Kirjoittajan arkistot: Oulun kaupunki

Maahanmuuton ajankohtaisia pohdintoja 7.3.2016 Oulussa

Kreikassa pakolaistilanne alkaa olla katastrofaalinen, mutta reitti läntiseen Eurooppaan ja sitä mukaa tänne meille on toistaiseksi kiinni. Myös Suomen itäraja on ainakin hetkellisesti hiljentynyt turvapaikanhakijoista. Kevät etenee ja lämmetessään se voi tuoda uusia yllätyksiä myös meille tänne Ouluun. Nyt kuitenkin täällä eletään jonkinlaista suvantovaihetta, jossa odotellaan viime syksynä tulleiden turvapaikkapäätöksiä, jatketaan esikotouttavaa työtä eri tahoilla ja valmistaudutaan siihen varsinaiseen kotouttamistoimintaan – siihen joka alkaa turvapaikkapäätösten tultua.

Suomen pohjoisissa maakunnissa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa) on tällä hetkellä

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

  • noin 5500 turvapaikanhakijaanoin 2 000:n arvioidaan saavan oleskeluluvan tämän vuoden kuluessa
  • noin 1 000 asettuu Ouluun
  • edessä kotouttamista edistäviä ratkaisuja kuten asumisen järjestäminen, kotouttamiskoulutus, työllistäminen, koulutukseen ohjaaminen jne.

Merkittävä osa oleskeluluvan saavista on alaikäisiä, joiden palvelutarve on kunnan kannalta aivan erityinen. Oulussa heidän lukumääränsä on noin 300.

Erityinen huomionkohde ovat myös kielteisen päätöksen aikanaan saavat turvapaikanhakijat, joiden muuttuminen ns. paperittomiksi tulee ennaltaehkäistä valtakunnallisin toimin.

Kotouttaminen

Kunnilla on kokonaisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta. Viimesyksyinen turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on osoittanut, että valtion kunnille osoittamat korvaukset niin vastaanotosta kuin jatkossa edessä olevasta laajamittaisesta kotouttamisesta ovat tasoltaan aivan riittämättömät.

Jotta maahanmuuton ei-toivottavia lieveilmiöitä kuten ghettoutuminen, sosiaaliset ongelmat, eri väestöryhmien vastakkainasettelut, kuntalaisten turvattomuuden kokemus, maahanmuuttajien korkea työttömyys jne. pystyttäisiin lievittämään ja torjumaan, kuntien resurssit on turvattava.

Käytännön arjessa vapaaehtoiset, seurakunnat, järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat huolehtivat osaltaan esikotouttamiseen ja kotouttamiseen kuuluvista tehtävistä.

Työllistäminen

Maahanmuuttajien työllistyminen on ehdoton edellytys kotoutumisen onnistumisessa. Käytössä olevat prosessit oleskeluluvan saamisesta työmarkkinoille sijoittumiseen ovat aivan liian pitkäkestoisia. Tavoitteena tulee olla pitkäjänteinen syrjäytymisen estäminen, minkä osalta oleskeluluvan saaneet voi monessa suhteessa rinnastaa nuorisotyöttömiin, joiden ei saa antaa ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Työhön on päästävä kiinni viipymättä oleskeluluvan saamisen jälkeen eikä nykytilanteen tapaan vasta vuosien kuluttua, mikä edellyttää lainsäädännöllisiä erityistoimia.

Osaamisen ja koulutuksen kartoittaminen on jatkossa tehtävä heti turvapaikanhakijan rekisteröinnin yhteydessä. Kotoutumiskoulutus, kielikoulutus, työelämä- ja muiden valmiuksien vahvistaminen tai vaikkapa tiedon jakaminen yrittäjyydestä voivat tapahtua samanaikaisesti työkokeilun tai muun työmarkkinoilla tapahtuvan toiminnan kanssa. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua aiemmasta moninkertaisiksi kotouttamisen eri vaiheisiin osoitetut viranomaisten resurssit ovat tyystin riittämättömät, ja niitä tulee vahvistaa.

Ely-keskuksille on osoitettava kevään lisäbudjetissa tarvittavat resurssit.

Asuminen

Oulussa varaudumme asuttamaan tänä vuonna yhteensä noin 1 000 oleskeluluvan saanutta. Valtiovallan on kannustettava erikokoisia kuntia tarjoamaan kuntapaikkoja aiempaa suuremmassa mitassa, muuten paineet kohdistuvat kohtuuttomasti keskuskaupunkeihin, pohjoisessa erityisesti Ouluun.

Segregaation välttämiseksi tarvitaan uusia valtion tukemia keinoja pakolaisten sijoittamiseen, mm. suunnitelmat asumisen tukemisesta ja yksityisten vuokranantajien vuokra-asuntojen välivuokraustoiminnasta ovat tervetulleita.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pyörällä pääsee –vai pääseekö?

Viime viikolla ympäristötalolla pidettiin työpaja, jossa pohdittiin Oulun keskusta-alueen pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittämistä. Työpaja liittyi parhaillaan laadittavaan Oulun keskustan kevyenliikenteen olosuhteiden kehittämiseen tähtäävään kokonaissuunnitelmaan, jonka pitäisi valmistua ensi kesään mennessä. Oulussa pyöräillään paljon ja Oulun pyöräilyolosuhteet ovat monella tavalla hyvät, mutta keskustan pyöräilyolosuhteet ovat monin paikoin ongelmalliset ja kehitystä ei ole viime aikoina hirveästi tapahtunut.

Työpaja oli todella antoisa ja tarpeellinen. Keskustan kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteet kaipaavat parantamista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Suurimpana ongelmana keskusta-alueen pyöräilyssä nousi esiin keskustan etelä-pohjois- ja itä-länsisuuntaisten sujuvien ja selkeiden pyöräreittien puute. Muina ongelmina esiin nousi mm. pyöräreittien yleinen epäjatkuvuus, erillisten pyöräkaistojen puute, reittien puutteelliset merkinnät, suojateiden liian korkeat reunakiveykset ja liian vähäiset pyöräpysäkit keskustassa ja aseman seudulla.

Samantyyppisiä ongelmia on noussut esiin myös ohjelmatyön pohjaksi tehdystä avoimesta nettikyselystä. Kyselyssä nousi myös esiin kevyenliikenteen kannalta ongelmallisia paikkoja keskustassa, joista mainittakoon esimerkiksi Saaristonkatu. Samoja ongelmia nostivat ihmiset esiin myös facebook-keskusteluissa.

Odotan tulevalta kehittämissuunnitelmalta paljon. Toivon sen tuovan konkreettisia ehdotuksia kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteiden nopeaksikin parantamiseksi. Pyöräilyolosuhteiden parantaminen ja selkeyttäminen palvelisi myös kävelyolosuhteita, sillä nyt ongelmana ovat usein kävelyreiteillä villisti suihkivat pyöräilijät.

Aina muutosten ei tarvitse olla edes isoja, mutta niillä voi olla iso vaikutus liikkumisen sujuvuuteen. Toisaalta odotan suunnitelmalta myös laajempaa ja strategisempaa näkemystä keskustan liikenteen pitkän aikavälin kehityssuunnasta. Oulun kaupungin tavoitteena on lisätä kevyenliikenteen osuutta ja vähentää yksityisautoilua. Miten tätä tavoitetta tuetaan keskustan liikennejärjestelyjen isolla kuvalla? Voidaanko esimerkiksi kävelykatualuetta laajentaa? Voidaanko joitain katuja rauhoittaa autoliikenteeltä kevyelle liikenteelle? Mihin rakennettaisiin keskustan läpikulkeva pyörien ”highway”? Voitaisiinko Ouluun rakentaa Hollannista tuttuja pyöräkatuja ja voisiko kevyttä liikennettä priorisoida joillain kaduilla autoliikenteen yläpuolelle? Tarvitaanko kaupunkiin pyörien kallioparkki, eli keskitetty keskustan pyöräpysäköintialue?

Kaikkea ei ratkaista kuitenkaan työn alla olevalla suunnitelmalla. Työpajasta lähti myös selkeä viesti lainsäätäjille siitä, että yksisuuntaisilla kaduilla pitää voida mahdollistaa kahdensuuntainen polkupyöräily lain sitä estämättä. Myös parhaillaan työn alla olevaan kaupungin rakennusjärjestykseen toivottiin riittävän sitovia ja laajoja pyöräpysäköintinormeja erityisesti keskustakortteleille. Ohjelmat, lait ja normit eivät sinällään kuitenkaan vielä paranna keskustan pyöräilyolosuhteita, vaan tarvitaan resursseja ja toimenpiteitä suunnitelmien toteensaattamiseksi. Oulu on pyöräilykaupunki, mutta pyöräilyn tukemiseksi tarvitaan puheiden lisäksi myös tekoja.

Hanna SarkkinenResurssien ja tekojen lisäksi tarvitaan myös asennemuutoksia, tarvitaan asennetta jotta aamulla
lähdetään liikkeelle auton sijaan pottumoottorin voimalla ja asennetta, että liikenteessä noudatetaan yhteisiä sääntöjä ja liikutaan muita kulkijoita kunnioittaen. Asennetasolla meillä lähes kaikilla on peiliin katsomisen paikka ja muutokset voi aloittaa heti.

P.S. Niin ikään viime viikolla pidetyssä nuorten vaikuttajapäivässä keskusteltiin mm. kevyenliikenteenväylien kunnossapidosta. Nuoret olivat erityisen huolissaan kevyenliikenteen väylien talvikunnossapidosta ja talvipyöräilyn olosuhteista. Nuorten viesti päättäjille ja virkamiehille oli se, että koska pyöräily on ympäristöystävällistä ja terveellistä ja kaikki eivät voi edes ajaa autoilla, niin pyöräilyolosuhteista täytyy pitää huolta. Fiksuja nuoria, heitä meidän kannattaa kuunnella.

Hanna Sarkkinen
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu