotaan. Perinteisen paikalla asioinnin lisäksi halutaan myös yhä enemmän sähköisiä palveluja.

Kuntalaiset arvostavat ennen kaikkea palvelujen toimivuutta ja luotettavuutta. He kokevat tärkeiksi kohtaamisen kasvotusten, henkilökohtaisen ja ihmisläheisen palvelun. Toisaalta arvostetaan toimivia sähköisiä palveluja niiden ajallisen ja fyysisen riippumattomuuden vuoksi. Sähköisten palveluiden tulisi olla helppokäyttöisiä ja näppäriä. Harjaantuneet käyttäjät ovat valmiita myös mutkikkaampiin sähköisiin palveluihin.

Keskeinen viesti meille oli, että palveluja ei tule suunnitella pelkästään kuntalaisten iän, sukupuolen tai asuinpaikan suhteen vaan ryhmitellen eri asiakastarpeita. Paljon palveluja tarvitseville on tärkeä, että asiakas saa nimetyn omahoitajan tai asiakasvastaavan, joka sovittaa palvelut yhteen. Vähän palveluja käyttävä ”itsepalvelija” haluaa toimivat ja kattavat sähköiset palvelut.

Toki näinkin suuressa lähes 200 000 asukkaan kaupungissa, on mahdotonta osallistaa kuntalaisia samalla tavalla palveluja uudistettaessa. Onneksi meillä on useita mahdollisuuksia kuulla kuntalaisten ääntä. Kuntalaisten kokemuksiin perustuvaa tietoa on koottu muun muassa otakantaa.fi – sivustolla, alueellisissa yhteistyöryhmissä sekä järjestöjen kanssa käydyssä vuoropuheluissa. Myös sote-uudistuksen valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota kuntalaisten osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Palveluja tulisi suunnitella ja kehittää yhdessä niiden käyttäjien kanssa. Oulussa on siitä jo hyviä kokemuksia!

Kirsti Ylitalo-Katajisto
Hyvinvointijohtaja

Pyörällä pääsee –vai pääseekö?

Viime viikolla ympäristötalolla pidettiin työpaja, jossa pohdittiin Oulun keskusta-alueen pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittämistä. Työpaja liittyi parhaillaan laadittavaan Oulun keskustan kevyenliikenteen olosuhteiden kehittämiseen tähtäävään kokonaissuunnitelmaan, jonka pitäisi valmistua ensi kesään mennessä. Oulussa pyöräillään paljon ja Oulun pyöräilyolosuhteet ovat monella tavalla hyvät, mutta keskustan pyöräilyolosuhteet ovat monin paikoin ongelmalliset ja kehitystä ei ole viime aikoina hirveästi tapahtunut.

Työpaja oli todella antoisa ja tarpeellinen. Keskustan kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteet kaipaavat parantamista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Suurimpana ongelmana keskusta-alueen pyöräilyssä nousi esiin keskustan etelä-pohjois- ja itä-länsisuuntaisten sujuvien ja selkeiden pyöräreittien puute. Muina ongelmina esiin nousi mm. pyöräreittien yleinen epäjatkuvuus, erillisten pyöräkaistojen puute, reittien puutteelliset merkinnät, suojateiden liian korkeat reunakiveykset ja liian vähäiset pyöräpysäkit keskustassa ja aseman seudulla.

Samantyyppisiä ongelmia on noussut esiin myös ohjelmatyön pohjaksi tehdystä avoimesta nettikyselystä. Kyselyssä nousi myös esiin kevyenliikenteen kannalta ongelmallisia paikkoja keskustassa, joista mainittakoon esimerkiksi Saaristonkatu. Samoja ongelmia nostivat ihmiset esiin myös facebook-keskusteluissa.

Odotan tulevalta kehittämissuunnitelmalta paljon. Toivon sen tuovan konkreettisia ehdotuksia kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteiden nopeaksikin parantamiseksi. Pyöräilyolosuhteiden parantaminen ja selkeyttäminen palvelisi myös kävelyolosuhteita, sillä nyt ongelmana ovat usein kävelyreiteillä villisti suihkivat pyöräilijät.

