Aihearkisto: Kaupungin johto

Oulun kauppahallin väistötilaratkaisun takana on yritysten tasapuolinen kohtelu

Viime viikkoina Oulussa on keskusteltu vilkkaasti Oulun kauppahallin tulevasta peruskorjauksesta ja siitä, tulisiko kaupungin tukea kauppahallin yrityksiä väistötilojen rakentamisessa ja vuokraamisessa hallin remontin vuoksi.

On ymmärrettävää, että yrittäjiä ja myös kauppahallin asiakkaita huolettaa se, millä tavalla kauppahallin yritysten toiminta jatkuu peruskorjauksen ajan ja sen jälkeen.

Remontista on väistämättä haittaa toiminnalle, toteutettiin se miten tahansa. Tässä tapauksessa kaupunki on nähnyt parhaaksi, että kauppahalli on kokonaisuudessaan poissa käytöstä remontin ajan ja remonttiaikaa tiivistetään niin lyhyeksi kuin mahdollista. Peruskorjauksessa joudutaan tekemään sellaisia töitä, että niiden vuoksi kauppahallin pitäminen osittain käytössä remontin aikana on käytännössä mahdotonta. Osissa tekeminen johtaisi todella kalliisiin väliaikaisiin järjestelyihin, pitkittäisi hankkeen aikataulua kohtuuttomasti ja aiheuttaisi toiminnallista haittaa kaupan harjoittamiselle.

On myös ymmärrettävää se, että kaupungin päätös olla kustantamatta väistötiloja kauppahallin yrityksille peruskorjauksen ajaksi aiheuttaa harmistusta ja pettymystä. Päätös ei johdu siitä, etteikö kaupunki arvostaisi kauppahallitoimintaa ja –miljöötä ja pitäisi niitä tärkeänä osana Oulua ja kaupungin vetovoimaa. Päätös ei myöskään johdu siitä, että jatkossa remontoituun kauppahalliin haluttaisiin uudenlaisia ketjuyrityksiä, kuten julkisuudessa on spekuloitu.

Keskeinen syy ratkaisuun on se, että kaupunki haluaa kohdella yrityksiä tasapuolisesti. Kaupungin omistamalla Tilakeskuksella on vuokrasopimus Kauppahallista Narikka Oy:n kanssa, joka edelleen vuokraa tiloja yrittäjille.  Tällä hetkellä vuokraus on kaupungille tappiollista noin 136 000 euroa vuodessa. Se tarkoittaa, että kaupunki subventoi jo nyt kauppahallin toimintaa noin 10 000 eurolla siellä toimivaa yritystä kohti vuodessa. Jos kaupunki järjestäisi väistötilat yrityksille peruskorjauksen ajalle, maksaisi se 529 000 euroa, ja tuki olisi näiltä osin yli 40 000 euroa jokaista kauppahallissa toimivaa yritystä kohti. On jo kysytty, että entä ne muut kaupungin keskustassa toimivat kivijalkayritykset tai väistötiloja tarvitsevat yritykset? Tilanne ei olisi tasapuolinen.

Tämän typpisen tuen estävät myös Euroopan unionin säännökset. Julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät ajatuksessa, että kaupunki kustantaisi kauppahallin yrityksille väistötilat peruskorjauksen ajalle.

On selvää, että kauppahallin sulkemisesta aiheutuu kielteisiä vaikutuksia ihmisille, jotka hakeutuvat torialueelle viettämään aikaa, viihtymään ja tekemään kauppaa. Parakkitiloihin investoimalla ei kuitenkaan olisi merkittävästi pystytty lieventämään yrittäjille kohdistuvia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia. Kaupunki pyrkiikin ratkaisuillaan siihen, että kokonaishaitta niin yrityksille kuin asiakkaille ja torialueella liikkujille olisi mahdollisimman vähäinen. Siksi kauppahallin remontti on tarkoitus ajoittaa yhteen sen viereen nousevan Torihotellin rakennustöiden kanssa.

Haluamme myös helpottaa yritysten tilannetta siten, että peruskorjauksen aloittamisen aikataulua siirretään yrittäjien toiveen mukaisesti alkamaan vasta vuoden 2019 alussa, jolloin kauppahalli on mahdollista pitää auki vuoden 2018 joulukaupan ajan. Lisäksi kaupunki tarjoaa kauppahallin yrityksille apua sopivien väistötilojen löytämisessä muualta keskustan alueelta. Toivomme, että Liikekeskus ja Narikka Oy voivat olla tässä työssä mukana yhdessä Business Oulun kanssa.

Kauppahalli on kulttuurihistoriallinen ja arvokas osa Oulua, ja sellaisena sitä halutaan vaalia jatkossakin. Peruskorjaus on tärkeä toteuttaa, jotta kauppahalli säilyy kunnossa ja voi palvella asiakkaita entistä paremmin ja monipuolisemmin. Hallin yrityspaikat avautuvat entistä ehompina remontin jälkeen, ja tuolloin myyntipaikoista järjestetään tarjouskilpailu. Yrittäjien valinnassa otetaan huomioon paitsi hinta, myös laadulliset tekijät eli se, että yrityksen toiminta soveltuu kauppahallin kokonaisuuteen.

Toivomme, että keskustelu kauppahallista jatkuu hyvässä hengessä ja että siellä toimivat yritykset löytävät peruskorjauksen ajalle itselleen mahdollisimman toimivat tilapäisratkaisut joko kaupungin avulla tai itsenäisesti. Kauppahalli on torialueen helmi, ja nyt on aika kiillottaa se entistä säihkyvämmäksi – ei himmentää sen hohtoa.

Päivi Laajala
Kaupunginjohtaja

Koulut ja museot – miksi, missä ja miten niistä päätetään?

Oulun kaupunki on viime aikoina saanut julkista palautetta ja huomiota kaupungin sivistys- ja kulttuuritoimen eli Sikun palveluverkkoselvityksestä. Erityisesti museot ja kouluverkko ovat herättäneet keskustelua.

Palveluverkkoselvityksen tekeminen perustuu kaupunginhallituksen päätökseen ja on osa kaupungin muutosohjelmaa. Selvitystyö on käynnissä. Asiasta on järjestetty tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia kaupungin luottamushenkilöille ja kaupunkilaisille, mikä on osa avointa valmistelua.

Vaikka selvitystä ei ole vielä käsitelty eikä hyväksytty, yleinen käsitys on ollut, että päätöksiä ja linjauksia selvityksen pohjalta olisi jo tehty. Tällainen virheellinen käsitys on päässyt syntymään ehkä sen vuoksi, että kaupunki ei ole riittävän selvästi kertonut, kuinka palveluverkkoselvitystä käsitellään ja milloin se hyväksytään.

Kaupungin päätöksentekoa säätelee erityislainsäädäntö, kuntalaki ja kaupunginvaltuuston hyväksymä hallintosääntö. Hallintosäännön mukaan Sikun palveluverkkoselvitykseen pohjautuvasta palveluverkkosuunnitelmasta päättää kaupunginhallitus kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti. Valtuuston linjauspäätös siis sitoo kaupunginhallituksen päätöksentekoa.

Sivistys- ja kulttuurilautakunta päättää yksittäisten toimintayksiköiden perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä palveluverkkosuunnitelman täytäntöönpanosta. Lautakunnan tulee tehdä päätöksensä siten, että ne noudattavat kaupunginhallituksen hyväksymää palveluverkkosuunnitelmaa ja kaupunginvaltuuston linjauspäätöstä.

Sikun palveluverkkoselvitys valmistuu helmikuun alussa, jonka jälkeen valmistelusta vastaavat viranhaltijat luovuttavat selvityksen kaupunginjohtajalle. Kaupunginhallitus pyytää selvityksestä tarvittavat lausunnot.

Kaupunginvaltuusto puolestaan tekee palveluverkkosuunnitelmasta uuden linjauspäätöksen. Uusi linjauspäätös tarvitaan, koska suunnitelma kattaa kaikki Sikun palvelut. Vastaavaa, kaikkia Sikun palveluja koskevaa linjauspäätöstä ei kaupunginvaltuusto ole vielä tehnyt.

Kun lausunnot on saatu ja kaupunginvaltuusto tehnyt linjauspäätöksen, päättää kaupunginhallitus palveluverkkosuunnitelmasta selvityksen, lausuntojen ja valtuuston linjauspäätöksen pohjalta.

Kun palveluverkkoselvitystä tehdään, on hyvä muistaa, että peruskunta ja sisäiset ja ulkoiset liikelaitokset investoivat Oulussa tänä vuonna lähes 151 miljoonalla eurolla. Investointikustannusten lisäksi on tärkeää huomioida myös investointien aiheuttamat käyttö- ja ylläpitokustannukset.

Samalla kun kaupunki rakentaa uutta ja peruskorjaa olemassa olevia tiloja, on tilojen käyttöä tehostettava. Toimintaympäristön muutos, palvelujen tarve, uudet toimintatavat sekä digitalisaatio vaikuttavat tilojen tarpeeseen ja määrään. Laaja ja muuttuva palveluverkko vaikuttaa asukkaiden asioimiseen ja joukkoliikenteen järjestämiseen. Jos tiloja poistuu käytöstä, on oltava myös suunnitelmat ja päätökset siitä, mitä vapautuville tiloille tehdään.

Kaupungin investoinnit perustuvat tarpeeseen kehittää palveluverkkoa, kouluverkkoratkaisuihin ja maankäytön toteuttamisohjelmaan sekä erillisinvestointien tarveselvityksiin ja hankesuunnitelmiin. Kaupunki rakentaa ja peruskorjaa tänä vuonna muun muassa liikuntatiloja ja -alueita, katuja, pääliikenneväyliä, venesatamia, valaistusta, puistoja, alikulkuja, sataman syväväylää, kunnallistekniikkaa, päiväkoteja, valmistuskeittiöitä, kouluja ja hyvinvointikeskuksia. Paljon siis tehdään peruspalvelujen hyväksi.

Manner-Suomessa on 295 kuntaa ja Ahvenanmaalla 16. Erilaisia kuntavertailuja tehdään runsaasti. Oulu on vertailuissa pärjännyt hyvin muun muassa peruspalvelukuntana. Erilaisissa kuntavertailuissa Oulu on aina kymmenen parhaan kunnan joukossa, joissakin vertailuissa jopa Suomen paras.

Kaupungilla on laaja palvelujen järjestämisvastuu. Oulu on kehittänyt omaa palvelutuotantoaan, perustanut yhtiöitä ja liikelaitoksia ja hankkinut palveluja yksityisiltä palvelutuottajilta. Omistajapoliittisilla linjauksilla kaupunginvaltuusto ohjaa ja seuraa toiminnan kehittämistä. Kaupunki on esimerkiksi kehittänyt hyvinvointipalvelujen järjestämistä ja tuottamista kuuden hyvinvointikeskuksen perustamisella ja monituottajamallilla, mistä uuden maakunnan on hyvä jatkaa.

Oulun kaupungin pitää tehdä veto- ja pitovoimaa eli elinvoimaa lisääviä päätöksiä ja investointeja. Oulun kaupungin talouden pitäisi olla niin kestävä, että kaupunki voi tehdä peruspalveluja ylläpitäviä mutta myös kaupungin yritystoimintaa tukevia ja vauhdittavia investointeja.

Oulu tarvitsee yrityksiä ja työpaikkoja. Tämä edellyttää kaupungin investointitarpeiden ja olemassa olevien investointien jatkuvaa arviointia ja priorisointia. Tästä syystä me tarvitsemme myös Sikun palveluverkkosuunnitelman.

Päivi Laajala
kaupunginjohtaja

Kirjoitus on julkaistu myös sanomalehti Kalevassa 25.1.2018

 

Ei viekkaudella tai vääryydellä vaan virkavastuulla

Oulun muutosohjelman toteuttaminen sisältää sivistys- ja kulttuuripalvelujen palveluverkkoselvityksen. Johtoryhmätasolla on linjattu, että viranhaltijat valmistelevat kaksi vaihtoehtoista esitystä rakenteellisten muutosten aikaansaamiseksi. Lukioverkko on osa tätä kokonaisuutta.

Palautetta valmistelijoille on tullut jo tässä vaiheessa. Pääosin päättäjien reaktiot ovat olleet kannustavia, mutta osa ei voi hyväksyä ehdotuksia lukioverkon tiivistämisestä. Ehkä turhan vähälle huomiolle on jäänyt sekin seikka, että vaihtoehtoja on kaksi! Neljälle alueelle esitettävät vaihtoehdot ovat luettavissa Oulun kaupungin nettisivujen Palveluverkko-sivulla.

Merkittävä osa muutosohjelmaa on säästötavoite. ’Oulu haluaa säilyttää elinvoimansa rakenteellisten ratkaisujen avulla’. Mikäli näin ei toimita, vaihtoehtona on henkilöstömäärän vähentäminen sivistys- ja kulttuuripalveluista noin 100 henkilötyövuodella 2020 mennessä. Lukioiden osalta tarvittavat säästöt syntyisivät verkkoa tiivistämällä. Vaihtoehto 1 mukaan tavoiteltaisiin n. 1,4M€ säästöjä ja vaihtoehto 2 mukaan n. 600 000 euron vuotuisia säästöjä. Laskenta perustuu laajemman kurssitarjonnan yhteiseen käyttämiseen, ’lukioresurssituntien’ supistumiseen sekä ohuempaan hallintoon.

Oulun kaupungin lukioissa on vuosina 2013-17 vähennetty opetusta 270 kurssia, vaikka opiskelijamäärä on kasvanut 120:llä. Siis yhden pienen lukion verran! Vuoden 2018 talousarvio ja sivistys- ja kulttuuripalveluiden käyttösuunnitelma eivät tuo helpotusta vaan säästötarvetta on ainakin 30 kurssin verran. Kun toimenpiteitä voidaan tehdä vasta syksyllä uuden lukuvuoden alkaessa, urakka tuplaantuu. Näin ei voi jatkua!

Myönnettävää on, että päätöksenteon valmistelu, tiedottaminen ja vaikutusten arviointi on vaativaa työtä. Edellisellä ’kierroksella’ tuli moitteita siitä, että asioita tuotiin keskeneräisinä tai liian erillisinä päättäjille pureskeltaviksi. Nyt tulee moitteita siitä, että asioita olisi jopa piiloteltu.

Voin vakuuttaa, että lukioverkko haluttiin tuoda keskusteluun osana kokonaisuutta juuri kansalaisraateihin, Oulun raateihin. Tällä haluttiin välttää se, että lukiokeskustelu hautaa kokonaisuuden. Kansalaisraadithan ovat merkittävä osa vaikutusten arviointia, jotka sitten jatkovalmistelussa huomioidaan.

Avoimuuden kannattajana ymmärrän, mikä vaikutus tiedotusvälineillä ja sosiaalisella medialla on. Tarkka päättäjä ja viranhaltija kuitenkin pitäytyy tosiasioissa. Vaihtoehto 1:n mukainen uuden lukion perustaminen Kaukovainiolle ei ole mikään ’jättilukio’ vaan n. 800 opiskelijan koulu, kuten muutkin keskusta-alueen lukiot jo nyt tai lähitulevaisuudessa. Vaihtoehto 2 taas tehostaa tilankäyttöä jo olevassa verkossa. Kummassakin vaihtoehdossa yhdistettäväksi ehdotetun Oulunsalon lukion henkilökunnan kanssa on järjestetty keskustelutilaisuus ennen ehdotusten julkaisemista.

Suuren ja pienen lukion eduista ja haitoista keskustellaan jatkuvasti. Voin väittää, että Oulun lukioissa opetusta, ohjausta, opiskelijahuoltopalveluja ja välittämistä suunnitellaan ja johdetaan tasapuolisesti hyvässä hengessä lukiokoulutuksen johtoryhmässä. En ole kuullut perusteltuja väitteitä jonkun olevan mainittavasti parempi tai huonompi. Kaikista nuorista pidetään hyvää huolta.

Lukiokoulutus on linjattu seudulliseksi palveluksi. Uusi lukiolaki tuonee lukio-opetukselle yhteistyövelvoitteen korkeakoulujen kanssa ja ylioppilaskirjoituksen painoarvo kasvaa. Nuoret valitsevat itse jatko-opiskelupaikkansa eikä heitä voi sijoittaa johonkin tiettyyn lukioon. Tähän peilaten hyvä olisi, että vetovoimaisuudessa ei syntyisi mainittavia eroja koulujen kesken ja ettei koulutuksen laatu kärsisi.

Kunnallisessa päätöksenteossa perusperiaate on tietenkin se, että viranhaltijat virkavastuulla valmistelevat ja päättäjät päättävät. Tämän souvin aikataulun mukaan palveluverkkoesitys luovutetaan kaupunginjohtajalle 5. helmikuuta.

Pekka Fredriksson,
Lukiokoulutuksen ja vapaan sivistystyön johtaja

Palveluverkkoselvityksen valmistumisajankohtaa täsmennetty 24.1.2018.

Väärää tietoa liikkeellä Oulun museokeskustelussa

Kierikin sali

Museot ja niiden tulevaisuus ovat puhuttaneet viime viikkoina Oulussa. Oulun yliopiston eläinmuseon kohtalosta keskusteltiin vilkkaasti syksyllä, ja muut museot nousivat esiin sen jälkeen, kun kaupungin verkkosivuilla julkaistiin diasarja Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoselvitykseen liittyen. Diasarja ei selvästikään ole ollut tässä kohtaa paras tiedon jakamisen muoto – sen verran virheellistä ja puutteellista tietoa on keskusteluissa ollut liikkeellä.

Tässä muutama virheellinen käsitys ja asian oikea laita:

Kierikkikeskus ollaan ajamassa alas

Ei pidä paikkaansa. Sivistys- ja kulttuurilautakunta on linjannut tämän vuoden käyttösuunnitelmassa, että Kierikkiä kehitetään voimakkaasti. Keskuksella nähdään olevan edellytyksiä nousta yhdeksi Oulun vetovoimatekijäksi. Se taas edellyttää, että niin Kierikin päärakennus ja kokoelma kuin kivikauden kylä ja kaivausalueet säilytetään.

Virheellinen käsitys on syntynyt todennäköisesti siitä, että palveluverkkoselvityksen väliraportissa mainitaan, että museokeskus Luuppi luopuisi Kierikin päärakennuksesta ensi vuoden alussa. Raportissa kyllä mainitaan myös, että kivikausikylän toiminta jatkuu, mutta ilmeisesti sitä ei ole riittävästi painotettu.

