Kirjoittajan arkistot: Oulun kaupunki

Oulun kauppahallin väistötilaratkaisun takana on yritysten tasapuolinen kohtelu

Viime viikkoina Oulussa on keskusteltu vilkkaasti Oulun kauppahallin tulevasta peruskorjauksesta ja siitä, tulisiko kaupungin tukea kauppahallin yrityksiä väistötilojen rakentamisessa ja vuokraamisessa hallin remontin vuoksi.

On ymmärrettävää, että yrittäjiä ja myös kauppahallin asiakkaita huolettaa se, millä tavalla kauppahallin yritysten toiminta jatkuu peruskorjauksen ajan ja sen jälkeen.

Remontista on väistämättä haittaa toiminnalle, toteutettiin se miten tahansa. Tässä tapauksessa kaupunki on nähnyt parhaaksi, että kauppahalli on kokonaisuudessaan poissa käytöstä remontin ajan ja remonttiaikaa tiivistetään niin lyhyeksi kuin mahdollista. Peruskorjauksessa joudutaan tekemään sellaisia töitä, että niiden vuoksi kauppahallin pitäminen osittain käytössä remontin aikana on käytännössä mahdotonta. Osissa tekeminen johtaisi todella kalliisiin väliaikaisiin järjestelyihin, pitkittäisi hankkeen aikataulua kohtuuttomasti ja aiheuttaisi toiminnallista haittaa kaupan harjoittamiselle.

On myös ymmärrettävää se, että kaupungin päätös olla kustantamatta väistötiloja kauppahallin yrityksille peruskorjauksen ajaksi aiheuttaa harmistusta ja pettymystä. Päätös ei johdu siitä, etteikö kaupunki arvostaisi kauppahallitoimintaa ja –miljöötä ja pitäisi niitä tärkeänä osana Oulua ja kaupungin vetovoimaa. Päätös ei myöskään johdu siitä, että jatkossa remontoituun kauppahalliin haluttaisiin uudenlaisia ketjuyrityksiä, kuten julkisuudessa on spekuloitu.

Keskeinen syy ratkaisuun on se, että kaupunki haluaa kohdella yrityksiä tasapuolisesti. Kaupungin omistamalla Tilakeskuksella on vuokrasopimus Kauppahallista Narikka Oy:n kanssa, joka edelleen vuokraa tiloja yrittäjille.  Tällä hetkellä vuokraus on kaupungille tappiollista noin 136 000 euroa vuodessa. Se tarkoittaa, että kaupunki subventoi jo nyt kauppahallin toimintaa noin 10 000 eurolla siellä toimivaa yritystä kohti vuodessa. Jos kaupunki järjestäisi väistötilat yrityksille peruskorjauksen ajalle, maksaisi se 529 000 euroa, ja tuki olisi näiltä osin yli 40 000 euroa jokaista kauppahallissa toimivaa yritystä kohti. On jo kysytty, että entä ne muut kaupungin keskustassa toimivat kivijalkayritykset tai väistötiloja tarvitsevat yritykset? Tilanne ei olisi tasapuolinen.

Tämän typpisen tuen estävät myös Euroopan unionin säännökset. Julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät ajatuksessa, että kaupunki kustantaisi kauppahallin yrityksille väistötilat peruskorjauksen ajalle.

On selvää, että kauppahallin sulkemisesta aiheutuu kielteisiä vaikutuksia ihmisille, jotka hakeutuvat torialueelle viettämään aikaa, viihtymään ja tekemään kauppaa. Parakkitiloihin investoimalla ei kuitenkaan olisi merkittävästi pystytty lieventämään yrittäjille kohdistuvia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia. Kaupunki pyrkiikin ratkaisuillaan siihen, että kokonaishaitta niin yrityksille kuin asiakkaille ja torialueella liikkujille olisi mahdollisimman vähäinen. Siksi kauppahallin remontti on tarkoitus ajoittaa yhteen sen viereen nousevan Torihotellin rakennustöiden kanssa.

Haluamme myös helpottaa yritysten tilannetta siten, että peruskorjauksen aloittamisen aikataulua siirretään yrittäjien toiveen mukaisesti alkamaan vasta vuoden 2019 alussa, jolloin kauppahalli on mahdollista pitää auki vuoden 2018 joulukaupan ajan. Lisäksi kaupunki tarjoaa kauppahallin yrityksille apua sopivien väistötilojen löytämisessä muualta keskustan alueelta. Toivomme, että Liikekeskus ja Narikka Oy voivat olla tässä työssä mukana yhdessä Business Oulun kanssa.

Kauppahalli on kulttuurihistoriallinen ja arvokas osa Oulua, ja sellaisena sitä halutaan vaalia jatkossakin. Peruskorjaus on tärkeä toteuttaa, jotta kauppahalli säilyy kunnossa ja voi palvella asiakkaita entistä paremmin ja monipuolisemmin. Hallin yrityspaikat avautuvat entistä ehompina remontin jälkeen, ja tuolloin myyntipaikoista järjestetään tarjouskilpailu. Yrittäjien valinnassa otetaan huomioon paitsi hinta, myös laadulliset tekijät eli se, että yrityksen toiminta soveltuu kauppahallin kokonaisuuteen.

Toivomme, että keskustelu kauppahallista jatkuu hyvässä hengessä ja että siellä toimivat yritykset löytävät peruskorjauksen ajalle itselleen mahdollisimman toimivat tilapäisratkaisut joko kaupungin avulla tai itsenäisesti. Kauppahalli on torialueen helmi, ja nyt on aika kiillottaa se entistä säihkyvämmäksi – ei himmentää sen hohtoa.

Päivi Laajala
Kaupunginjohtaja

Koulut ja museot – miksi, missä ja miten niistä päätetään?

Oulun kaupunki on viime aikoina saanut julkista palautetta ja huomiota kaupungin sivistys- ja kulttuuritoimen eli Sikun palveluverkkoselvityksestä. Erityisesti museot ja kouluverkko ovat herättäneet keskustelua.

Palveluverkkoselvityksen tekeminen perustuu kaupunginhallituksen päätökseen ja on osa kaupungin muutosohjelmaa. Selvitystyö on käynnissä. Asiasta on järjestetty tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia kaupungin luottamushenkilöille ja kaupunkilaisille, mikä on osa avointa valmistelua.

Vaikka selvitystä ei ole vielä käsitelty eikä hyväksytty, yleinen käsitys on ollut, että päätöksiä ja linjauksia selvityksen pohjalta olisi jo tehty. Tällainen virheellinen käsitys on päässyt syntymään ehkä sen vuoksi, että kaupunki ei ole riittävän selvästi kertonut, kuinka palveluverkkoselvitystä käsitellään ja milloin se hyväksytään.

Kaupungin päätöksentekoa säätelee erityislainsäädäntö, kuntalaki ja kaupunginvaltuuston hyväksymä hallintosääntö. Hallintosäännön mukaan Sikun palveluverkkoselvitykseen pohjautuvasta palveluverkkosuunnitelmasta päättää kaupunginhallitus kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti. Valtuuston linjauspäätös siis sitoo kaupunginhallituksen päätöksentekoa.

Sivistys- ja kulttuurilautakunta päättää yksittäisten toimintayksiköiden perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä palveluverkkosuunnitelman täytäntöönpanosta. Lautakunnan tulee tehdä päätöksensä siten, että ne noudattavat kaupunginhallituksen hyväksymää palveluverkkosuunnitelmaa ja kaupunginvaltuuston linjauspäätöstä.

Sikun palveluverkkoselvitys valmistuu helmikuun alussa, jonka jälkeen valmistelusta vastaavat viranhaltijat luovuttavat selvityksen kaupunginjohtajalle. Kaupunginhallitus pyytää selvityksestä tarvittavat lausunnot.

Kaupunginvaltuusto puolestaan tekee palveluverkkosuunnitelmasta uuden linjauspäätöksen. Uusi linjauspäätös tarvitaan, koska suunnitelma kattaa kaikki Sikun palvelut. Vastaavaa, kaikkia Sikun palveluja koskevaa linjauspäätöstä ei kaupunginvaltuusto ole vielä tehnyt.

Kun lausunnot on saatu ja kaupunginvaltuusto tehnyt linjauspäätöksen, päättää kaupunginhallitus palveluverkkosuunnitelmasta selvityksen, lausuntojen ja valtuuston linjauspäätöksen pohjalta.

Kun palveluverkkoselvitystä tehdään, on hyvä muistaa, että peruskunta ja sisäiset ja ulkoiset liikelaitokset investoivat Oulussa tänä vuonna lähes 151 miljoonalla eurolla. Investointikustannusten lisäksi on tärkeää huomioida myös investointien aiheuttamat käyttö- ja ylläpitokustannukset.

Samalla kun kaupunki rakentaa uutta ja peruskorjaa olemassa olevia tiloja, on tilojen käyttöä tehostettava. Toimintaympäristön muutos, palvelujen tarve, uudet toimintatavat sekä digitalisaatio vaikuttavat tilojen tarpeeseen ja määrään. Laaja ja muuttuva palveluverkko vaikuttaa asukkaiden asioimiseen ja joukkoliikenteen järjestämiseen. Jos tiloja poistuu käytöstä, on oltava myös suunnitelmat ja päätökset siitä, mitä vapautuville tiloille tehdään.

Kaupungin investoinnit perustuvat tarpeeseen kehittää palveluverkkoa, kouluverkkoratkaisuihin ja maankäytön toteuttamisohjelmaan sekä erillisinvestointien tarveselvityksiin ja hankesuunnitelmiin. Kaupunki rakentaa ja peruskorjaa tänä vuonna muun muassa liikuntatiloja ja -alueita, katuja, pääliikenneväyliä, venesatamia, valaistusta, puistoja, alikulkuja, sataman syväväylää, kunnallistekniikkaa, päiväkoteja, valmistuskeittiöitä, kouluja ja hyvinvointikeskuksia. Paljon siis tehdään peruspalvelujen hyväksi.

Manner-Suomessa on 295 kuntaa ja Ahvenanmaalla 16. Erilaisia kuntavertailuja tehdään runsaasti. Oulu on vertailuissa pärjännyt hyvin muun muassa peruspalvelukuntana. Erilaisissa kuntavertailuissa Oulu on aina kymmenen parhaan kunnan joukossa, joissakin vertailuissa jopa Suomen paras.

Kaupungilla on laaja palvelujen järjestämisvastuu. Oulu on kehittänyt omaa palvelutuotantoaan, perustanut yhtiöitä ja liikelaitoksia ja hankkinut palveluja yksityisiltä palvelutuottajilta. Omistajapoliittisilla linjauksilla kaupunginvaltuusto ohjaa ja seuraa toiminnan kehittämistä. Kaupunki on esimerkiksi kehittänyt hyvinvointipalvelujen järjestämistä ja tuottamista kuuden hyvinvointikeskuksen perustamisella ja monituottajamallilla, mistä uuden maakunnan on hyvä jatkaa.

Oulun kaupungin pitää tehdä veto- ja pitovoimaa eli elinvoimaa lisääviä päätöksiä ja investointeja. Oulun kaupungin talouden pitäisi olla niin kestävä, että kaupunki voi tehdä peruspalveluja ylläpitäviä mutta myös kaupungin yritystoimintaa tukevia ja vauhdittavia investointeja.

Oulu tarvitsee yrityksiä ja työpaikkoja. Tämä edellyttää kaupungin investointitarpeiden ja olemassa olevien investointien jatkuvaa arviointia ja priorisointia. Tästä syystä me tarvitsemme myös Sikun palveluverkkosuunnitelman.

Päivi Laajala
kaupunginjohtaja

Kirjoitus on julkaistu myös sanomalehti Kalevassa 25.1.2018

 

Väärää tietoa liikkeellä Oulun museokeskustelussa

Kierikin sali

Museot ja niiden tulevaisuus ovat puhuttaneet viime viikkoina Oulussa. Oulun yliopiston eläinmuseon kohtalosta keskusteltiin vilkkaasti syksyllä, ja muut museot nousivat esiin sen jälkeen, kun kaupungin verkkosivuilla julkaistiin diasarja Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoselvitykseen liittyen. Diasarja ei selvästikään ole ollut tässä kohtaa paras tiedon jakamisen muoto – sen verran virheellistä ja puutteellista tietoa on keskusteluissa ollut liikkeellä.

Tässä muutama virheellinen käsitys ja asian oikea laita:

Kierikkikeskus ollaan ajamassa alas

Ei pidä paikkaansa. Sivistys- ja kulttuurilautakunta on linjannut tämän vuoden käyttösuunnitelmassa, että Kierikkiä kehitetään voimakkaasti. Keskuksella nähdään olevan edellytyksiä nousta yhdeksi Oulun vetovoimatekijäksi. Se taas edellyttää, että niin Kierikin päärakennus ja kokoelma kuin kivikauden kylä ja kaivausalueet säilytetään.

Virheellinen käsitys on syntynyt todennäköisesti siitä, että palveluverkkoselvityksen väliraportissa mainitaan, että museokeskus Luuppi luopuisi Kierikin päärakennuksesta ensi vuoden alussa. Raportissa kyllä mainitaan myös, että kivikausikylän toiminta jatkuu, mutta ilmeisesti sitä ei ole riittävästi painotettu.

Nykyisin Kierikkikeskus on yli puolet vuodesta suljettuna. Kierikki kaipaa kehittämistä, ja on hyvä selvittää, löytyisikö yksityisen sektorin matkailu- ja palveluyrittäjiltä kiinnostusta asiaan. Se, että kaupunki luopuu Kierikin päärakennuksesta, ei tarkoita keskuksen alasajoa. Päinvastoin, toimenpiteillä on tarkoitus hakea Kierikille uusia kehittymismahdollisuuksia. Tulevaisuus näyttää, millainen konsepti Kierikkiin löydetään.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmia aiotaan siirtää Vantaalle

Ei pidä paikkaansa. Oulussa on puutteelliset tilat niin sanotun olosuhdevalvotun aineiston säilyttämiseen. Koska tällaisten tilojen rakentaminen on helposti yli 10 miljoonan euron investointi, on järkevää selvittää olisiko jossain muualla sopivaa tilaa käytettävissä. Kovin monia erikoistiloja Suomeen tuskin kannattaa rakentaa. Oulu voisi toki olla yksi tällaisen aineiston sijoituspaikka ja tarjota säilytystilaa muillekin, jos niin päätetään ja tiloihin investoidaan.

Esineistö on säilytettävä asianmukaisesti, ja haluamme toimia tässäkin vastuullisesti. Siksi kuluvan valtuustokauden aikana pyrimme kehittämään yhdessä Museoviraston kanssa säilytystiloille pitkän aikavälin ratkaisun. Näin on linjattu sivistys- ja kulttuuripalveluiden tämän vuoden käyttösuunnitelmassa.

Oulun kaupunki aikoo luopua Pohjois-Pohjanmaan museosta

Tämäkin on virheellinen tieto. Siitä lähtien, kun museo- ja tiedekeskus Luuppi perustettiin, on tavoitteena ollut löytää jokin tila, johon voisimme yhdistää niin museot kuin Tietomaan. Näiden yhdistelmästä voisi tulla ainutlaatuinen historian, taiteen ja tieteen kokonaisuus, joka toimisi niin matkailullisena vetonaulana kuin kiinnostavana kohteena alueen asukkaille ja toimijoille. Muutama vuosi sitten tehtiin jopa suunnitelma, jossa tällainen kokonaisuus sijoitettiin nykyisen Tietomaan vieressä olevan parkkipaikan päälle. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan edennyt päätöksentekoon.

Nyt on pohdittu muun muassa vaihtoehtoa, jossa Luupin uusi toimitila rakentuisi Oulun Ratapiha-hankkeen yhteyteen. Joka tapauksessa pyrkimyksenä on kehittää kokonaisuutta, ei luopua museoista. Ainolan kiinteistön kohtalo selkiytyy, kun Luupin uudesta sijoituspaikasta saadaan päätöksiä. Esitys sijoituspaikasta on tarkoitus tehdä vielä tämän kevään aikana.

Palveluverkkoselvitys on lakkautuslista

Edelleen väärin. Monelle on ehkä jäänyt epäselväksi se, mikä palveluverkkoselvityksen tarkoitus on. Kokonaisuus on hankala hahmottaa ja viestiä, ja ihmisten arkipäivän palveluihin liittyvät asiat herättävät helposti tunteita. Jatkossa panostamme enemmän näiden asioiden viestimiseen.

Palveluverkkoselvitys liittyy toki tarpeeseen löytää säästöjä ja tasapainottaa kaupungin taloutta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti palveluiden heikentämistä. Leikkausten tekemiselle olisi helpompikin tie, jos antaisi niin sanotusti viikatteen vain heilua. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ja nyt tavoitteena on löytää keinoja pitää yllä tai jopa parantaa kaupunkilaisten palveluja muuttamalla rakenteita ja toimintatapoja. Halvemmallakin voi saada hyvää, kun ratkaisuja mietitään ennakkoluulottomasti ja asiakaslähtöisesti.

Palveluverkkoselvitys luovutetaan kaupunginjohtajalle 5. helmikuuta. Viime viikkojen keskustelu on antanut varmasti monelle taholle eväitä tulevaan päätöksentekoon. Parhaillaan ovat käynnissä Oulun raadit, joissa esitellään aluekohtaisesti palveluverkkosuunnitelmia. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus päästä keskustelemaan suoraan valmistelijoiden kanssa.

Katso tästä linkistä Oulun raatien aikataulut.

Mika Penttilä
sivistys- ja kulttuurijohtaja, Oulun kaupunki

Palveluverkkoselvityksen valmistumisajankohtaa täsmennetty 24.1.2018.

Oulun Tuotantokeittiön toimitusjohtaja: ”Voiko suuren tuotantokeittiön ruoka olla maukasta ja ravitsevaa?”

Maittavan ja ravitsevan ruoan merkitys on suuri meille jokaiselle, mutta etenkin kasvuikäisille. Lukuisat tutkimukset kertovat ravinnon laadun tärkeydestä ja linkittävät sen suoraan ihmisen fyysiseen kehittymiseen ja oppimiskykyyn. Ruokailutottumukset, energian kulutus ja tarjonnan monipuolisuus ovat muuttuneet aikojen saatossa ja ravinnolta vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin ennen. Siihen on syynsä. Se mitä syöt vaikuttaa laajasti yleiseen hyvinvointiin. Lisäksi ihmiset ovat nykyään paljon valveutuneimpia ruoan suhteen kuin ennen, mikä on hyvä ja yhteiskunnallisestikin tärkeä asia.

Mutta otsikon kysymykseen viitaten, voiko suuren tuotantokeittiön ruoka olla maukasta ja ravitsevaa? Tähän voin antaa vastauksen, että kyllä voi ja sen ehdottomasti pitää olla, mutta helposti se ei onnistu. Ei ilman kovaa työtä, uuden oppimista, tuotekehittelyä, tarkempaa suunnittelua, töiden jatkuvaa organisoimista, hyvää ammattitaitoa ja sitoutumista työtehtäviin ja mikä tärkeintä, nöyrää asennetta, kiinnostusta omaa työtänsä kohtaan sekä uskoa ja luottamusta tulevaan.

Uusi ympäristö, kohteiden ja valmistettavan ruoan suuri määrä ja toimintatapa luovat omat haasteensa. Se tiedetään kaikki, eikä sitä voi käydä kieltämään. Toimintaympäristö ja puitteet on nyt annettu, mutta se ei silti saa tarkoittaa sitä, ettei ruoan laatu, maku ja rakenne voisi olla silti hyvää, parhaimmassa tapauksessa jopa erinomaista. Se on meidän kaikkien yhteinen tavoite ja etu.

Joka tapauksessa meidän on tehtävä kaikkemme, jotta ruoan laatu vastaa vaatimuksia myös tässä uudessa haastavassa toimintaympäristössä. Vastaavaa ei tässä laajuudessa ole ennen tehty.

Toimintaympäristö luo uusia vaatimuksia toiminnalle. Tuotteet tulee mm. merkitä erillä tavalla kuin ennen. Paljon tarkemmin, mikä saattaa herättää aluksi kummastusta. Tuotteita ja reseptejä on oltava huima määrä. Osa resepteistä on valmiita ja hyväksi todettuja, mutta paljon on myös sellaisia, jotka vaativat edelleen hiomista ja kehittämistä, jopa kokonaan uusien luomista.

Lisääntyvät erikoisruokavaliotarpeet tuovat omat haasteensa mukaan.  Valmistustapojakin on erilaisia, ja oikein valjastettuna ne auttavat saavuttamaan paremman lopputuloksen. Asiakaskohteiden omat vaatimukset ovat myös jonkin verran toisestaan poikkeavia, jotka nekin täytyy omaksua. Kaikkiaan on paljon uutta opittavaa. Paljon samanlaista, mutta ei täysin samaa. On uhkia, mutta myös mahdollisuuksia.

Olemme täysin uuden edessä ja vasta aloittamassa toimintaa. Onnistuminen sellaisessa ympäristössä ei tule ilmaiseksi. Massatuotantoleimasta emme pääse eroon, ja se on meidän taakkamme, joka on kannettava nöyrästi jatkuvasti toimintaamme kehittäen. Henkilöstö toimii ihailtavasti, huolimatta paljon aiemmasta poikkeavasta uudesta toimintaympäristöstä. On perustettu suuri Tuotantokeittiö, jopa yksi Suomen suurimmista. Se herättää epäluuloja ja varauksellisuutta mutta myös kiinnostusta sekä paljon odotuksia. Ihan syystä.

Onnistumiset ja kannustamiset kasvattavat luottamusta omaan tekemiseen ja auttavat eteenpäin. Epäonnistumiset tietenkin harmittavat joka kerta kuten kuuluukin, välillä kovastikin, mutta niistä emme saa lannistua vaan sitäkin tarvitaan, jotta toiminta kehittyy. Jos jokin ei ole onnistunut halutulla tavalla, niin pahoittelemme tapahtunutta ja nöyrästi korjaamme toimintaamme. Paljon onkin vielä tehtävää, aivan joka saralla ja sitä työtä jatkuvasti teemme.

Kiitämmekin kannustavasta asenteesta, jota olemme paljon saaneet! Työ, jota teemme, on vasta alkuvaiheessa. Joka päivä kehitymme ja se hetki, että voimme vastata täysin odotuksia, ei tule itsestään, vaan se syntyy haasteiden, onnistumisien ja epäonnistumisienkin kautta. Niitä aikoja elämme nyt kun olemme uuden äärellä, tekemässä jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ole tehty. Näistäkin hetkistä tulee meidän olla kiitollisia ja ottaa katse kohti tulevaa. Tehdä maukasta ja ravitsevaa ruokaa, joka päivä.

Toni Kalliorinne
toimitusjohtaja
Oulun Tuotantokeittiö Oy

Ps. Olemme koonneet yhteen vastauksia meille saapuneisiin usein kysyttyihin kysymyksiin.

Usein kysyttyjä kysymyksiä Lööki-suurkeittiön ruuasta

Oulun Tuotantokeittiö Oy vastaa.

Olemme saaneet ruuasta monenlaista palautetta ja paljon kysymyksiä. Olemme nyt koostaneet yhteen meille useimmin tulleita kysymyksiä ja niihin vastauksia.

Miksi ainesosaluetteloissa on niin paljon e-koodeja ja muita aineksia mitä ennen ei ole ollut?

Elintarvikkeiden ainesosaluettelon merkitsemistä ohjaa elintarvikelaki. Kun toimitaan yritystoiminnassa, jossa tuotetta myydään, niin tulee kaikki ainesosat olla tarkoin merkittynä ja avattuna. Enää ei riitä, että merkitään jauheliha, peruna ja lihaliemikuutio, vaan esimerkiksi myös lihaliemikuution ainesosat tulee olla tarkoin purettuna esille ja sieltä saattaa paljastua ruokailijalle yllätyksiä, joita ennen ei ole osannut huomioida. Raaka-aineet ovat edelleen samat, samoilta sopimustoimittajilta hankittu ja mitään lisäaineita ei ole ruokiin lisätty tuotantokeittiön toimesta.

Miksi ruoat maistuvat niin suolattomilta?

Suola on ravitsemussuosituksiin liittyvä asia ja suolan määrä on tarkoin määritelty.  On totta, että aikuiseen makuun joissakin ruuissa saisi suolaa olla enemmän, mutta tämä on kuitenkin mahdollista ruokailijan itse säätää lisäämällä suolaa makunsa mukaan. Ravitsemussuosituksia tulee meidän kuitenkin noudattaa.

Miksi ruoka tulee nyt ties mistä, eikä kotimaista ja lähiruokaa hyödynnetä?

Elintarvikkeet hankitaan edelleen samoilta sopimustoimittajilta kuin ennen. Raaka-aineita käytetään monipuolisesti suositusten mukaan, kuten lähiruokaa, kasviksia, luomua ja pääasiassa kotimaisia tuotteita aivan kuten ennenkin.

Miksi kala- ja kanapihvejä ei enää erota toisistaan, eikä tiedä onko kyseessä liha- vai kalapulla?

Kappaletavaratuotteet kuten liha-, kala- tai kanapihvit, pyörykät ym. ovat edelleen samoja tuotteita kuin ennenkin. Osa kohteista tilaa tuotteet suoraan sopimustoimittajalta asiakaskohteisiin, ja ne siellä valmistellaan tarjoiltavaksi. Palautetta saamme myös näistä tuotteista, joita emme valmista emmekä toimita asiakaskohteisiin. Tähänkin panostetaan yhdessä, yhteistyöllä sekä ennakoinnilla ja tiedottamisella.

Miksi tuotteet pakastetaan, vaikka pakastetut tuotteet huonontavat ruoan laatua? Varsikaan perunat eivät kestä pakastamista.

Tuotantokeittiö ei toimita pakastettuna tuotteita. Ei etenkään perunoita. Normaalit tuotteet valmistetaan ja toimitetaan kohteisiin joko kuumana ns. kuumatoimituskohteisiin yli 60°C-asteisena tai jäähdytettynä 0 – +4 °C-asteisena ns. kylmätoimituskohteisiin. Lämpötilat määrittelee elintarvikelaki.

Miksi yksinkertainenkin ruoka voi olla niin haastavaa tehdä kunnolla tai miten voi olla mahdollista, että ruoka on toisaalla ihan hyvää ja toisaalla laatu ei vastaa odotuksia?

Se miksi yksinkertainenkin voi olla joskus haastavaa, johtuu siitä, että reseptit ovat muun muassa eri valmistusmenetelmistä johtuen hieman erilaisia. Eivät kaikki, mutta useat kuitenkin. Haastetta valmistukseen tuovat uudet koneet ja laitteet sekä myös osaltaan uusi reseptiikka, jota meidän pitää edelleen hioa ja kehittää systemaattisesti. Nämä ovat keinoja, joilla saamme siitä omaan tuotantoomme toimivan. Ensiarvoisen tärkeää on saada ruoka padasta asiakkaalle mahdollisimman nopeasti ja oikea-aikaisesti. Lisäksi kohteissa kuumennettava ruoka tulee osata kuumentaa/kypsentää oikein, jotta lopputulos säilyy haluttuna. Kohteiden valmistus- ja kuumennusohjeiden tulee olla oikeanlaiset laitteet ja varusteet huomioon ottaen. Tämä meidän tulee osata ennakoida ja meidän tulee korjata reseptit, kypsennysajat ja valmistusohjeet sellaiseksi, että lopputulos on asiakkaan lautasella juuri halutunlainen. Tämä myös vaatii jatkuvaa yhteistyötä Serviisin ja kohdekeittiöiden kanssa.

Miksi mikään ei muutu, vaikka olemme antaneet palautetta?

Kyllä muuttuu. Palaute on tärkeää, vain sen perusteella osaamme tehdä korjaavia toimenpiteitä. Kuten korjata reseptejä sekä parantaa ohjeistuksia, ennakointia ja tiedottamista. Ruokalistakierto on viisi viikkoa. Eli sama ruoka on tarjolla vasta viiden viikon päästä seuraavan kerran, jolloin viimeistään palauteen vaikutukset tulisi olla näkyvillä. Toki hyödynnämme palautteita vastaaviin resepteihin, jotta kehittyminen reseptien ja toiminnan suhteen on mahdollisimman nopeaa.

Valmistettavien tuotteiden variaatioita on paljon. Joka päivälle on eri kastikkeet tai keitot, ravintolisäkkeet, vuokaruoat, jälkiruoat, kasvisruoat, välipalat ja kaikkien näiden vaihtoehtojen erityisruokavaliomuunnokset, joita niitäkin on eri laskelmien mukaan jopa yli 200 eri vaihtoehtoa. Lisäksi näille resepteille tulee olla oikea, oma valmistusmenetelmänsä aina asiakaskohteen mukaan, joita niitäkin on erilaisia. Kuumavalmistus eli Cook and Hold, kypsennä ja jäähdytä -menetelmä eli Cook and Chill ja kylmävalmistusmenetelmä eli Cook Cold. Nämäkin asettavat kaikki resepteille omat vaatimuksensa, sillä kaikki reseptit eivät sovellu kaikille valmistusmenetelmille.

Yhdessä nämä tekevät sen, että käytössä on koko ajan jopa 350-500 eri reseptiä tai reseptien muunnoksia.  Lisäksi ovat yksilölliset erityisruokavaliot, joiden tulee olla ensisijaisesti turvallisia, mutta myös maukkaita. Kaikissa näissä vaihtoehdoissa olisi joka tapauksessa onnistuttava, koska siitä tosiasiasta ei voida tinkiä, että ruoan täytyy olla maistuvaa, ravitsevaa ja turvallista joka kerta. Näiden reseptien saattaminen sellaiseksi, että ne myös onnistuvat joka kerralla nyt ja tulevaisuudessa, ei kuitenkaan onnistu helpolla eikä varsinkaan ilman asianmukaista palautetta. Toki se vaatii myös aikaa, mutta pyrimme tekemään korjaukset aina mahdollisimman nopeasti ja riittävän laadukkaasti.

Oulun Tuotantokeittiö Oy

Liikuntajohtaja Niina Epäilys

Unelmat liikkeelle Oulussa

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi näkyy monella tavalla myös liikunnan saralla.

Liikkumisen unelmavuosi kannustaa kaikkia suomalaisia innostumaan liikkumisen lisäämisestä. Olympiakomitean koordinoima Liikkumisen unelmavuosi 2017 ja Unelmat liikkeelle -toimintatapa on osa Suomen satavuotisjuhlavuoden Suomi 100 -ohjelmaa. Tavoitteena on uudella tavalla lisätä liikettä, iloa ja hyvinvointia suomalaisille – saada unelmat liikkeelle.

Toimintaa juurrutetaan eri paikkakunnilla ympäri Suomea ja hommaa tehdään yhdessä. Mukaan toimintaan kutsutaan seuroja, yhdistyksiä ja kunnan eri toimijoita ja lähdetään yhdessä ideoimaan liikunnan lisäämisen keinoja.  Erityisesti kannustetaan eri tahoja hakemaan yhteistyökumppaneita tapahtumien järjestelyihin. Näin saadaan mukaan uusia toimijoita, uusia asiakasryhmiä ja monialaisimpia tapahtumia. Mukana on järjestöjä, yhdistyksiä, yksittäisiä ihmisiä sekä jo yli 140 paikkakuntaa. Oulu on yksi näistä.

Toukokuu on nimetty tanssi toukokuuksi, jolloin tanssi näkyy eri puolilla kaupunkia. Esimerkiksi Kauppurien aukio muuttuu Tanssin aukioiksi ja 8.5. alkaen koko toukokuun ajan maanantaista torstaihin aukiolla on joka päivä yhden haastetanssin opetustuokio. Näin kaikki oululaiset pääsevät tutustumaan tanssin saloihin.

Oulun kaupungin johto on myös vastannut Koko Suomi tanssii -haasteeseen yhdessä oululaisten lasten kanssa. Tanssivideo on kuvattu Oulun kaupungintalolla ja se on nähtävissä kaupungin youtube-kanavalla osoitteessa www.youtube.com/cityofoulu.

Valtakunnallista liikunnan unelmapäivää vietetään taas 10.5., jolloin esimerkiksi tekojääkentällä on perheliikuntatapahtuma, jossa pääsee kokeilemaan eri liikuntalajeja ja -muotoja.

Pitkin vuotta liikunta näyttäytyy kaupunkikuvassa ihan uudenlaisissa paikoissa, kuten kirjastoissa, kauppakeskuksissa, kaduilla, turuilla ja toreilla. Unelmien liikuntavuoden keskeisenä tavoitteena on, että tehdään asioita yhdessä.

Tule sinäkin mukaan liikkumisen unelmavuoteen, jossa eri-ikäiset ja eri tavoin liikkuvat ihmiset osallistuvat ideoimaan, innostumaan ja kokeilemaan! Pienilläkin askel(m)illa päästään eteenpäin ja pitkällä aikavälillä kohti tavoitteita liikunnan lisäämiseksi.

Niina Epäilys
Liikuntajohtaja, Oulun kaupunki

Avoin ja kaikkien yhteinen Oulu

Miltä kuulostaisi, jos voisit osallistua entistä paremmin kotikaupungissasi tapahtuviin asioihin? Jos pystyisit yksinkertaisesti ja sinulle sopivalla tavalla kertomaan mielipiteesi siitä, millaisessa kaupungissa haluat asua ja voisit olla vaikuttamassa sen toimintaan?

Löytäisit helposti tiedon siitä, millaisia päätöksiä kotikaupungissasi on tehty ja millä tavalla ne koskettavat omaa arkeasi. Päätöksiä ja muita tekstejä lukiessasi et joutuisi enää miettimään vaikeasti avautuvia termejä, etkä tarvitsisi niiden sisällön tulkitsemiseen sivistyssanakirjaa tai lakiosaamista. Entä mitä mieltä olet siitä, että käyttämäsi palvelut olisivat entistä helpommin käytettävissä?

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Olemme samaa mieltä! Siksi Oulussa tehdään parhaillaan työtä avoimen hallinnon edistämiseksi. Yksi hyvä ja ansiokas esimerkki avoimen hallinnon edistämiseksi tehdystä työstä Oulussa on omaishoidon päätöstekstien selkeyttäminen. Millainen päätös on tehty, se kerrotaan nyt selkeästi tekstin alussa. Vuoden selväsanainen palkinto, se tuli meille Ouluun! Kiitos ja palkinto kuuluvat myös Teille asukkaille aktiivisesta osallistumisesta!

Siis mikä on avoin hallinto? Avoin hallintohan voi kalskahtaa kuivalta ja jättää suuhun byrokraattisen maun. Todellisuus on kuitenkin toinen. Avoin hallinto ja sen edistäminen tarkoittavat Oulussa kaikkea sitä, mikä tuo kaupunkia ja sen toimintaa lähemmäs jokaista asukasta. Sen sisältöihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset kuntalaisten käytössä olevat vaikuttamisen keinot, kaupungissa tehtyjen päätösten julkisuus, selkeä kielenkäyttö teksteissä sekä kaikkien mahdollisuudet olla mukana Oulun kaupungin toiminnassa.

Avointa hallintoa ja siihen kuuluvia osa-alueita on edistetty Oulussa pitkään. Tällä hetkellä kaupungissa ollaan laatimassa toimintasuunnitelmaa, joka kokoaa kaikki Oulussa tehtävät avoimuuteen liittyvät asiat yhteen. Tavoitteena on myös kehittää kaupungin toimintaa niin, että kaikki oululaiset voisivat paremmin osallistua yhteisen kotikaupunkimme rakentamiseen. Suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen työhön osallistuu monien alojen asiantuntijoita eri puolelta Oulun kaupungin palveluita.

Ennen kuin suunnitelma on valmis, siitä kaivataan mielipidettä myös asukkailta. Suunnitelmatyöhön voi osallistua alkuvuodesta 2017. Osallistuthan sinäkin.

Mikä tekisi Oulusta sinulle läheisemmän kotikaupungin?

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen johtaja

Tiia-Maria Juuso
Kuntalaisvaikuttamisen koordinaattori Lue loppuun

Pelisäännöt selviksi

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Olisi kummallista, jos yli 30 000 turvapaikanhakijan saapuminen Suomeen muutamassa kuukaudessa olisi sujunut huomaamatta ja ongelmitta. Kukaan ei tiedä varmuudella, kuinka suuri osa tulijoista palautetaan ja kuinka moni jää tänne Suomeen pitemmäksi aikaa, ehkä pysyvästikin. Hallitus on 8.12. linjannut turvapaikkapolitiikkaa, ja niiden suuntaviivojen pohjalta viranomais-Suomi elää ja ratkoo ilmiön tuomia pulmia.

Arki-Suomi puolestaan sinnittelee käytännön elämästä kumpuavien isompien ja pienempien haasteiden kanssa: turvapaikanhakijat ovat järkyttäneet monen paikkakunnan hiljaiseloa. Oman mausteensa soppaan tuo myös äärinationalisti-Suomi terrorismiin rinnastettavine polttopulloiskuineen.

Turvallisuus on suhteellista, koettu turvallisuus todellisuutta

Turvallisuus on luottamusta muihin ihmisiin, myös vieraisiin ihmisiin. Turvallisuutta on, että voi pelkäämättä liikkua ja oleskella niin kotiympäristössä kuin julkisilla paikoilla. Liioittelematta voi sanoa, että koettu turvallisuus on osalla suomalaisista järkkynyt. Näin on käynyt myös Oulun seudulla. Turvapaikanhakijoiden saapuminen suomalaiseen arkeen ei ole tapahtunut ilman vaikutuksia, joita on toki osattu hiukan ennakoida mutta joita ei ole kyetty hallitsemaan. Liian moni eri-ikäinen nainen ja tyttö kokee nyt ulkona liikkuessaan turvattomuutta. Jos sitä on todellisuudessa ollut ennenkin, nyt sen kokeminen on aivan toisissa mittasuhteissa. Valitettavasti osittain se saattaa olla myös aiheellista.

Kulttuuriset tulkinnat viesteistä voivat olla hyvinkin erilaisia. Silmiin katsominen, hymy, käteen koskeminen – aran ihmisen rohkea ilmaus toisen hyväksymisestä ihmisenä. Entäpä jos toisessa kulttuurissa kasvaneen saaman käsityksen mukaan nainen ei katso silmiin, ei keskustele kahden kesken tuttavallisesti, pysyttelee poissa kosketusetäisyydeltä? Entäpä jos edellä mainittu käytös voidaankin tulkita pitkälle menevänä lupauksena intiimistä tuttavuudesta?

Voihan olla, että turvapaikanhakija on yhtä ymmällään, mitä oikein tapahtuu ja mitkä ovat odotukset. Jos hän on saanut käsityksensä länsimaisesta seurustelukulttuurista amerikkalaisista elokuvista tai jopa aikuisviihteestä, yhteentörmäyksiä on odotettavissa.

Vastuullinen tapa tarttua tilanteeseen tunnustaa tosiasiat, ei paisuttele eikä vähättele. Ei ole tarvetta leimata ketään, eikä rakentaa vastakkainasettelua saati pelotella. On kuitenkin reilua, että suomalaiset nuoret, erityisesti herkässä iässä olevat tytöt, saavat lisää tietoa kulttuurisista eroista, pystyäkseen erilaisissa tilanteissa pitämään huolta omasta turvallisuudestaan. On tiedettävä, että eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset tulkitsevat samoja viestejä hyvinkin eri tavoin. – Ja sen tiedostaminen ei tarkoita elämänpiirin rajoittamista, vaan terveen itsesuojeluvaiston käyttöönottoa uusissa tilanteissa. Tähän tarkoitukseen valmistellaan pikaisesti infopaketti, joka käydään yläkoulujen rehtorien johdolla kaikkien oppilaiden kanssa läpi, asiantuntijoita hyödyntäen.

– Ja se ilmeinen: ihan vastaavalla tavalla pelisäännöt pitää aina vain uudelleen teroittaa turvapaikanhakijoille. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset ja tytöt saavat täällä itse päättää kenen kanssa ovat tekemisissä, ja he itse asettavat ne rajat, mikä on kussakin suhteessa sopivaa ja sallittua. Naisten tuijottelu, perään viheltely, ohikulkiessa esitetyt tiedustelut poikaystävän olemassaolosta tai härskit ehdotukset eivät kuulu täällä tapoihin! Saati sitten naisten seuraaminen heidän kulkiessaan kaupungilla tai kotiinsa – siitä voi aivan aiheellisesti saada poliisin peräänsä. Ja kahdenkeskisissäkin tilanteissa naisen ei on ei! Siinä taitaa olla osalla kantasuomalaisistakin vielä oppimista.

Koko kaupunki kotouttaa

Merkittävä osa tänne Ouluun saapuneista turvapaikanhakijoista jää ehkä pysyväisesti tänne. Vastuullinen yhteisö ottaa heidät jäsenikseen viipymättä, sillä eristäminen ja vieroksuminen johtavat sellaisiin ongelmiin, joista on otettava oppia muualta Euroopasta. Joutenolo ja työttömyys aiheuttavat syrjäytymisuhan ja alttiuden kuulla vaikkapa Isiksen värvärien houkutuksia. Jo nyt ennen kuin turvapaikkapäätökset on saatu, hakijat on saatava kaikki kielikoulutuksen piiriin ja hallituksen linjausten mukaisesti mitä pikimmin työelämään kiinni. Tässä tarvitaan niin viranomaisten kuin kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoimijoiden yhteisiä ponnistuksia.

Oulun seudulla yhteispeli esikotouttavassa työssä on jo hyvässä vauhdissa ja eri tahot tekevät asioita koko ajan paremmin koordinoidusti. Oulun kaupungin alueella olevissa turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköissä osaamiskartoitukset ovat menossa – samassa yhteydessä selvitellään kunkin kiinnostusta eri alojen töihin tai tarvetta lisäkoulutukseen. Kaikissa yksiköissä on meneillään kielikoulutuksia, joiden myötä turvapaikanhakijat saavat opin suomenkielen alkeissa. Erityisesti kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset puolestaan järjestävät harrastus- ja ystävätoiminnan luonteisia aktiviteetteja, jotta turvapaikanhakijoiden elämä ei olisi liian passivoivaa. Näihin hommiin pääsevät mukaan kaikki kiinnostuneet, yhteyttä voi ottaa esim. SPR:n, Vuolle Setlementin, ODL:n, Vastaanottokeskusten tukiyhdistyksen tai eri seurakuntien toimijoihin.

Oulun kaupunki on osaltaan halunnut tukea omia työntekijöitään laatimalla ohjeita siitä, miten kaupungin työntekijät omissa tehtävissään voivat osallistua turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten yhteisten pelisääntöjen rakentamiseen. Ohjeissa mm. rohkaistaan osallistumaan ja puuttumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa jokin osapuoli selvästikin tarvitsee apua tai tukea. Suomalainen mentaliteetti, jonka mukaan emme puutu ympärillämme oleviin tapahtumiin muuten kuin kummastelemalla ja jälkikäteen kritisoimalla, täytyy muuttua, jotta esimerkiksi edellä mainitut viestinnässä olevat erot tulisivat kaikille osapuolille selvemmiksi. Vaikka ohjeet on laadittu kaupungin työntekijöille, voi niitä soveltaa koskemaan kaikkia oululaisia.

Kotouttaminen on meidän kaikkien oululaisten asia, vaikka virallisesti vastuu on viranomaisilla. Ilman koko yhteisön sitoutumista toteutus ontuu ja tulokset voivat jäädä vaatimattomiksi.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Mihin Oulu kykenee?

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Tänään 11.9. Forum24-lehdessä on haastatteluni, joka perustuu näihin kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksiin:

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.), kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.) ja kaupunginjohtaja Matti Pennanen julkistivat viime viikolla yhteisen kannanoton turvapaikanhakijoita koskevaan ajankohtaiseen kriisiin,  heidän väliaikaiseen majoittamiseensa Ouluun.

Kannanoton viesti oli selkeä: Oulu kantaa asiassa vastuunsa.

1. Miten Oulun kaupunki on vastuunkannossa mielestäsi onnistunut yksin ja yhteistyössä muiden kanssa?
Turvapaikanhakijatilanne on tullut niin Oulun kaupungille kuin muillekin toimijoille yllätyksenä. Yhteistyö Oulun vastaanottokeskuksen, poliisin ja SPR:n kanssa on sujunut hyvin. Samoin kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset ovat päässeet nopeasti liikkeelle, ja kaupungin yhteistyö sujuu kaikkien kanssa mainiosti. Mutta. Nopeasti kasvaneesta tulijamäärästä johtuen olemme viime viikot eläneet kädestä suuhun turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen järjestelyissä. Ketään ei ole haluttu jättää yöksi taivasalle ja siinä on onnistuttu, joten lopputulema vastuunkannosta on totta kai positiivinen.

2. Miltä tulevat viikot näyttävät, mihin määrään asti Oulun kaupungin ja sen kumppanien rahkeet riittävät?
Mahdoton kysymys. Jos kehitys jatkuu edellisten viikkojen ja kuukausien mukaisena, turvapaikanhakijoiden viikoittainen määrä kasvaa edelleen, minkä seurauksena hätämajoitustarve senkun kasvaa. Uusia tiloja pitää pystyä osoittamaan näihin tarkoituksiin vähintään viikottain. On tärkeää, että muutkin kunnat koko Pohjois-Pohjanmaalla osallistuvat taakanjakoon. Tiedossani on, että useissa kunnissa tutkitaan mahdollisuuksia ja Limingassa on jo tehty päätös osallistumisesta, se on hieno juttu! Vain yhteisin ponnistuksin tästä selvitään kunnialla. Niin, rahkeiden pitää vaan riittää.

3. Mille tahoille antaisit erityisesti kiitosta tämän kriisin akuutista hoitamisessa?
Tähänastisesta on päästy kuivin jaloin yhteistyöllä, jossa ovat mukana Oulun vastaanottokeskus, SPR, poliisi, muut valtion viranomaiset, seurakunnat ja tietenkin tuore tukiyhdistys ja kaikki vapaaehtoiset, jotka ovat olleet kiitettävästi liikkeellä. Minusta erityiskiitoksen ansaitsevat tavalliset oululaiset, jotka ovat reagoineet inhimilliseen hätään alkamalla tosi nopeasti koota hätäapua sitä tarvitseville – vaatteita, polkupyöriä, hygieniatuotteita, kaikkea laidasta laitaan virtaa tukiyhdistyksen organisoimaan keräykseen. Oulu auttaa yhdessä.

4. Ymmärrätkö niitä oululaisia, myös oululaisia päättäjiä, jotka suhtautuvat turvapaikanhakijoiden vastaanottoon kriittisesti, jopa sitä vastustaen?
On aivan oikein esittää kriittisiä kysymyksiä siitä, millaisin motiivein tulijat ovat liikkeellä, niinhän viranomaisetkin tekevät. Tulijoiden taustat, turvapaikan todellinen tarve ja tuloreitti kuuluu selvittää, jotta toimitaan kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti. On selvää, että kaikki tulijat eivät täytä turvapaikkakriteerejä. Kannustan kaikkia päättäjiäkin ennakkoluulottomasti ottamaan selvää siitä, miten turvapaikkaprosessi menee. Uskon tiedon lisäävän luottamusta siihen, että viranomaiset toimivat asiassa oikein. Hädänalaisia kuuluu auttaa ja autetaan.

5. Mitä muuta haluat tästä asiasta sanoa?
Turvapaikanhakijoiden tulva tuskin ihan heti tyrehtyy ja sitä mukaa joudumme vielä pitkään osoittamaan tiloja ja muita resursseja tilanteen hoitamiseksi. Pitkällä jänteellä tärkein tehtävämme on pitää huoli aikanaan turvapaikan saavien kotouttamisesta. Se on vuosien ponnistus, jossa mm. kielenopetuksella on keskeinen rooli. Meillä kaikilla oululaisilla on mahdollisuus ja oikeus osallistua tähän työhön, jolla saamme uudet tulokkaat tuntemaan itsensä oikeasti tervetulleiksi. Asian tekee monelle mielekkääksi viimeistään se ajatus, että monikulttuurisuus luo väistämättä uutta elinvoimaa Ouluun ja auttaa meitä pääsemään taloudellisesta ahdingosta, jonka kourissa olemme jo vuosia olleet.

Ari Heikkinen, 
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Itsehallintoalue – mikä se on?

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Suomessa on yritetty ratkaista jo vuosia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Useita malleja ja lainsäädäntöesityksiä on tehty, jotka ovat tavalla tai toisella kaatuneet. Sipilän hallituksen ohjelmassa keväällä 2015 tuotiin esille uusi ratkaisumalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, ns. kuntaa suuremmat itsehallintoalueet, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puhutaan myös sote-alueista, jotka tuottavat alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut tai ostavat niitä yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Palveluseteli olisi myös jatkossa käytössä. Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen (sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen) siirtäminen selkeille itsehallintoalueille.

Aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta tehdään erillispäätös. Hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa alueita olisi enintään 19. Julkisessa keskustelussa enimmillään 19 alueen määrä pohjautuu aika pitkältä nykyisiin sairaanhoitopiirien määrään ja tarkoittaisi Pohjois-Suomessa viittä aluetta (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Pohja ja Lappi). Kainuussa on jo pitkä kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöstä ja Keski-Pohjanmaalla, Länsi-Pohjassa ja Lapissa yhteistyötä ollaan valmistelemassa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on työryhmiä valittu työn käynnistämistä varten todella ison rakenteellisen muutoksen tekemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat heinäkuussa selvityshenkilöryhmän pohjustamaan syksyllä käynnistyvää rakenneuudistusten valmistelua. Ryhmän tehtävänä on koota poliittisen päätöksenteon tueksi näkökohtia siitä, miten sote-uudistus, itsehallintoalueiden perustaminen ja aluehallintouudistus voidaan toteuttaa ja sovittaa yhteen mahdollisimman sujuvasti.  Ehdotus julkistettiin perjantaina 14. elokuuta.

Selvityshenkilöt ehdottavat Suomeen alueiden määräksi 9–12 eli vähemmän kuin 19. He perustelevat alueiden määrän vähentämistä mm. sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi itsehallintoalueilla voisi olla aluehallinnon, maakuntaliittojen ja muita alueellisia tehtäviä. Mikäli hallitus päätyisi esittämään alueiden määrän selvityshenkilöiden ehdotuksen mukaisesti, olisiko Pohjois-Suomessa tulevaisuudessa kaksi itsehallintoaluetta mukaillen vanhaa läänijakoa?

Selvityshenkilöiden mukaan muutos pitää valmistella huolellisesti ja itsehallintoalueiden muodostamiseksi pitäisi perustaa väliaikainen organisaatio kullekin tulevalle alueelle. Ehdotettu aikataulu on tiukka. Jo vuonna 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot ja vuoden 2019 alusta lukien tehtävät siirtyisivät alueille.

Täältä kentältä käsin nyt toivoo, että maan hallitus linjaa itsehallintoalueiden määrän pikaisesti sekä käynnistää valtakunnallisen ja alueellisen valmistelun. Tätä megaluokan muutosta ei kyllä muuten tuolla aikataululla rakenneta. Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua missään vaiheessa, vaikka tietoa ei ole, mikä itsehallintoalue ja sen tehtävät tulevaisuudessa onkin.

Kirsti Ylitalo-Katajisto
hyvinvointijohtaja, apulaiskaupunginjohtaja (oto)