Aina muutosten ei tarvitse olla edes isoja, mutta niillä voi olla iso vaikutus liikkumisen sujuvuuteen. Toisaalta odotan suunnitelmalta myös laajempaa ja strategisempaa näkemystä keskustan liikenteen pitkän aikavälin kehityssuunnasta. Oulun kaupungin tavoitteena on lisätä kevyenliikenteen osuutta ja vähentää yksityisautoilua. Miten tätä tavoitetta tuetaan keskustan liikennejärjestelyjen isolla kuvalla? Voidaanko esimerkiksi kävelykatualuetta laajentaa? Voidaanko joitain katuja rauhoittaa autoliikenteeltä kevyelle liikenteelle? Mihin rakennettaisiin keskustan läpikulkeva pyörien ”highway”? Voitaisiinko Ouluun rakentaa Hollannista tuttuja pyöräkatuja ja voisiko kevyttä liikennettä priorisoida joillain kaduilla autoliikenteen yläpuolelle? Tarvitaanko kaupunkiin pyörien kallioparkki, eli keskitetty keskustan pyöräpysäköintialue?

Kaikkea ei ratkaista kuitenkaan työn alla olevalla suunnitelmalla. Työpajasta lähti myös selkeä viesti lainsäätäjille siitä, että yksisuuntaisilla kaduilla pitää voida mahdollistaa kahdensuuntainen polkupyöräily lain sitä estämättä. Myös parhaillaan työn alla olevaan kaupungin rakennusjärjestykseen toivottiin riittävän sitovia ja laajoja pyöräpysäköintinormeja erityisesti keskustakortteleille. Ohjelmat, lait ja normit eivät sinällään kuitenkaan vielä paranna keskustan pyöräilyolosuhteita, vaan tarvitaan resursseja ja toimenpiteitä suunnitelmien toteensaattamiseksi. Oulu on pyöräilykaupunki, mutta pyöräilyn tukemiseksi tarvitaan puheiden lisäksi myös tekoja.

Resurssien ja tekojen lisäksi tarvitaan myös asennemuutoksia, tarvitaan asennetta jotta aamulla Hanna Sarkkinenlähdetään liikkeelle auton sijaan pottumoottorin voimalla ja asennetta, että liikenteessä noudatetaan yhteisiä sääntöjä ja liikutaan muita kulkijoita kunnioittaen. Asennetasolla meillä lähes kaikilla on peiliin katsomisen paikka ja muutokset voi aloittaa heti.

P.S. Niin ikään viime viikolla pidetyssä nuorten vaikuttajapäivässä keskusteltiin mm. kevyenliikenteenväylien kunnossapidosta. Nuoret olivat erityisen huolissaan kevyenliikenteen väylien talvikunnossapidosta ja talvipyöräilyn olosuhteista. Nuorten viesti päättäjille ja virkamiehille oli se, että koska pyöräily on ympäristöystävällistä ja terveellistä ja kaikki eivät voi edes ajaa autoilla, niin pyöräilyolosuhteista täytyy pitää huolta. Fiksuja nuoria, heitä meidän kannattaa kuunnella.

Hanna Sarkkinen
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu

Hallinnon monitilatoimistoprojekti etenee – johdon pilotti alkaa tammikuussa

Oulun kaupungin johtoryhmä näytti maanantaina vihreää valoa Kaupungintalolla aloitettavalle monitilatoimistopilotille. Joulukuun puolivälin ja tammikuun alkupuolen välillä toteutettavat tilojen ja kalustuksen muutokset mahdollistavat kaupungin johdon siirtymisen uudenlaiseen toimintatapaan, jossa luovutaan omista työhuoneista ja tehostetaan tilojen käyttöä.

– On hienoa, että muutos hallinnon toimintatavoissa ja tilankäytössä voidaan aloittaa kaupunginjohdosta, sillä juuri johtajien työhuoneet ovat olleet kaikkein vähimmällä käytöllä. Oma arvioni on, että olen kokouksissa ja palavereissa muissa tiloissa kaupungintalolla tai aivan muualla yli 90 % työajastani. Aivan samoin kuin minullakin, yleisesti kaupunginjohtajistolla tuntuu olevan eniten aikaa istua oman työpöytänsä ääressä normaalin virka-ajan ulkopuolella – silloin eivät sihteerimme ole paikalla. Niinpä on perusteltua testata, miten työhuoneiden jakaminen sujuu niin kollegoiden kuin sihteerienkin kanssa.

Pilotin ei ole tarkoitus olla pitkä, vaan jo helmikuun jälkeen tehdään arviointia siitä, miten homma on toiminut. Tarkoitus on, että jokainen pilottiin osallistuva saa halutessaan vaikka päivittäin merkitä muistiin kokemuksensa ja ajatuksensa – ja kaikki palaute käydään huolella läpi! Vasta pilotin arvioinnin jälkeen maaliskuussa tehdään pidemmälle meneviä ratkaisuja siitä, missä muodossa monitilaprojektia toteutetaan eteenpäin.

Tavoitteet monitilaprojektille ovat sinänsä ennallaan, ja niin Kaupungintalolla, Oulu10ssä kuin Ympäristötalossakin toimivat projektiryhmät saavat jatkaa työtään. On hyvä pitää mielessä, että projektin ainoana tavoitteena ei ole suinkaan kustannussäästöt, vaikka niilläkin on toki merkitys. Aivan olennainen asia on hallinnon työskentelytapojen muuttaminen. Johtavissa ja asiantuntijatehtävissä toimivien työskentely on jo pitkään ollut liikkuvaa, ajasta ja paikasta riippumatonta. Työ kulkee mukana mobiilien työvälineiden myötä. Työtilojen ja muiden työhön liittyvien järjestelyjen, kuten esim. langattomien verkkojen ja mobiililaitteissa toimivien sovellusten pitää tukea yhteisöllistä ja liikkuvaa työtapaa.

Yhteisöllinen tilojenkäyttö puolestaan vaatii meiltä kaikilta opettelua ja ennakkoluulotonta asennetta – jossakin määrin yksityisyydestä joudutaan tinkimään, mutta tilalle saadaan työtovereiden seuraa ja luontevia kohtaamisia pitkin työpäivää!

Projektin keskeinen tavoite talouden näkökulmasta on kaupungin palvelualojen ja liikelaitosten hallinnon tilankäytön tehostamisella saavutettavat merkittävät tilakustannussäästöt. Ulkoisissa vuokratiloissa on tällä hetkellä hyvinvointipalvelujen, sivistys- ja kulttuuripalvelujen, Oulun Serviisin, Oulun Tilakeskuksen ja BusinessOulun hallintotiloja. Kaikkine kuluineen näistä tiloista maksetaan pari miljoonaa euroa vuodessa. Samaan aikaan meillä on omia tiloja tyhjilläänkin. Silti ensisijainen tavoite on saada hallintojen toiminnot mahtumaan Kaupungintalolle, Oulu10:in ja Ympäristötalolle, joissa tarvitaan toimintatapojen muutosta, jotta kaikki niihin mahtuisimme – meidän on esim. kyseenalaistettava yhden hengen työhuoneet ylipäätään, vaikka tiukasta linjasta sitten joutuisimmekin esim. tuon pilotin arvioinnin myötä hiukan tinkimään!

Tässä lyhyesti hallintotilojen suunnitelmien tilanne nyt:

  • viestintä sekä konsernipalvelujen kehittämisen palvelualueen toiminnot siirtyvät Oulu10:stä syksyllä 2015 Kaupungintalolle
  • hyvinvointipalvelujen hallinto siirtyy Oulu10:iin ja sen ulkoisista vuokratiloista luovutaan vuoden 2015 loppuun mennessä
  • Serviisin toiminnot siirtyvät Ympäristötaloon vuoden 2016 syksyyn mennessä. Tilakeskuksen osalta asia selviää kevään 2015 aikana
  • sivistys- ja kulttuuripalvelujen hallinnon ja BusinessOulun osalta tarkemmat päätökset ratkaisuista tehdään kevään 2015 kuluessa, mutta kaupungin omiin tiloihin siirrytään joka tapauksessa vuoden 2017 aikana

Monitilatoimiston pilotti kaupungintalolla

Kaupungintalon pilottiin osallistuvat kaupunginjohtaja, apulaiskaupunginjohtajat, hallintojohtaja ja heidän kaikkien sihteerit, kolme lakimiestä, päätösvalmistelun päällikkö, yhteensä 15 henkeä – pilotin alueella olevissa työhuoneissa työskentelee nyt yhdeksän henkeä.

Vetäytymistila-, puhelinkoppi-, kalusto- ja sermiratkaisuilla pyritään varmistamaan työhyvinvointi ja työrauha kaikille. Yhtään seinää ei pilotissa siirretä tai puhkaista. Pilotin kustannusarvio on suuruusluokkaa 55 000 €, koostuen lähinnä sähkö- ja ilmanvaihtoteknisistä töistä ja pienistä rakennusteknisistä muutoksista.

Aineistojen säilytys, vaatekaapit yms. -käytännön kysymyksiä ratkotaan pilottiin valmistauduttaessa erikseen. Myös melua, kopinaa jne. häiriötekijöitä vähentäviä akustisia ratkaisuja pohditaan. Ja koko käytävän yhteiset pelisäännöt tarvitaan – kussakin huoneessa niitä voidaan soveltaa eri tavoin.

 Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Jottain tolokkua torppaamiseen

Remonttiryhmä pohti lukuisia esityksiä koskien ensi vuoden talousarvioesityksiä.

Hyvinvointipalvelujen osalta esitys pitää sisällään terveysasemien toiminnan muutoksia kohti matalamman kynnyksen palveluja. Osa terveysasemista toimii jatkossa hyvinvointikeskuksina. Oulu on jaettu maantieteellisesti neljään alueeseen, pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen.

Kun uutinen palveluverkon tiivistämisestä levisi, ihmisille eri alueella tuli paniikki. Itselleni on tullut mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Nytkö se meidän alueen terveysasema lähtee? Miksi lakkautetaan terveysasema juuri meidän alueelta? Jäämmekö nyt heitteille? Kuka meitä hoitaa? Mistä saamme palvelut jatkossa? Jopa sellaista on ilmassa, että asukasyhdistykset keräävät nimiä adressiin palvelujen säilyttämiseksi. Kukapa ei nimeänsä panisi!

Lienee kuitenkin tarpeen esittää tässä muutama ajatus, joka toivon mukaan hieman rauhoittaa kuntalaisia.

Kysykääpä itseltänne seuraavat kysymykset: kuinka monesti vuoden aikana olen käynyt terveysasemalla ja millainen mielikuva minulla itselläni on niiden toiminnasta? Saako omalle terveysasemalla kohtuullisessa ajassa aikoja sairaanhoitajalle tai lääkärille? Vai onko käynyt niin, että arvauskeskuksen maine on ajanut teidätkin hakemaan palveluja yksityiseltä tuottajalta?

Oulun taloustilanne ei kaipaa enää lisäselityksiä – voi vain todeta, että se on todella huono! Jos kotitaloudessa tulee tilanne, että rahat loppuvat, mitä silloin tehdään? Pysähdytään tietenkin miettimään, mitkä laskut pitää ehdottomasti hoitaa, mistä perheen arkitoiminnoista pitää ehdottomasti pitää kiinni ja mistä voidaan luopua kokonaan.

Tätä samaa ajattelua remonttiryhmä harrasti. Kuntalaisten palvelut pitää ehdottomasti hoitaa, mutta ne voidaan toteuttaa tuottamalla palveluja toisella tavalla. Ja napata euroja toimintaan niistä seinistä!

Terveysasemien vastaanottoaikojen saaminen ei ole todellakaan ollut kohdallaan. Kiireettömään vastaanottoon jono on minimissään kuukauden. Vika ei ole lääkäreissä eikä hoitohenkilökunnassa vaan systeemissä. Uskon vahvasti, että vahvistamalla nyt esitettyä kuutta hyvinvointikeskusta, saamme toimivammat yksiköt vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeisiin.

Henkilökunta voi keskittyä jopa toiminnan kehittämiseen, sen sijaan, että jatkuvasti joutuu torppaamaan tulijoita, kun ei vastaanottoaikoja ole!

Uusille hyvinvointikeskuksille ollaan rakentamassa ajanvarauksetonta vastaanottoa. Kiimingin hyvinvointikeskuksessa tätä on pilotoitu jo jonkin aikaa ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Nyt samaa toimintamallia ollaan viemässä myös muihin hyvinvointikeskuksiin: Myllyojalle, Haukiputaalle, Tuiraan, Kaakkuriin, Kontinkankaalle. Parempaa vai mitä? Ennen roikut puhelimessa ja yritit saada puhelimessa apua ja aikoja, onnistumatta kuitenkaan.

Pirjo SirviöRajakylään, Kaijonharjuun, Höyhtyälle, Ylikiiminkiin, Yli-Iihin ja Oulunsaloon suunnitellaan hyvinvointipisteet. Sehän ei tietenkään tarkoita samassa laajuudessa annettavia palveluja kuin nykyisillä terveysasemilla. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei alueen asukkaita jätetä pulaan, vaikka kulmakuntapoliitikot mitä muuta väittäisivät!

Remonttiryhmä linjasi jämäkästi, että ennen kuin yhtään aiottua suunnitelmaa eri aluiella toteutetaan, pitää olla suunnitelma siitä, mitä palveluja alueen hyvinvointipisteisiin jää. Tämä työ on käynnistynyt.

Joten nyt toivon malttia matkaan ja kuntalaisilta luottamusta siihen, että remonttiryhmä on esittämässä näitä toimenpiteitä vastuullisena ja tietoisena siitä, että kehittäminen pitää lähteä kuntalaisten palveluista – ei siitä, että seinät säilyvät tai entinen meno jatkuu eikä aikoja saada ja julkisen terveydenhuollon maine entisestään vaan huononee!

Marisemalla ja vanhasta kiinni pitämisellä ei tätä Oulua saada millään nousemaan.

Ottakaamme kehittämishaaste yhdessä vastaan. Laitetaan yhdessä meidän julkiset terveyspalvelut sellaiseen kuntoon, että kun koko valtakuntaa koskeva sote-uudistus vihdoin meidät tavoittaa, meitä suorastaan vingutaan tuotantokumppaneiksi muiden kuntien taholta!

Pirjo Sirviö,
SDP, Kaupunginvaltuutettu,
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja

Kiimingin asiointipiste ui vastavirtaan

Kiimingin palvelupisteUusi aika alkoi Oululle ja oululaisille, erityisesti kiiminkiläisille, kun tämän viikon tiistaina Kiimingissa muunnettiin Oulu10-piste valtion ja kaupungin yhteiseksi asiointipisteeksi. Kyse on viidessä kunnassa tapahtuvasta kokeilusta, pilotista, jolla haetaan uutta yhteistyömuotoa julkisten etäpalvelujen tarjoamiseksi kansalaisille.

Pilotissa mukana olevien valtion toimijoiden, verottajan, poliisin, maistraatin, TE-keskuksen ja KELAn toimintoja ei millään ilveellä voitaisi saada Kiimingin kaltaisen kaupunginosan taajamaan ilman tällaista uutta valtion ja kuntien yhteispalvelupistekonseptia.

– Pilotti on hieno alku, mutta minulla haaveena on palvelujen laajentaminen pilotin jälkeen kaikkiin Oulu10-pisteisiin: Ylikiiminki, Yli-Ii, Oulunsalo, Oulu10, Kiiminki ja Haukipudas. Se on kuin uimista vastavirtaan, sillä kun yleensä palvelujen tarjontaa vain supistetaan, tässä tuodaan palveluja lähemmäs kuntalaisia, ikään kuin palautetaan aiempaa palvelutasoa.

Ennen pilotin kokemuksia ja valtion omia linjauksia jatkosta on mahdotonta arvioida, mikä on aikanaan mahdollista. Vuoden kuluttua ollaan viisaampia. Siihen mennessä selvinnee paitsi se, kuinka paljon kiiminkiläiset ja muut pilotin piirissä olevat kuntalaiset näitä palveluja todella käyttävät, myös valtion kunnalle jatkossa maksama korvaustaso. Pilotti on Oulun kaupungille edullinen, sillä käytännössä valtio maksaa sen viulut. Jatkossa taso tuskin on yhtä höveli.

Lue lisää asiakaspalvelusta www.ouka.fi/asiointi

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Työttömyys kuristaa kaupungin taloutta

Reilu viikko sitten työministeri Lauri Ihalainen kävi lupaamassa täällä Oulussa muutamien miljoonien lisämäärärahoja Oulun seudun ICT-alan rakennemuutoksen torjumiseen. Tuki työttömyyden kasvaessa on tervetullutta ja jopa välttämätöntä, mutta valitettavasti tuen taso ja laatu eivät riitä ratkaisevasti muuttamaan tilannetta. Ilman Broadcomin ja Microsoftin irtisanomisiakin Oulun työttömyysaste oli heinäkuussa 18,1 %. Eikä valitettavasti käännettä parempaan ole näköpiirissä: niin täällä Oulun seudulla, Suomessa kuin globaalistikin talouden nousukäännettä saadaan vielä odotella.

Valtio velkaantuu nopeasti ja se sysää kiihtyvällä tahdilla tehtäviä kunnille, jotka nekin pyristelevät talousahdingossa – Oulu ei ole mitenkään poikkeus. Työllisyyden hoidossa valtio on jo ennestään siirtänyt vastuuta pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden hoidosta kunnille. Oulussa tänä vuonna käytetään nettomääräisesti työllisyyden hoitamiseen runsaat 23 miljoonaa euroa.

Ilta-aurinkoEnsi vuodeksi summa uhkaa nousta huikeasti, sillä kun nyt tuossa edellä mainitussa luvussa on työmarkkinatuen kuntaosuudesta aiheutuvia menoja noin 10 miljoonaa euroa, työmarkkinatuen säännösten muutos näyttäisi johtavan aiemmin ennakoituakin suurempaan kasvuun. Kuntaliitossa tehtyjen laskelmien mukaan pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta, palkkatukiuudistuksesta ja TYP-toiminnan laajentamisesta johtuen työttömyyden hoidosta koituva lisälasku voi nousta ensi vuonna jopa yli 15 miljoonaa euroa.

Ministeri Ihalaiselle esitettiin viime perjantaina kyllä meidänkin rätingit, mutta kaikesta päättäen hallitus ei näistä uudistuksista aio tinkiä. Toivo pitänee asettaa seuraavan hallituksen ohjelmaan, jossa työllisyyden hoidossa pitää päästä uuteen aikaan: jos kunnille annetaan lisää velvoitteita, täytyy mukana tulla myös resurssit, niin kuin tähänkin asti on luvattu, muttei ole annettu.

Työttömyyden vaikutus kuntien talouteen tulee suurimmalla painollaan tietysti verotulojen romahtamisena sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvuna, joihin voidaan ennaltaehkäisevällä työllä vaikuttaa, mutta näihin hallinnollisluontoisten kustannusten hillintään kunnan rahkeet eivät riitä: ne näyttävät toteutuvan luonnon lailla. Ja se ikävin puoli työttömyydessä on tietysti kunkin työttömän henkilökohtaisen epätoivon tilanne, josta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että ei se ponnistelu takaisin työmarkkinoille mitään herkkua ole.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pohjois-Suomen sote-palvelut rakennetaan yhdessä

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ehdotus julkistettiin viikko sitten. Tuhti lakipaketti perusteluineen on ehtinyt jo kulua hiirenkorville asiantuntijoitten käsissä. Kansallisesta näkökulmasta uudistus on tarpeellinen. Lakiesityksen suuret linjaukset ovat hyvät ja kannatettavat. Mitä lakiluonnos voisi tarkoittaa oululaisen asukkaan kannalta?  Mikä muuttuu?

Lain vahva periaate on yhdenvertaiset palvelut. Jatkossa yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan tarkasteltaisi Oulun kaupungin rajojen sisällä, vaan koko Pohjois-Suomen asukkaitten kesken. Uusi pohjoinen sote-alue ulottuun Suomi-neidon päälaelta Keski-Pohjanmaa lakeuksille ja Pohjois-Pohjanmaalta Kainuun korpiin. Varmaa on, että palvelut muuttuvat asukkaiden näkövinkkelistä. Joillakin ne paranevat ja toisilla ne huononevat.

Keskustelu Oulun kaupungintalolla

Pohjois-Suomen yhteistä sote-linjausta mietittiin Oulun kaupungintalolla

Sote-alueen kuntayhtymällä on merkittävä päätösvalta koko Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten toteutuksesta. Riskinä on miten yhdenvertainen palveluitten laatu- ja palvelutaso varmistetaan nostamatta kustannuksia pilviin. Todennäköisesti osalla kuntia kustannukset nousevat ja osalla laskevat, kun palveluihin tarvittava rahoitus kootaan sote-alueelle.

Oulun kaupunki käyttää tänä vuonna lähes 600 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niiden laadun, saatavuuden ja saavutettavuuden linjauksista päättää nyt 67 oululaista kaupunginvaltuutettua. Jatkossa oululaisten ääntä ylimmässä päätöksentekoelimessä sote-alueella edustaa muutama oululainen luottamushenkilö. Kuuluuko kunnan ja kuntalaisen ääni uudessa mallissa? On hyvä, että uusi laki edellyttää nykyistä vahvempaa aitoa, suoraa kuntalaisten kuulemista.

Uudistuksen jälkeen palvelujen tuotantovastuu on kuntien tai kuntayhtymien vastuulla. Asiakkaan näkökulmasta tavoitteena ovat mahdollisimman selkeät katkeamattomat palveluketjut. Periaate on hyvä. Sujuvat palvelut, joissa asiakasta ei pompotella, tuovat toimintaan tehokkuutta ja kustannusten laskua.

Palveluita voidaan tuottaa kunnallisena omana toimintana, niitä voidaan ostaa järjestöiltä ja yksityisiltä tai asiakkaalle voidaan antaa palveluseteli. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen vastuutetaan niin asukkaat itse kuin sote-toimijat yhdessä kunnan muiden ammattilaisten kanssa. Lakiesitys ei anna selkeää vastausta siihen, voiko Oulun kaupunki olla jatkossa yksin palvelujen tuottajana. Muodostuuko Pohjois-Pohjanmaalle yksi, kaksi tai useampia palveluita tuottavaa organisaatiota? Mikä taho vastaa yliopistosairaalan palveluista? Muutokset tarkoittavat tuhansille työntekijöille työnantajan vaihtumista.

Lausuntoaikaa on 14.10.2014 asti. Nyt on aika vaikuttaa lakiluonnokseen. Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen kunnat ovat aloittaneet yhteiset keskustelut. Uuden palvelurakenteen on määrä olla toiminnassa 1.1.2017. Kaikki ei ole silloin valmista – uudistusprosessi tulee viemään useita vuosia ennen kuin sille asetetut tavoitteet on lunastettu. Jatkossa kuntien välinen yhteistyö tulee ratkaisemaan Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveyspalveluitten kokonaisuuden.

Sinikka Salo, apulaiskaupunginjohtaja
Hyvinvointipalvelut

Seiso henkesi edestä!

Olemme kaikki tienneet jo pitkään, että liikkumattomuus on vaarallista: kun kuluttaa vähän, lihoo. Kunto romahtaa. Ja tulee selkävaivoja. Tässä blogissakin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä muistutti istumisen terveyshaitoista huhtikuussa.

Silti UKK-instituutin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 -tutkimus hätkähdyttää: istuminen on sen mukaan jopa hengenvaarallista – melkein yhtä vaarallista kuin tupakanpoltto ja jopa vaarallisempaa kuin liikalihavuus yksinään. Kuolemanriski on kolkko ilmaus.

Tuon tutkimuksen mukaan vietämme valveillaoloajasta reilut yhdeksän tuntia istuen tai maaten, me miehet vieläpä kolme varttia enemmän kuin naiset. Aktiiviliikunta ei yksin pelasta, jos joka tapauksessa istumme liikaa jatkuvasti. Toisin sanoen runsas istuminen saattaa romuttaa riittävänkin liikunnan terveysvaikutukset.

Liian monella meistä Oulun kaupungin työntekijöistä työ on päivästä toiseen istumista, usein päätteen äärellä. Osalle työntekijöistä on voitu hankkia säädettävä työpöytä, jotta työpäivän aikana voi välillä tehdä työtään seisten työnteon kärsimättä. Motorisoiduilla pöydillä on korkea hankintahinta ja sen vuoksi niitä ei ole kaikilla. Eikä niitä todennäköisesti hankita jatkossakaan kaikille. Voi kuitenkin kysyä, kuinka järkevää on odottaa, että työntekijälle tulee istumisesta selkävaivoja, joiden perusteella sitten se motorisoidun pöydän hankinta voidaan tehdä.

Niin, tällainen peli ei vetele! Meidän on ryhdyttävä aktiivitoimiin, ettemme pilaa selkiämme ja vaaranna ylipäätään terveyttämme. Meidän on noustava seisomaan ja kävelemään. Ehdotan, että kaupungin työterveyshuolto ja henkilöstön palvelualue yhdessä kaupungin johdon, palveluprosessien ja liikelaitosten johdon ja henkilöstöjärjestöjen kanssa ryhtyy kampanjoimaan liiallista istumista vastaan. Esimiesten tulee olla esimerkkinä ja kannustamassa omia työntekijöitään liikkeelle työpäivän mittaan.

Ilman säädettäviä pöytiäkin on mahdollista lisätä seisomista ja kävelemistä joka päivä. Jos puhelin soi, nouse jaloillesi! Jos luet paperia, ota muutama askel! Juo kahvisi kahvitunnilla seisten! Älä käytä hissiä vaan portaita. Luovu työpöytätulostimesta.  Järjestä palavereita kävellen – muistiinpanot voivat olla ongelma, mutta ne voi koettaa tehdä palaverin päätteeksi. Nouse kokouksessa vaikkapa edes tunnin välein jaloittelemaan. Esimies: kokeilepa kehityskeskusteluja kävellen, minulla on niistä hyviä kokemuksia!

Järjestetään kokoushuoneita, joissa kokoustetaan seisoen – meneillään olevan hallinnon tilaprojektin yhteydessä on pidettävä huoli, että niin Oulu10:ssä, Ympäristötalossa kuin kaupungintalollakin on jatkossa ainakin yksi seisomakokoushuone, mieluummin vaikka useita. Onko ihan varmaa, että kaikki palaverit ja kokoukset ovat tarpeellisia? Voisiko osan hoitaa videoneuvotteluna tai puhelimitse? Epäilen, etteivät kaikki kokoukset ole riittävän hyvin valmisteltuja, minkä vuoksi ne venyvät tarpeettoman pitkiksi. Ja epäilen vahvasti, että kokousten kestoon vaikuttaa myös puutteellinen valmistautuminen – asioihin voi ja pitää paneutua ennen kokousta! Asetetaan tavoitteeksi, että kokousten ja palaverien määrä ja kesto puolitetaan – siinä vapautuu myös aikaa muille tehtäville.

Jos joku kaipaa vielä lisämotivaatiota, tässä olisi: kaksi tuntia päivässä seisten istumisen sijaan ja avot, 10 kiloa pois painosta vuodessa, lupaavat asiantuntijat!

Tässä vielä motivoiva taukojumppavideo!


Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Oulu on kesäkaupunki!

Heinäkuu alkoi kauniissa ja aurinkoisessa säässä. Viime kesän helteitä ei ole ollut näköpiirissä, mutta kesän valo on yhtä ihana kuin aina. Työhuoneen ikkunasta katsottuna katukuva näyttää hiljentyneeltä, mutta torilla ja rannoilla riittää vilinää.

Olen viettänyt suurimman osan kesistäni kaupungissa. Kesäisessä kaupungissa on aivan oma tunnelmansa, kulttuuritarjontaa ja tapahtumia uusissa ja yllättävissä paikoissa. Lomalaiset ehtivät viipyillä kahviloissa ja terasseilla ilman kiirettä, ilmeet vetävät hymyyn koleassakin säässä. Vaaleina kesäiltoina jaksaa työpäivän jälkeenkin nauttia kesästä.

Koululaisten pitkät kesälomat tuovat perheille omat haasteensa. Tärkeää olisi saada koko perheelle yhteistäkin loma-aikaa, vaikka pienten koululaisten vanhemmat joutuvat usein pitämään lomansa vuorotellen ja turvautumaan sen lisäksi isovanhempien tai muun tukiverkoston hoitoapuun. Jos kaverit ovat mökillä tai reissussa, uhkaa pitkästyminen kotinurkissa.

Onneksi Oulussa on kesällä tarjolla monenlaista aktiviteettia! Museo- ja tiedekeskus Luupin dinosaurusnäyttelyyn voi tutustua joka päivä aamukymmenestä iltakahdeksaan, säällä kuin säällä. Luupin yhteislipulla voi käydä katsomassa myös Ainolan tiloissa olevan Koiramäki-näyttelyn ja arjen historiaa esittelevän Retro Kitch-näyttelyn. Jos virtaa riittää, niin lopuksi voi suunnata Hupisaarten Kiikkupuiston uudistuneelle leikkialueelle, jonka vieressä ovat myös kahvila ja kasvihuone. Hupisaarissa voi kyllä viettää vaikka kokonaisen päivänkin, ne ovat mielestäni Suomen kaunein kaupunkipuisto.

Hellekelien aikaan kannattaa suunnata Nallikarin upeaksi kunnostetulle uimarannalle, jossa tunnelma on kuin etelän mailla. Perille pääsee oman auton tai polkupyörän lisäksi bussilla 15 kerran tunnissa. Keskusta-alueella voi pulahtaa uimaan Tuiran uimarannalla, jonne on loistavat pyörätiet. Kaikkiaan Oulun kaupungilla on 26 uimarantaa eri puolissa kaupunkia.

Oulun 13–19-vuotiaille tarkoitettu liikunnallisen tekemisen Kesä-action pyörähti käyntiin kesäkuun lopussa ja jatkuu 25.7. asti. Luvassa on Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden järjestämää ohjattua, maksutonta, monipuolista ja eri puolilla kaupunkia tapahtuvaa liikuntaa 13–19-vuotiaille. Tarkemmat tiedot löytyvät OulunActionLiikunta-facebook-sivulta.

Kulttuuritalo Valve, Oulun nuorisopalvelut sekä monet järjestöt järjestävät monenlaista toimintaa kesäaikaan, kun nuorisotilat ovat kesätauolla: leirejä, retkiä, kursseja, tapahtumia. Valtaosa kirjastoista on auki kesälläkin, niissä esillä mielenkiintoisia näyttelyitä.

Nautitaan kesäisestä Oulusta, kutsutaan mukaan sukulaiset ja ystävät muualtakin!

Piia Rantala-Korhonen
Apulaiskaupunginjohtaja