Nykyisin Kierikkikeskus on yli puolet vuodesta suljettuna. Kierikki kaipaa kehittämistä, ja on hyvä selvittää, löytyisikö yksityisen sektorin matkailu- ja palveluyrittäjiltä kiinnostusta asiaan. Se, että kaupunki luopuu Kierikin päärakennuksesta, ei tarkoita keskuksen alasajoa. Päinvastoin, toimenpiteillä on tarkoitus hakea Kierikille uusia kehittymismahdollisuuksia. Tulevaisuus näyttää, millainen konsepti Kierikkiin löydetään.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmia aiotaan siirtää Vantaalle

Ei pidä paikkaansa. Oulussa on puutteelliset tilat niin sanotun olosuhdevalvotun aineiston säilyttämiseen. Koska tällaisten tilojen rakentaminen on helposti yli 10 miljoonan euron investointi, on järkevää selvittää olisiko jossain muualla sopivaa tilaa käytettävissä. Kovin monia erikoistiloja Suomeen tuskin kannattaa rakentaa. Oulu voisi toki olla yksi tällaisen aineiston sijoituspaikka ja tarjota säilytystilaa muillekin, jos niin päätetään ja tiloihin investoidaan.

Esineistö on säilytettävä asianmukaisesti, ja haluamme toimia tässäkin vastuullisesti. Siksi kuluvan valtuustokauden aikana pyrimme kehittämään yhdessä Museoviraston kanssa säilytystiloille pitkän aikavälin ratkaisun. Näin on linjattu sivistys- ja kulttuuripalveluiden tämän vuoden käyttösuunnitelmassa.

Oulun kaupunki aikoo luopua Pohjois-Pohjanmaan museosta

Tämäkin on virheellinen tieto. Siitä lähtien, kun museo- ja tiedekeskus Luuppi perustettiin, on tavoitteena ollut löytää jokin tila, johon voisimme yhdistää niin museot kuin Tietomaan. Näiden yhdistelmästä voisi tulla ainutlaatuinen historian, taiteen ja tieteen kokonaisuus, joka toimisi niin matkailullisena vetonaulana kuin kiinnostavana kohteena alueen asukkaille ja toimijoille. Muutama vuosi sitten tehtiin jopa suunnitelma, jossa tällainen kokonaisuus sijoitettiin nykyisen Tietomaan vieressä olevan parkkipaikan päälle. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan edennyt päätöksentekoon.

Nyt on pohdittu muun muassa vaihtoehtoa, jossa Luupin uusi toimitila rakentuisi Oulun Ratapiha-hankkeen yhteyteen. Joka tapauksessa pyrkimyksenä on kehittää kokonaisuutta, ei luopua museoista. Ainolan kiinteistön kohtalo selkiytyy, kun Luupin uudesta sijoituspaikasta saadaan päätöksiä. Esitys sijoituspaikasta on tarkoitus tehdä vielä tämän kevään aikana.

Palveluverkkoselvitys on lakkautuslista

Edelleen väärin. Monelle on ehkä jäänyt epäselväksi se, mikä palveluverkkoselvityksen tarkoitus on. Kokonaisuus on hankala hahmottaa ja viestiä, ja ihmisten arkipäivän palveluihin liittyvät asiat herättävät helposti tunteita. Jatkossa panostamme enemmän näiden asioiden viestimiseen.

Palveluverkkoselvitys liittyy toki tarpeeseen löytää säästöjä ja tasapainottaa kaupungin taloutta. Se ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti palveluiden heikentämistä. Leikkausten tekemiselle olisi helpompikin tie, jos antaisi niin sanotusti viikatteen vain heilua. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ja nyt tavoitteena on löytää keinoja pitää yllä tai jopa parantaa kaupunkilaisten palveluja muuttamalla rakenteita ja toimintatapoja. Halvemmallakin voi saada hyvää, kun ratkaisuja mietitään ennakkoluulottomasti ja asiakaslähtöisesti.

Palveluverkkoselvitys luovutetaan kaupunginjohtajalle 5. helmikuuta. Viime viikkojen keskustelu on antanut varmasti monelle taholle eväitä tulevaan päätöksentekoon. Parhaillaan ovat käynnissä Oulun raadit, joissa esitellään aluekohtaisesti palveluverkkosuunnitelmia. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus päästä keskustelemaan suoraan valmistelijoiden kanssa.

Katso tästä linkistä Oulun raatien aikataulut.

Mika Penttilä
sivistys- ja kulttuurijohtaja, Oulun kaupunki

Palveluverkkoselvityksen valmistumisajankohtaa täsmennetty 24.1.2018.

Avoin ja kaikkien yhteinen Oulu

Miltä kuulostaisi, jos voisit osallistua entistä paremmin kotikaupungissasi tapahtuviin asioihin? Jos pystyisit yksinkertaisesti ja sinulle sopivalla tavalla kertomaan mielipiteesi siitä, millaisessa kaupungissa haluat asua ja voisit olla vaikuttamassa sen toimintaan?

Löytäisit helposti tiedon siitä, millaisia päätöksiä kotikaupungissasi on tehty ja millä tavalla ne koskettavat omaa arkeasi. Päätöksiä ja muita tekstejä lukiessasi et joutuisi enää miettimään vaikeasti avautuvia termejä, etkä tarvitsisi niiden sisällön tulkitsemiseen sivistyssanakirjaa tai lakiosaamista. Entä mitä mieltä olet siitä, että käyttämäsi palvelut olisivat entistä helpommin käytettävissä?

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Olemme samaa mieltä! Siksi Oulussa tehdään parhaillaan työtä avoimen hallinnon edistämiseksi. Yksi hyvä ja ansiokas esimerkki avoimen hallinnon edistämiseksi tehdystä työstä Oulussa on omaishoidon päätöstekstien selkeyttäminen. Millainen päätös on tehty, se kerrotaan nyt selkeästi tekstin alussa. Vuoden selväsanainen palkinto, se tuli meille Ouluun! Kiitos ja palkinto kuuluvat myös Teille asukkaille aktiivisesta osallistumisesta!

Siis mikä on avoin hallinto? Avoin hallintohan voi kalskahtaa kuivalta ja jättää suuhun byrokraattisen maun. Todellisuus on kuitenkin toinen. Avoin hallinto ja sen edistäminen tarkoittavat Oulussa kaikkea sitä, mikä tuo kaupunkia ja sen toimintaa lähemmäs jokaista asukasta. Sen sisältöihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset kuntalaisten käytössä olevat vaikuttamisen keinot, kaupungissa tehtyjen päätösten julkisuus, selkeä kielenkäyttö teksteissä sekä kaikkien mahdollisuudet olla mukana Oulun kaupungin toiminnassa.

Avointa hallintoa ja siihen kuuluvia osa-alueita on edistetty Oulussa pitkään. Tällä hetkellä kaupungissa ollaan laatimassa toimintasuunnitelmaa, joka kokoaa kaikki Oulussa tehtävät avoimuuteen liittyvät asiat yhteen. Tavoitteena on myös kehittää kaupungin toimintaa niin, että kaikki oululaiset voisivat paremmin osallistua yhteisen kotikaupunkimme rakentamiseen. Suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen työhön osallistuu monien alojen asiantuntijoita eri puolelta Oulun kaupungin palveluita.

Ennen kuin suunnitelma on valmis, siitä kaivataan mielipidettä myös asukkailta. Suunnitelmatyöhön voi osallistua alkuvuodesta 2017. Osallistuthan sinäkin.

Mikä tekisi Oulusta sinulle läheisemmän kotikaupungin?

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen johtaja

Tiia-Maria Juuso
Kuntalaisvaikuttamisen koordinaattori Lue loppuun

Maahanmuuton ajankohtaisia pohdintoja 7.3.2016 Oulussa

Kreikassa pakolaistilanne alkaa olla katastrofaalinen, mutta reitti läntiseen Eurooppaan ja sitä mukaa tänne meille on toistaiseksi kiinni. Myös Suomen itäraja on ainakin hetkellisesti hiljentynyt turvapaikanhakijoista. Kevät etenee ja lämmetessään se voi tuoda uusia yllätyksiä myös meille tänne Ouluun. Nyt kuitenkin täällä eletään jonkinlaista suvantovaihetta, jossa odotellaan viime syksynä tulleiden turvapaikkapäätöksiä, jatketaan esikotouttavaa työtä eri tahoilla ja valmistaudutaan siihen varsinaiseen kotouttamistoimintaan – siihen joka alkaa turvapaikkapäätösten tultua.

Suomen pohjoisissa maakunnissa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa) on tällä hetkellä

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

  • noin 5500 turvapaikanhakijaanoin 2 000:n arvioidaan saavan oleskeluluvan tämän vuoden kuluessa
  • noin 1 000 asettuu Ouluun
  • edessä kotouttamista edistäviä ratkaisuja kuten asumisen järjestäminen, kotouttamiskoulutus, työllistäminen, koulutukseen ohjaaminen jne.

Merkittävä osa oleskeluluvan saavista on alaikäisiä, joiden palvelutarve on kunnan kannalta aivan erityinen. Oulussa heidän lukumääränsä on noin 300.

Erityinen huomionkohde ovat myös kielteisen päätöksen aikanaan saavat turvapaikanhakijat, joiden muuttuminen ns. paperittomiksi tulee ennaltaehkäistä valtakunnallisin toimin.

Kotouttaminen

Kunnilla on kokonaisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta. Viimesyksyinen turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on osoittanut, että valtion kunnille osoittamat korvaukset niin vastaanotosta kuin jatkossa edessä olevasta laajamittaisesta kotouttamisesta ovat tasoltaan aivan riittämättömät.

Jotta maahanmuuton ei-toivottavia lieveilmiöitä kuten ghettoutuminen, sosiaaliset ongelmat, eri väestöryhmien vastakkainasettelut, kuntalaisten turvattomuuden kokemus, maahanmuuttajien korkea työttömyys jne. pystyttäisiin lievittämään ja torjumaan, kuntien resurssit on turvattava.

Käytännön arjessa vapaaehtoiset, seurakunnat, järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat huolehtivat osaltaan esikotouttamiseen ja kotouttamiseen kuuluvista tehtävistä.

Työllistäminen

Maahanmuuttajien työllistyminen on ehdoton edellytys kotoutumisen onnistumisessa. Käytössä olevat prosessit oleskeluluvan saamisesta työmarkkinoille sijoittumiseen ovat aivan liian pitkäkestoisia. Tavoitteena tulee olla pitkäjänteinen syrjäytymisen estäminen, minkä osalta oleskeluluvan saaneet voi monessa suhteessa rinnastaa nuorisotyöttömiin, joiden ei saa antaa ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Työhön on päästävä kiinni viipymättä oleskeluluvan saamisen jälkeen eikä nykytilanteen tapaan vasta vuosien kuluttua, mikä edellyttää lainsäädännöllisiä erityistoimia.

Osaamisen ja koulutuksen kartoittaminen on jatkossa tehtävä heti turvapaikanhakijan rekisteröinnin yhteydessä. Kotoutumiskoulutus, kielikoulutus, työelämä- ja muiden valmiuksien vahvistaminen tai vaikkapa tiedon jakaminen yrittäjyydestä voivat tapahtua samanaikaisesti työkokeilun tai muun työmarkkinoilla tapahtuvan toiminnan kanssa. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua aiemmasta moninkertaisiksi kotouttamisen eri vaiheisiin osoitetut viranomaisten resurssit ovat tyystin riittämättömät, ja niitä tulee vahvistaa.

Ely-keskuksille on osoitettava kevään lisäbudjetissa tarvittavat resurssit.

Asuminen

Oulussa varaudumme asuttamaan tänä vuonna yhteensä noin 1 000 oleskeluluvan saanutta. Valtiovallan on kannustettava erikokoisia kuntia tarjoamaan kuntapaikkoja aiempaa suuremmassa mitassa, muuten paineet kohdistuvat kohtuuttomasti keskuskaupunkeihin, pohjoisessa erityisesti Ouluun.

Segregaation välttämiseksi tarvitaan uusia valtion tukemia keinoja pakolaisten sijoittamiseen, mm. suunnitelmat asumisen tukemisesta ja yksityisten vuokranantajien vuokra-asuntojen välivuokraustoiminnasta ovat tervetulleita.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pelisäännöt selviksi

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Olisi kummallista, jos yli 30 000 turvapaikanhakijan saapuminen Suomeen muutamassa kuukaudessa olisi sujunut huomaamatta ja ongelmitta. Kukaan ei tiedä varmuudella, kuinka suuri osa tulijoista palautetaan ja kuinka moni jää tänne Suomeen pitemmäksi aikaa, ehkä pysyvästikin. Hallitus on 8.12. linjannut turvapaikkapolitiikkaa, ja niiden suuntaviivojen pohjalta viranomais-Suomi elää ja ratkoo ilmiön tuomia pulmia.

Arki-Suomi puolestaan sinnittelee käytännön elämästä kumpuavien isompien ja pienempien haasteiden kanssa: turvapaikanhakijat ovat järkyttäneet monen paikkakunnan hiljaiseloa. Oman mausteensa soppaan tuo myös äärinationalisti-Suomi terrorismiin rinnastettavine polttopulloiskuineen.

Turvallisuus on suhteellista, koettu turvallisuus todellisuutta

Turvallisuus on luottamusta muihin ihmisiin, myös vieraisiin ihmisiin. Turvallisuutta on, että voi pelkäämättä liikkua ja oleskella niin kotiympäristössä kuin julkisilla paikoilla. Liioittelematta voi sanoa, että koettu turvallisuus on osalla suomalaisista järkkynyt. Näin on käynyt myös Oulun seudulla. Turvapaikanhakijoiden saapuminen suomalaiseen arkeen ei ole tapahtunut ilman vaikutuksia, joita on toki osattu hiukan ennakoida mutta joita ei ole kyetty hallitsemaan. Liian moni eri-ikäinen nainen ja tyttö kokee nyt ulkona liikkuessaan turvattomuutta. Jos sitä on todellisuudessa ollut ennenkin, nyt sen kokeminen on aivan toisissa mittasuhteissa. Valitettavasti osittain se saattaa olla myös aiheellista.

Kulttuuriset tulkinnat viesteistä voivat olla hyvinkin erilaisia. Silmiin katsominen, hymy, käteen koskeminen – aran ihmisen rohkea ilmaus toisen hyväksymisestä ihmisenä. Entäpä jos toisessa kulttuurissa kasvaneen saaman käsityksen mukaan nainen ei katso silmiin, ei keskustele kahden kesken tuttavallisesti, pysyttelee poissa kosketusetäisyydeltä? Entäpä jos edellä mainittu käytös voidaankin tulkita pitkälle menevänä lupauksena intiimistä tuttavuudesta?

Voihan olla, että turvapaikanhakija on yhtä ymmällään, mitä oikein tapahtuu ja mitkä ovat odotukset. Jos hän on saanut käsityksensä länsimaisesta seurustelukulttuurista amerikkalaisista elokuvista tai jopa aikuisviihteestä, yhteentörmäyksiä on odotettavissa.

Vastuullinen tapa tarttua tilanteeseen tunnustaa tosiasiat, ei paisuttele eikä vähättele. Ei ole tarvetta leimata ketään, eikä rakentaa vastakkainasettelua saati pelotella. On kuitenkin reilua, että suomalaiset nuoret, erityisesti herkässä iässä olevat tytöt, saavat lisää tietoa kulttuurisista eroista, pystyäkseen erilaisissa tilanteissa pitämään huolta omasta turvallisuudestaan. On tiedettävä, että eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset tulkitsevat samoja viestejä hyvinkin eri tavoin. – Ja sen tiedostaminen ei tarkoita elämänpiirin rajoittamista, vaan terveen itsesuojeluvaiston käyttöönottoa uusissa tilanteissa. Tähän tarkoitukseen valmistellaan pikaisesti infopaketti, joka käydään yläkoulujen rehtorien johdolla kaikkien oppilaiden kanssa läpi, asiantuntijoita hyödyntäen.

– Ja se ilmeinen: ihan vastaavalla tavalla pelisäännöt pitää aina vain uudelleen teroittaa turvapaikanhakijoille. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset ja tytöt saavat täällä itse päättää kenen kanssa ovat tekemisissä, ja he itse asettavat ne rajat, mikä on kussakin suhteessa sopivaa ja sallittua. Naisten tuijottelu, perään viheltely, ohikulkiessa esitetyt tiedustelut poikaystävän olemassaolosta tai härskit ehdotukset eivät kuulu täällä tapoihin! Saati sitten naisten seuraaminen heidän kulkiessaan kaupungilla tai kotiinsa – siitä voi aivan aiheellisesti saada poliisin peräänsä. Ja kahdenkeskisissäkin tilanteissa naisen ei on ei! Siinä taitaa olla osalla kantasuomalaisistakin vielä oppimista.

Koko kaupunki kotouttaa

Merkittävä osa tänne Ouluun saapuneista turvapaikanhakijoista jää ehkä pysyväisesti tänne. Vastuullinen yhteisö ottaa heidät jäsenikseen viipymättä, sillä eristäminen ja vieroksuminen johtavat sellaisiin ongelmiin, joista on otettava oppia muualta Euroopasta. Joutenolo ja työttömyys aiheuttavat syrjäytymisuhan ja alttiuden kuulla vaikkapa Isiksen värvärien houkutuksia. Jo nyt ennen kuin turvapaikkapäätökset on saatu, hakijat on saatava kaikki kielikoulutuksen piiriin ja hallituksen linjausten mukaisesti mitä pikimmin työelämään kiinni. Tässä tarvitaan niin viranomaisten kuin kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoimijoiden yhteisiä ponnistuksia.

Oulun seudulla yhteispeli esikotouttavassa työssä on jo hyvässä vauhdissa ja eri tahot tekevät asioita koko ajan paremmin koordinoidusti. Oulun kaupungin alueella olevissa turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköissä osaamiskartoitukset ovat menossa – samassa yhteydessä selvitellään kunkin kiinnostusta eri alojen töihin tai tarvetta lisäkoulutukseen. Kaikissa yksiköissä on meneillään kielikoulutuksia, joiden myötä turvapaikanhakijat saavat opin suomenkielen alkeissa. Erityisesti kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset puolestaan järjestävät harrastus- ja ystävätoiminnan luonteisia aktiviteetteja, jotta turvapaikanhakijoiden elämä ei olisi liian passivoivaa. Näihin hommiin pääsevät mukaan kaikki kiinnostuneet, yhteyttä voi ottaa esim. SPR:n, Vuolle Setlementin, ODL:n, Vastaanottokeskusten tukiyhdistyksen tai eri seurakuntien toimijoihin.

Oulun kaupunki on osaltaan halunnut tukea omia työntekijöitään laatimalla ohjeita siitä, miten kaupungin työntekijät omissa tehtävissään voivat osallistua turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten yhteisten pelisääntöjen rakentamiseen. Ohjeissa mm. rohkaistaan osallistumaan ja puuttumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa jokin osapuoli selvästikin tarvitsee apua tai tukea. Suomalainen mentaliteetti, jonka mukaan emme puutu ympärillämme oleviin tapahtumiin muuten kuin kummastelemalla ja jälkikäteen kritisoimalla, täytyy muuttua, jotta esimerkiksi edellä mainitut viestinnässä olevat erot tulisivat kaikille osapuolille selvemmiksi. Vaikka ohjeet on laadittu kaupungin työntekijöille, voi niitä soveltaa koskemaan kaikkia oululaisia.

Kotouttaminen on meidän kaikkien oululaisten asia, vaikka virallisesti vastuu on viranomaisilla. Ilman koko yhteisön sitoutumista toteutus ontuu ja tulokset voivat jäädä vaatimattomiksi.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Mihin Oulu kykenee?

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Tänään 11.9. Forum24-lehdessä on haastatteluni, joka perustuu näihin kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksiin:

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.), kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.) ja kaupunginjohtaja Matti Pennanen julkistivat viime viikolla yhteisen kannanoton turvapaikanhakijoita koskevaan ajankohtaiseen kriisiin,  heidän väliaikaiseen majoittamiseensa Ouluun.

Kannanoton viesti oli selkeä: Oulu kantaa asiassa vastuunsa.

1. Miten Oulun kaupunki on vastuunkannossa mielestäsi onnistunut yksin ja yhteistyössä muiden kanssa?
Turvapaikanhakijatilanne on tullut niin Oulun kaupungille kuin muillekin toimijoille yllätyksenä. Yhteistyö Oulun vastaanottokeskuksen, poliisin ja SPR:n kanssa on sujunut hyvin. Samoin kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset ovat päässeet nopeasti liikkeelle, ja kaupungin yhteistyö sujuu kaikkien kanssa mainiosti. Mutta. Nopeasti kasvaneesta tulijamäärästä johtuen olemme viime viikot eläneet kädestä suuhun turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen järjestelyissä. Ketään ei ole haluttu jättää yöksi taivasalle ja siinä on onnistuttu, joten lopputulema vastuunkannosta on totta kai positiivinen.

2. Miltä tulevat viikot näyttävät, mihin määrään asti Oulun kaupungin ja sen kumppanien rahkeet riittävät?
Mahdoton kysymys. Jos kehitys jatkuu edellisten viikkojen ja kuukausien mukaisena, turvapaikanhakijoiden viikoittainen määrä kasvaa edelleen, minkä seurauksena hätämajoitustarve senkun kasvaa. Uusia tiloja pitää pystyä osoittamaan näihin tarkoituksiin vähintään viikottain. On tärkeää, että muutkin kunnat koko Pohjois-Pohjanmaalla osallistuvat taakanjakoon. Tiedossani on, että useissa kunnissa tutkitaan mahdollisuuksia ja Limingassa on jo tehty päätös osallistumisesta, se on hieno juttu! Vain yhteisin ponnistuksin tästä selvitään kunnialla. Niin, rahkeiden pitää vaan riittää.

3. Mille tahoille antaisit erityisesti kiitosta tämän kriisin akuutista hoitamisessa?
Tähänastisesta on päästy kuivin jaloin yhteistyöllä, jossa ovat mukana Oulun vastaanottokeskus, SPR, poliisi, muut valtion viranomaiset, seurakunnat ja tietenkin tuore tukiyhdistys ja kaikki vapaaehtoiset, jotka ovat olleet kiitettävästi liikkeellä. Minusta erityiskiitoksen ansaitsevat tavalliset oululaiset, jotka ovat reagoineet inhimilliseen hätään alkamalla tosi nopeasti koota hätäapua sitä tarvitseville – vaatteita, polkupyöriä, hygieniatuotteita, kaikkea laidasta laitaan virtaa tukiyhdistyksen organisoimaan keräykseen. Oulu auttaa yhdessä.

4. Ymmärrätkö niitä oululaisia, myös oululaisia päättäjiä, jotka suhtautuvat turvapaikanhakijoiden vastaanottoon kriittisesti, jopa sitä vastustaen?
On aivan oikein esittää kriittisiä kysymyksiä siitä, millaisin motiivein tulijat ovat liikkeellä, niinhän viranomaisetkin tekevät. Tulijoiden taustat, turvapaikan todellinen tarve ja tuloreitti kuuluu selvittää, jotta toimitaan kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti. On selvää, että kaikki tulijat eivät täytä turvapaikkakriteerejä. Kannustan kaikkia päättäjiäkin ennakkoluulottomasti ottamaan selvää siitä, miten turvapaikkaprosessi menee. Uskon tiedon lisäävän luottamusta siihen, että viranomaiset toimivat asiassa oikein. Hädänalaisia kuuluu auttaa ja autetaan.

5. Mitä muuta haluat tästä asiasta sanoa?
Turvapaikanhakijoiden tulva tuskin ihan heti tyrehtyy ja sitä mukaa joudumme vielä pitkään osoittamaan tiloja ja muita resursseja tilanteen hoitamiseksi. Pitkällä jänteellä tärkein tehtävämme on pitää huoli aikanaan turvapaikan saavien kotouttamisesta. Se on vuosien ponnistus, jossa mm. kielenopetuksella on keskeinen rooli. Meillä kaikilla oululaisilla on mahdollisuus ja oikeus osallistua tähän työhön, jolla saamme uudet tulokkaat tuntemaan itsensä oikeasti tervetulleiksi. Asian tekee monelle mielekkääksi viimeistään se ajatus, että monikulttuurisuus luo väistämättä uutta elinvoimaa Ouluun ja auttaa meitä pääsemään taloudellisesta ahdingosta, jonka kourissa olemme jo vuosia olleet.

Ari Heikkinen, 
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Itsehallintoalue – mikä se on?

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Suomessa on yritetty ratkaista jo vuosia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Useita malleja ja lainsäädäntöesityksiä on tehty, jotka ovat tavalla tai toisella kaatuneet. Sipilän hallituksen ohjelmassa keväällä 2015 tuotiin esille uusi ratkaisumalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, ns. kuntaa suuremmat itsehallintoalueet, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puhutaan myös sote-alueista, jotka tuottavat alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut tai ostavat niitä yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Palveluseteli olisi myös jatkossa käytössä. Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen (sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen) siirtäminen selkeille itsehallintoalueille.

Aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta tehdään erillispäätös. Hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa alueita olisi enintään 19. Julkisessa keskustelussa enimmillään 19 alueen määrä pohjautuu aika pitkältä nykyisiin sairaanhoitopiirien määrään ja tarkoittaisi Pohjois-Suomessa viittä aluetta (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Pohja ja Lappi). Kainuussa on jo pitkä kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöstä ja Keski-Pohjanmaalla, Länsi-Pohjassa ja Lapissa yhteistyötä ollaan valmistelemassa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on työryhmiä valittu työn käynnistämistä varten todella ison rakenteellisen muutoksen tekemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat heinäkuussa selvityshenkilöryhmän pohjustamaan syksyllä käynnistyvää rakenneuudistusten valmistelua. Ryhmän tehtävänä on koota poliittisen päätöksenteon tueksi näkökohtia siitä, miten sote-uudistus, itsehallintoalueiden perustaminen ja aluehallintouudistus voidaan toteuttaa ja sovittaa yhteen mahdollisimman sujuvasti.  Ehdotus julkistettiin perjantaina 14. elokuuta.

Selvityshenkilöt ehdottavat Suomeen alueiden määräksi 9–12 eli vähemmän kuin 19. He perustelevat alueiden määrän vähentämistä mm. sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi itsehallintoalueilla voisi olla aluehallinnon, maakuntaliittojen ja muita alueellisia tehtäviä. Mikäli hallitus päätyisi esittämään alueiden määrän selvityshenkilöiden ehdotuksen mukaisesti, olisiko Pohjois-Suomessa tulevaisuudessa kaksi itsehallintoaluetta mukaillen vanhaa läänijakoa?

Selvityshenkilöiden mukaan muutos pitää valmistella huolellisesti ja itsehallintoalueiden muodostamiseksi pitäisi perustaa väliaikainen organisaatio kullekin tulevalle alueelle. Ehdotettu aikataulu on tiukka. Jo vuonna 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot ja vuoden 2019 alusta lukien tehtävät siirtyisivät alueille.

Täältä kentältä käsin nyt toivoo, että maan hallitus linjaa itsehallintoalueiden määrän pikaisesti sekä käynnistää valtakunnallisen ja alueellisen valmistelun. Tätä megaluokan muutosta ei kyllä muuten tuolla aikataululla rakenneta. Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua missään vaiheessa, vaikka tietoa ei ole, mikä itsehallintoalue ja sen tehtävät tulevaisuudessa onkin.

Kirsti Ylitalo-Katajisto
hyvinvointijohtaja, apulaiskaupunginjohtaja (oto)

Ei taida olla aihetta juhlia naistenpäivää

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Suomen UN Women eli YK:n tasa-arvojärjestön Suomen kansallinen komitea on aloittanut kampanjan teemalla Emme juhli naistenpäivää. Järjestö haluaa omalla raflaavalla tavallaan kiinnittää huomion siihen, että joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Vuoden vanha EU-tutkimus puolestaan kertoo, että 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen – epäilemättä meillä täällä pohjoisessakin luvut ovat sietämättömät.

Tasa-arvolla on monenlaisia ulottuvuuksia ja sen edistämiseen on monia foorumeita. Oulun kaupunki on vastikään hyväksynyt tasa-arvosuunnitelman, jolla huomio kiinnitetään erityisesti kaupungin omien palvelujen ja toimintojen tasa-arvoulottuvuuteen. Näin naistenpäivän lähestyessä on hyvä katsoa, mitä organisaatiossa on tekeillä ja suunnittelussa tasa-arvon suhteen. Samalla voi pysähtyä hetkeksi miettimään, miten tasa-arvo toteutuu laajemmassa perspektiivissä. Voi juhlinta tyssätä siihen.

No tässä kuitenkin maistiaisiksi Oulun kaupungin toiminnallisen tasa-arvon suunnitelman esipuhe:

Tasa-arvo on arkinen asia, josta pitää taistella

Miehestä ihminen oppii. Hyvä veli -verkosto ja lasikatto. Naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Kielessä on paljon sanaleikkejä, jotka kuvastavat sitä, että sukupuolten välillä on valtapeliä ja että keksimme huumorinkin avulla tapoja tulla toimeen ilmeisten epätasa-arvoisten asetelmien kanssa. Tasa-arvon puutteet paljolti tunnetaan, ja ne on jo kauan osattu tiivistää naseviin kielikuviin. Naisten ja miesten tasa-arvo on näkökulma, jonka avulla voidaan löytää uusia reilun pelin ulottuvuuksia myös julkisten palvelujen tuotannossa.

Oulun kaupunki on allekirjoittanut Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan 28.9.2009. Tässä on nyt käsillä ensimmäinen kokonaisvaltainen suunnitelma siitä, kuinka palveluiden tasa-arvoa aiotaan kaupungin palvelualueilla, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä edistää – tämä suunnitelma osoittaa, että vielä meillä on varaa. Tasa-arvo tässä suunnitelmassa on erityisesti tasa-arvoisia palveluja naisille ja miehille, tytöille ja pojille, kaikille kaupunkilaisille sukupuoleen katsomatta.

Lisäksi toiminnallisen tasa-arvon suunnitelmassa nostetaan alueellisen tasa-arvon näkökulmaa. Muihin syrjinnän muotojen torjuntaan Oulussa on paneuduttu samaan aikaan työstetyssä yhdenvertaisuussuunnitelmassa.

Palveluiden tasa-arvo on jokaisen asia, ja kaikilla on mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tässä esityksessä on näkökulmana se, että tasa-arvo on asiakaslähtöisyyden ja palveluiden laadun tae ja se antaa hyvää pohjaa jatkokehitystyölle. Suunnitelmaa on laadittu ison joukon voimin, ja siinä katsotaankin kattavasti organisaation eri toimintoja ja toimijoita. Siitä iso kiitos työryhmälle!

Kaupunkistrategiassa Oulu 2020 linjataan meille arvoiksi rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Nämä soveltuvat myös tasa-arvon edistämiseen niin, että Oulussa uskalletaan

a) rohkeasti selvittää epäkohtia ja tarttua niiden ratkaisemiseen,
b) reilusti myöntää, että palvelujen tasa-arvo on jokaisen yksilön oikeus sekä
c) ottaa vastuu siitä, että kaupungin palvelut taataan tasa-arvoisina eri sukupuolille
ja eri puolille laajaa kaupunkia.

Palvelualue-, liikelaitos- ja osakeyhtiökohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet tarkistetaan vuosittain osana talouden ja toiminnan suunnittelua. Tavoitteiden arvioinnista ja seurannasta vastaa tasa-arvotoimikunta, joka raportoi niiden toteutumisesta kaupunginhallitukselle. Vastuu tasa-arvon toteutumisesta on kuitenkin meillä jokaisella, ennen kaikkea asenteena jokapäiväisissä kohtaamisissa.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja