Aihearkisto: Terveys ja hyvinvointi

Arjen pienet ja suuret ruokavalinnat

Luomu- ja lähiruoka kiinnostavat yhä useampia. Suomalaisessa arjessa ruoan luonnollisuudesta on kehittymässä valintoja ohjaava tekijä ja se liitetään useammin hyvinvointiin, terveyteen ja hyvin syömiseen. Luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta aiheutuva vesistö- ja ilmastokuormitus on lähtökohtaisesti tavanomaista alkutuotantoa vähäisempää ja luonnon monimuotoisuus runsaampaa, koska luonnonmukaisessa tuotannossa ravinteet otetaan tarkemmin talteen ja hyödynnetään ja koska synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö onriittalappalainen350 kiellettyä.

Luomuraaka-aineiden käyttö asettaa monenlaisia haasteita ammattikeittiöille, kun puhutaan suurien ruokamäärien tuottamisesta esimerkiksi Serviisin monitoimikeittiöissä.  Siksi voinkin olla ylpeä Serviisin ateriatuotannon kehittämistyöstä, koska olemme päässeet tuotannossamme ainakin Portaat luomuun -ohjelman luomuporras 1:lle. Koulut ovat luomuportaalla 1, päiväkodit portaalla 2 kuten myös ikäihmisten hoivalaitokset ja henkilöstöravintolat.

Hallitusohjelma edellyttää, että luomua käytetään julkisissa ateriapalveluissa 20 % tarjotusta ruoasta vuoteen 2020 mennessä. Hallitusohjelman ruokastrategiassa asetettu haaste ammattikeittiöille on kova ja harvoin ymmärretään kuinka suuri saavutus mm. luomutaso 1 on ammattikeittiöissä. Luomu- ja lähiruoka perustuu vielä pientuottajien tarjontaan, jolloin pienet tuotemäärät eivät kata kysyntää esim. tuhansia aterioita tuottavissa Serviisin monitoimikeittiöissä.

Muutakin haastetta löytyy. Alueemme alkutuotantoyritysten ja tukkukauppojen välinen yhteistyö on vielä vähäistä, jolloin mm. luomutuotteiden kuljettaminen tuotantokeittiöihin ei välttämättä onnistu, ammattikeittiöille soveltuvat pakkauskoot ja -materiaalit ovat myös vielä kehittymässä, luomutuotteiden hankinnan mahdollistuminen vaatii vielä hankintaosaamisen ja laadullisten kriteereiden kehittämistä niin kaupungin kuin yritysten osalta. Myös itse aterioita valmistavissa keittiöissä on vielä opittavaa ruokalistasuunnittelussa ja raaka-aineiden käytössä. Tehtävää siis riittää.

Arjen pieniin ja suuriin ruokavalintoihin voidaan kuitenkin vaikuttaa monella tasolla ja asenteita muuttamalla. Oulun kaupunkistrategiasta ei vielä löydy kriteereitä ruoalle. Olemme huomattavasti jäljessä muita pohjoismaita, erityisesti Tanskassa luomun merkitys ja käyttö on jo huomattavaa. Julkinen ruokapalvelu on myös Ruotsissa vahvasti luomu- ja lähiruoan asialla ja Ruotsi näkyy myös Unescon luovien ruokakaupunkien verkostossa.
Meillä on vielä matkaa samaan, mutta voimme kaupunkina edetä tiedostamalla yhteisesti ruoan vastuullisuuden, hiilijalanjäljen ja kestävän kehityksen merkitystä ja tekemällä konkreettisia toimenpiteitä.

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Me serviisiläiset haluamme kunnioittaa itsenäisen Suomen puhdasta luontoa myös puhtaan ruoan kautta. Olemme esittäneet vuoden 2017 talousarvioon tavoitteeksi uudenlaista ruokaohjelmaa, jossa voimme mm. esittää konkreettisina tavoitteina ja toimenpiteinä hallitusohjelman mukaista luomu- ja lähiruoan kehittämistä tulevina vuosina. Tämä vaatii erityisesti toimenpiteitä, luottamuksen ja avoimuuden lisäämistä alueen alkutuottajien ja asiakkaittemme kanssa sekä hankintaosaamisen kehittämistä laatukriteerit huomioiden, mutta myös joustavaa, kokeilevaa ja innovatiivista ateriatuotannon edelleen kehittämistä.

Otetaan ruoka yhdeksi oululaisen osaamisen imagotekijäksi.

Riitta Lappalainen
Johtaja, Oulun Serviisi

Voit lukea Portaat luomuun -ohjelman periaatteista ja merkityksestä Serviisille lisää tiedotteesta ja Serviisin kotisivuilta. Lisätietoja voi kysyä Serviisin tuoteasiantuntija Mira Raappanalta.

Itsehallintoalue – mikä se on?

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Suomessa on yritetty ratkaista jo vuosia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Useita malleja ja lainsäädäntöesityksiä on tehty, jotka ovat tavalla tai toisella kaatuneet. Sipilän hallituksen ohjelmassa keväällä 2015 tuotiin esille uusi ratkaisumalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, ns. kuntaa suuremmat itsehallintoalueet, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puhutaan myös sote-alueista, jotka tuottavat alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut tai ostavat niitä yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Palveluseteli olisi myös jatkossa käytössä. Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen (sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen) siirtäminen selkeille itsehallintoalueille.

Aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta tehdään erillispäätös. Hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa alueita olisi enintään 19. Julkisessa keskustelussa enimmillään 19 alueen määrä pohjautuu aika pitkältä nykyisiin sairaanhoitopiirien määrään ja tarkoittaisi Pohjois-Suomessa viittä aluetta (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Pohja ja Lappi). Kainuussa on jo pitkä kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöstä ja Keski-Pohjanmaalla, Länsi-Pohjassa ja Lapissa yhteistyötä ollaan valmistelemassa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on työryhmiä valittu työn käynnistämistä varten todella ison rakenteellisen muutoksen tekemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat heinäkuussa selvityshenkilöryhmän pohjustamaan syksyllä käynnistyvää rakenneuudistusten valmistelua. Ryhmän tehtävänä on koota poliittisen päätöksenteon tueksi näkökohtia siitä, miten sote-uudistus, itsehallintoalueiden perustaminen ja aluehallintouudistus voidaan toteuttaa ja sovittaa yhteen mahdollisimman sujuvasti.  Ehdotus julkistettiin perjantaina 14. elokuuta.

Selvityshenkilöt ehdottavat Suomeen alueiden määräksi 9–12 eli vähemmän kuin 19. He perustelevat alueiden määrän vähentämistä mm. sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi itsehallintoalueilla voisi olla aluehallinnon, maakuntaliittojen ja muita alueellisia tehtäviä. Mikäli hallitus päätyisi esittämään alueiden määrän selvityshenkilöiden ehdotuksen mukaisesti, olisiko Pohjois-Suomessa tulevaisuudessa kaksi itsehallintoaluetta mukaillen vanhaa läänijakoa?

Selvityshenkilöiden mukaan muutos pitää valmistella huolellisesti ja itsehallintoalueiden muodostamiseksi pitäisi perustaa väliaikainen organisaatio kullekin tulevalle alueelle. Ehdotettu aikataulu on tiukka. Jo vuonna 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot ja vuoden 2019 alusta lukien tehtävät siirtyisivät alueille.

Täältä kentältä käsin nyt toivoo, että maan hallitus linjaa itsehallintoalueiden määrän pikaisesti sekä käynnistää valtakunnallisen ja alueellisen valmistelun. Tätä megaluokan muutosta ei kyllä muuten tuolla aikataululla rakenneta. Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua missään vaiheessa, vaikka tietoa ei ole, mikä itsehallintoalue ja sen tehtävät tulevaisuudessa onkin.

Kirsti Ylitalo-Katajisto
hyvinvointijohtaja, apulaiskaupunginjohtaja (oto)

Oululaista osaamista maailmalle

 

Sinikka Salo

Sinikka Salo

Uusi vuosi alkoi kohdaltani mielenkiintoisesti. Olen ottanut vastaan kutsun toimia Euroopan Unionin asiantuntijana Kosovossa. Tulen toimimaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) palkkaamana Team Leaderinä EU-hankkeessa.

Hankkeen tarkoituksena on jatkaa EU:n siviilikriisinhallintatyötä ja eurooppalaisen ihmisoikeusjuridiikan toteutumista Kosovossa ja avustaa kosovolaisen oikeuslääketieteen kehittämistä.  Hanke edistää rauhaa Länsi-Balkanilla ja Kosovon EU-integraatio pyrkimyksiä.

Kosovon vuonna 2008 hyväksytty perustuslaki pohjautuu presidentti Martti Ahtisaaren työhön. On kunnia saada oululaisena osaajana jatkaa tuon työn konkretisointia.  Tämä tehtävä Länsi-Balkanilla tulee antamaan minulle ja puolisolleni myös kiintoisan matkan kulttuuriin, joka on uniikki yhdistelmä albanialaista, eurooppalaista, turkkilaista ja slaavilaista kulttuuria.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulen olemaan virkavapaalla tammikuun loppupuolella reilun viikon ja maaliskuun alusta ensi vuoden helmikuun puoleen väliin lähes koko ajan.  Luonnollisesti tämä tulee vaikuttamaan hyvinvointipalveluitten apulaiskaupunginjohtajan tehtävien toteutumiseen.  Monta tärkeää asiaa on kesken erityisesti Oulun tulevaisuuden elinvoiman rakentamisen suhteen. Olemme onnistuneet hyvin luomaan merkittävää edistymistä hyvinvoinnin ja teknologian innovaatioiden ja liiketoiminnan edistämiseksi sekä sote-ICT:n uudistamisen suhteen niin kansainvälisten kuin kansallisten partnereitten kanssa. On selvää, ettei niistä kaikista samalla tavoin voi joku muu vastuuta ottaa omien töittensä ohella.

Sijaisjärjestelyt hoituvat lähtökohtaisesti johtosäännön mukaisesti. Valmisteluvastuulleni kuuluvat valtuustokauden isot asiat ovat parhaillaan päätöksessä: palvelujen järjestämisohjelma ja palveluverkko päätetään helmikuun kaupunginhallituksessa. Talousarvio 2015 ja valtuustokauden lopun taloussuunnitelma on juuri päätetty joulukuussa. Operatiivinen arki sujuu niiden viitoittamana ja hyvinvointipalveluitten johdon ja henkilöstön toteuttamana. Ohjaus- ja johtoryhmiin on nimettynä varahenkilöt.

Entä sitten sote?

Parhaillaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on vasta alkuvaiheissaan. Jos ja kun sote-järjestämislaki hyväksytään maaliskuussa, ensi vaiheen energia kohdistuu sopimusjuridiikkaan. Sen jälkeen koittavaan palvelujärjestelmän uudistukseen ehdin hyvin mukaan ja koen sen parhaaksi osaamisalueekseni.

Luonnollisesti suurella mielenkiinnolla odotan myös millaisia tehtäviä Oulun kaupungin uusi johtamisjärjestelmä tarjoaa paluumuuttajalle. Ainakin itse olen merkittävää kansainvälistä kokemusta ja verkostoa rikkaampi.

Kiitän hyvästä yhteistyöstä tavoitteidemme aikaansaamiseksi ja tulevaisuuden Oulun rakentamiseksi. Toivotan hyvää alkanutta vuotta 2015. Tuokoon se tullessaan enemmän ilon päiviä kuin surun hetkiä.

Sinikka Salo
Apulaiskaupunginjohtaja

Kuuluuko kuntalaisen ääni?

Olen toiminut kohta kolme vuotta Oulussa hyvinvointijohtajana vastuullani sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuluneina vuosina on ollut taloudellisesti tiukkaa ja olemme joutuneet tekemään sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia sopeuttaaksemme menoja valtuuston meille antamaan budjettiraamiin.

Menokehitystä on saatu kuriin, mutta uusia toimenpiteitä tarvitaan edelleen Palvelumalli 2020 linjausten ja talousarviossa vuodelle 2015 esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Olemme uudistamassa sosiaali- ja terveyspalveluja saman katon alle hyvinvointikeskuksiin. Kiimingin hyvinvointikeskus on käynnistynyt tämän vuoden maaliskuussa. Kontinkankaan hyvinvointikeskus avaa ovensa kuntalaisille tammikuussa 2015. Uudistuksen tavoitteena on parempi ja nopeampi asiakaslähtöinen hoito ja palvelu osaavan henkilöstön toimesta.

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Saan kuntalaisilta palautetta meidän palveluista sekä sähköpostitse että puhelimitse. Myös luottamushenkilöiltä ja erilaisissa kuntalaistilaisuuksissa tulee palautetta siitä, mikä meidän palvelujärjestelmässämme toimii ja mikä vaatii kehittämistä. Ihmisiä puhututtaa mm. palveluiden saatavuus, vastaako kukaan järjestelmässämme asiakkaan hoidon kokonaisuudesta ja miten kyseiseen henkilöön saa yhteyden.

Hyvinvointikeskusten – ja pisteiden suunnittelussa meillä on ollut mukana aktiivisia kuntalaisia. Esimerkiksi Kiimingin hyvinvointikeskuksen suunnittelussa viisitoista eri-ikäistä kuntalaista täytti palvelupäiväkirjaa kahden viikon ajan. Palvelupäiväkirjan avulla kartoitettiin kuntalaisten arjen moninaisia palvelutarpeita, jotka eivät liittyneet pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näiden perusteella arvioitiin mm. sitä kuinka suuri tarve henkilöllä on julkisen sektorin tuottamien palveluiden käyttöön tai toisaalta kuinka isoa roolia sosiaalinen verkosto näyttelee henkilön elämässä. Samalla saimme arvokasta tietoa siitä, minkälaisia asiointimalleja toivotaan. Perinteisen paikalla asioinnin lisäksi halutaan myös yhä enemmän sähköisiä palveluja.

Kuntalaiset arvostavat ennen kaikkea palvelujen toimivuutta ja luotettavuutta. He kokevat tärkeiksi kohtaamisen kasvotusten, henkilökohtaisen ja ihmisläheisen palvelun. Toisaalta arvostetaan toimivia sähköisiä palveluja niiden ajallisen ja fyysisen riippumattomuuden vuoksi. Sähköisten palveluiden tulisi olla helppokäyttöisiä ja näppäriä. Harjaantuneet käyttäjät ovat valmiita myös mutkikkaampiin sähköisiin palveluihin.

Keskeinen viesti meille oli, että palveluja ei tule suunnitella pelkästään kuntalaisten iän, sukupuolen tai asuinpaikan suhteen vaan ryhmitellen eri asiakastarpeita. Paljon palveluja tarvitseville on tärkeä, että asiakas saa nimetyn omahoitajan tai asiakasvastaavan, joka sovittaa palvelut yhteen. Vähän palveluja käyttävä ”itsepalvelija” haluaa toimivat ja kattavat sähköiset palvelut.

Toki näinkin suuressa lähes 200 000 asukkaan kaupungissa, on mahdotonta osallistaa kuntalaisia samalla tavalla palveluja uudistettaessa. Onneksi meillä on useita mahdollisuuksia kuulla kuntalaisten ääntä. Kuntalaisten kokemuksiin perustuvaa tietoa on koottu muun muassa otakantaa.fi – sivustolla, alueellisissa yhteistyöryhmissä sekä järjestöjen kanssa käydyssä vuoropuheluissa. Myös sote-uudistuksen valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota kuntalaisten osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Palveluja tulisi suunnitella ja kehittää yhdessä niiden käyttäjien kanssa. Oulussa on siitä jo hyviä kokemuksia!

Kirsti Ylitalo-Katajisto
Hyvinvointijohtaja

Pohjois-Suomen sote-palvelut rakennetaan yhdessä

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ehdotus julkistettiin viikko sitten. Tuhti lakipaketti perusteluineen on ehtinyt jo kulua hiirenkorville asiantuntijoitten käsissä. Kansallisesta näkökulmasta uudistus on tarpeellinen. Lakiesityksen suuret linjaukset ovat hyvät ja kannatettavat. Mitä lakiluonnos voisi tarkoittaa oululaisen asukkaan kannalta?  Mikä muuttuu?

Lain vahva periaate on yhdenvertaiset palvelut. Jatkossa yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan tarkasteltaisi Oulun kaupungin rajojen sisällä, vaan koko Pohjois-Suomen asukkaitten kesken. Uusi pohjoinen sote-alue ulottuun Suomi-neidon päälaelta Keski-Pohjanmaa lakeuksille ja Pohjois-Pohjanmaalta Kainuun korpiin. Varmaa on, että palvelut muuttuvat asukkaiden näkövinkkelistä. Joillakin ne paranevat ja toisilla ne huononevat.

Keskustelu Oulun kaupungintalolla

Pohjois-Suomen yhteistä sote-linjausta mietittiin Oulun kaupungintalolla

Sote-alueen kuntayhtymällä on merkittävä päätösvalta koko Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten toteutuksesta. Riskinä on miten yhdenvertainen palveluitten laatu- ja palvelutaso varmistetaan nostamatta kustannuksia pilviin. Todennäköisesti osalla kuntia kustannukset nousevat ja osalla laskevat, kun palveluihin tarvittava rahoitus kootaan sote-alueelle.

Oulun kaupunki käyttää tänä vuonna lähes 600 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niiden laadun, saatavuuden ja saavutettavuuden linjauksista päättää nyt 67 oululaista kaupunginvaltuutettua. Jatkossa oululaisten ääntä ylimmässä päätöksentekoelimessä sote-alueella edustaa muutama oululainen luottamushenkilö. Kuuluuko kunnan ja kuntalaisen ääni uudessa mallissa? On hyvä, että uusi laki edellyttää nykyistä vahvempaa aitoa, suoraa kuntalaisten kuulemista.

Uudistuksen jälkeen palvelujen tuotantovastuu on kuntien tai kuntayhtymien vastuulla. Asiakkaan näkökulmasta tavoitteena ovat mahdollisimman selkeät katkeamattomat palveluketjut. Periaate on hyvä. Sujuvat palvelut, joissa asiakasta ei pompotella, tuovat toimintaan tehokkuutta ja kustannusten laskua.

Palveluita voidaan tuottaa kunnallisena omana toimintana, niitä voidaan ostaa järjestöiltä ja yksityisiltä tai asiakkaalle voidaan antaa palveluseteli. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen vastuutetaan niin asukkaat itse kuin sote-toimijat yhdessä kunnan muiden ammattilaisten kanssa. Lakiesitys ei anna selkeää vastausta siihen, voiko Oulun kaupunki olla jatkossa yksin palvelujen tuottajana. Muodostuuko Pohjois-Pohjanmaalle yksi, kaksi tai useampia palveluita tuottavaa organisaatiota? Mikä taho vastaa yliopistosairaalan palveluista? Muutokset tarkoittavat tuhansille työntekijöille työnantajan vaihtumista.

Lausuntoaikaa on 14.10.2014 asti. Nyt on aika vaikuttaa lakiluonnokseen. Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen kunnat ovat aloittaneet yhteiset keskustelut. Uuden palvelurakenteen on määrä olla toiminnassa 1.1.2017. Kaikki ei ole silloin valmista – uudistusprosessi tulee viemään useita vuosia ennen kuin sille asetetut tavoitteet on lunastettu. Jatkossa kuntien välinen yhteistyö tulee ratkaisemaan Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveyspalveluitten kokonaisuuden.

Sinikka Salo, apulaiskaupunginjohtaja
Hyvinvointipalvelut

Kesän kynnyksellä

Nyt vietetään toukokuun viimeistä vilkasta viikkoa: helatorstai ja koulujen päättäjäisviikonloppu tulossa. Olemme kesän kynnyksellä ja moni odottaa jo innolla kesäloman suomaa lepohetkeä arjen aherruksen keskelle, nauttii väenpaljoudesta katukuvassa ja Oulun tapahtumarikkaasta kesästä.

Kesän tulo näkyy myös kuntalaisten palvelukäyttäytymisessä. Vuosien kokemuksella voi sanoa, että erityisesti sopivan lämpöinen ja aurinkoinen heinäkuu vähentää asiointitarvetta muuta kuin äkillisissä tai tarpeellista hoitoa tarvitsevilla asiakkailla. Tämä on huomioitu hyvinvointipalvelujen kesän toiminnoissa. Esimerkiksi heinäkuun ajan auki olevilla terveysasemilla ei ole vastaanotolle ajanvarausta, mutta toivomuksena on, että kuntalaiset soittavat sinne ennen paikalle tuloa. Sairaanhoitajat arvioivat puhelimessa hoidon tarpeen ja ohjaavat potilaat vastaanotoille sen mukaisesti. Aikaisempien vuosien kokemukset ko. käytännöstä ovat olleet myönteisiä. Hammashoitolat toimivat myös supistetusti. Oulun seudun yhteispäivystys toimii normaalisti iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Kesätaukoja ei ole toimeentulotuen hakemusten käsittelyssä tai sosiaalityöntekijöiden vastaanotossa. Myös mielenterveyspalvelut ovat avoinna normaalisti. Kotihoidon, palveluasuntojen ja hoivayksikköjen asiakkaat saavat tarvitsemansa hoidon kesäaikana.

Kesäajan supistuvasta toiminnasta huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluja on saatavilla Oulussa. Älä siis tarvittaessa epäröi kysyä niitä. Oletko jo tutustunut sähköiseen omahoidon palveluun osoitteessa www.oulunomahoito.fi? Voit lähettää viestin henkilökunnalta, saada neuvontaa tai mm. uusia sähköisen reseptin palvelujen kautta. Jo yli 50.000 oululaista on rekisteröitynyt Omahoidon palveluun. Parhaiten tietoa hyvinvointipalveluista ja kesäajan toiminnoista löydät nettisivuiltamme www.ouka.fi/oulu/terveyspalvelut/aukiolopoikkeukset

Kesä yhdistää perheen ja sukulaiset ehkä pitkänkin tauon jälkeen. Muistammehan myös niitä, joilla ei ole läheisiä ympärillään. Vierailu omaisen luona tuottaa hyvän mielen molemmille. Pidäthän huolta myös itsestäsi ja hyvinvoinnistasi. Minulle se onnistuu parhaiten mökkilaiturilla myös kesän kynnyksellä.

Leppoisaa kesää toivottaen

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto, hyvinvointijohtaja


Ei muuten kuulu mulle

Heräsin taas nykyaikaiseen ”ei muuten kuulu mulle” –todellisuuteen, kun kuuntelin sairaalassa  kahden iäkkäämmän rouvan keskustelua. Toisella oli edellisenä päivänä käynyt ostettu siivooja, ”imuroimassa keskeltä lattiaa”, kuten hän asian ilmaisi. Oli kovasti epävarma osaamisesta. Pyynnöistä huolimatta ei siivooja ollut vienyt lähtiessään roskia ulos, mikä tarinaa kertovaa rouvaa sangen suuresti näytti harmittavan.

Toinenkin rouva otti osaa keskusteluun ja kertoi, että juuri samalla lailla oli käynyt hänen sisarelleen, joka ei edes itse päässyt ulos niitä roskia viemään. Oli sanottu, ”ettei kuulu mun työhön”.  Pussit olivat jääneet sisälle asuntoon useaksi vuorokaudeksi.

Pysähdyin oikein ajattelemaan asiaa.  Mikä meitä ihmisiä vaivaa nykyään? Välittämisestä pitää tehdä TV-mainos, jotta hoksaisimme kysyä yöpaidassa pakkasessa kulkevalta ikäihmiseltä, että minne hän on menossa. Ei kuulu muuten mulle –asenteeseen törmää yllättävän usein. Ei tarvitse mennä kuin työpaikkojen kahvihuoneisiin, jossa taatusti kahvittelee kahdenlaista väkeä – niitä, joiden mielestä yhteistä tilaa ja yleistä siisteyttä hoidetaan yhdessä ja tehdään kaikki mahdollinen yhteiseksi hyväksi ja niitä, joiden mielestä ”ei muuten kuulu mulle”.

Tähän asenteeseen törmää yllättävästi ja aika usein. Sitä esiintyy niin työelämässä kuin myös vapaa-aikana ja taatusti kaikissa ikäryhmissä. On hämmästyttävää, kuinka usein törmää tilanteeseen, jossa vastuun ja mahdollisesti vain kiitoksella palkittava työn voi helposti sysätä jonkun muun niskoille; työkaverin, tuttavan, koulun, tai yhteiskunnan ja kaupungin hoidettavaksi.

Maan johtokin puhuu yhteisöllisyydestä ja sen lisäämisestä. Haikaillaan pienten kyläyhteisöjen perään. Oulun kaupungin strategiassakin on sanottu, että ”Kuntalaisten oma vastuu ja yhteisöllisyys vahvistuu”. Lähtökohtaisesti asioita tehdään yhdessä – se ei pidä sisällään ”ei muuten kuulu mulle” -asennetta.

Minulle Uusi Oulu on myös uudenlaisten toimintatapojen ja toimintakulttuurien mahdollisuus. Jospa kokeiltaisiin yksi vuosi Oulussa niin, että kitketään systemaattisesti itsestämme tuota ”ei muuten kuulu mulle” -asennetta. Viedään se asiakkaan roskapussi, vaikka se ei kuuluisikaan työhöni. Ei tehdäkään työssä tai vapaa-ajalla asioita aina vain pakon edessä eikä vain siksi, että siitä saa kunnon korvauksen. Tai kilautapa kaverille, naapurille, puolitutulle ja kysy, voisitko auttaa jossakin. Tai jututapa sitä yrmeän näköistä ihmistä, joka istuu aamulla sinun vieressäsi bussissa ja ilahduta häntä hymylläsi! Siis teepä kerran viikossa sellainen teko, joka saa hyvän etenemään.

Tehdään hyvää sen hyvän tekemisen johdosta! Se kuuluu meille kaikille!

Pirjo Sirviö
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja

Oulu terveysliikunnan edelläkävijäksi

Oulussa on valmistunut äskettäin valtakunnallisestikin merkittävä uusi avaus, nimittäin terveysliikunnan vaikutusten arviointi ja suunnitelma. Se on tulossa lausunnoille eri palvelualuille lähiaikoina.

Tunnettu tosiasia on, että liiallinen istuminen on terveydelle haitallista. Aikuisväestö istuu 80 prosenttia valveillaoloajastaan. Koululaiset ja opiskelijat istutetaan pulpeteissa tai luentosaleissa tunnista toiseen ja jopa päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan. Palaverit ja kokoukset pidetään istumalihaksia kuormittaen.

Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan Oulun peruskoululaisista noin 26 prosenttia harrastaa hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Saman tutkimuksen mukaan liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla on yleistynyt merkittävästi edelliseen kyselyyn verrattuna.

Merkittävänä positiivisena seikkana todettakoon, että Oulussa peruskoululaiset harrastavat liikuntaa selkeästi enemmän kuin peruskoululaiset koko maassa keskimäärin.

Mika Penttilä

Mika Penttilä

Kalevan artikkelissa (13.4.2014) kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveys 2011 -tutkimuksesta, jonka mukaan kolmikymppisten sukupolvi paljastui voimakkaasti kahtiajakautuneeksi. On erittäin huonokuntoisia, jolla voi olla ylipainoa sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja toisaalta hyväkuntoisia. Artikkelin mukaan ensimmäistä kertaa Suomessa on ikäluokka, joka ei ole kasvanut aikaisempia sukupolvia terveemmäksi.

Liikkelle, liikkeelle

Oulussa liikunnan edistämiseen on tartuttu muun ohella Liikkuva koulu ja Liikkuva varhaiskasvatus -hankkeilla. Molemmissa hankkeissa tavoitteena on liikunnallistaa päiväkoti- tai koulupäivää erilaisin toiminnallisin menetelmin.

Koululaisliikunta ja -kilpailutoiminta, erilaiset kerhot ja toimintapäivät ovat keinoja tuoda liikunta myös niiden lasten ulottuville, joille urheiluseura ei ole vaihtoehto.

Nuorille liikuntapalvelut järjestävät matalan kynnyksen Action liikuntaa.  Mopo-hankkeella pureudutaan erityisesti nuorten miesten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen hyödyntäen nuorille tuttuja teknologioita. Nuoresta mittaa hankkeella ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja aktivoidaan nuoria omaehtoisen terveyden edistämiseen ja elämänhallintaan.

Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin ylläpidossa ja lisäämisessä korostuu oma vastuu. Kaavoituksella, erilaisilla palveluilla ja toiminnoilla luodaan olosuhteita, mutta viime kädessä kukin päättää itse, kuinka paljon liikkuu taikka kuinka terveellistä elämäntapaa ylläpitää.

Oma valintani on ollut liikunnan lisääminen. Muutama vuosi sitten havahduin saavuttaessani neljänkympin rajapyykin, että paino oli noussut ja liikkuminen jäänyt satunnaiseksi. Siinä kohdin päätin, että nyt on aika ottaa uusi suunta.

Liikunnasta on tullut osa jokapäiväistä elämää – muutama maraton on tullut juostua, pitkät hiihto- ja maantiepyörämatkat kuuluvat kuntosalin lisäksi osaksi arkea. Ravintopuolella on vielä paljon parannettavaa, mutta eteenpäin tältäkin osin on menty.

Kunhan irtokivet saadaan lakaistua, voidaan siirtyä maantiepyöräilyn puolelle. Pyörä- ja maantiet ovat oivallisia liikuntapaikkoja. Kainona toivomuksena esitän autoilijoille, että huomioisitte meidät pyöräilijät jättämällä riittävän välin ohittaessanne (kansainvälisen käsimerkin näyttelijät ym. ovat oma lukunsa – emmeköhän Suomessa mahdu samoille teille, kun tämä onnistuu huomattavasti tiheämminkin asutuissa maissa) ja tienpitäjälle, että tehdään ne täristysurat keskiviivalle, ei maantien reunaan.

Mika Penttilä
sivistys- ja kulttuurijohtaja

Hyvinvointia verkossa

Sinikka Salo

Apulaiskaupunginjohtaja Sinikka Salo

Helmikuun lopussa Barcelona huokui orastavaa kevättä. Tuhannet ammattilaiset ympäri maapallon matkasivat sinne maailman suurimpaan mobiilialan Mobile World 2014 -kongressiin.

Ensimmäistä kertaa historiassaan tapahtumassa oli myös oma osakokonaisuutensa terveydelle ja hyvinvoinnille. Sain kunnian olla heti avausosiossa kertomassa oululaisesta osaamisesta – oululaiset sähköiset hyvinvointipalvelut ovat maailman eturintamassa.

Erityisesti sähköinen omahoitoalustamme ja sen hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut ovat lajissaan harvinaisuus. Tavalliset kansalaiset suuressa osassa maailmaa voivat vain haaveilla mahdollisuudesta hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja kroonisten sairauksien hallintaan sähköisten omahoitopalveluitten avulla.

Oululaisille se on arkipäivää. Erityisesti huikeasti lisääntyvät käyttäjämäärämme herättivät huomiota. Puhumattakaan siitä, että yli 65-vuotiaat ovat innokkaimpia omahoitopalveluittemme käyttäjiä. Hyvä me oululaiset!

Osaammeko kuitenkaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla tätä ainutlaatuista palveluamme, jonka saamme käyttöömme ilman erillistä maksua. Joko sinä olet kirjautunut käyttäjäksi? Oletko jo ottanut käyttöön hyvinvointisi arviointityökalut, liikunta- ja ravintopäiväkirjat, itsehoito-ohjeet?

Yritätkö varata aikaa terveydenhuollon ammattilaiselle juuri silloin, kun kaikki muutkin roikkuvat langoilla vai teetkö sen omahoitoalustan kautta mihin vuorokauden aikaan tahansa? Murehditko epätietoisuudessa laboratoriokokeittesi tuloksia vai tarkistatko ne heti seuraavana päivänä jälkeen omahoitopalvelusta?

Kehitämme koko ajan palvelua. Tulevaisuuden omahoitopalveluissamme liikunnan, terveellisten elintapojen ja hyvän mielen edistämisen uusiin ratkaisuihin on vain mielikuvitus rajana. Tärkeää on myös yhteisöllisyys. Sähköisten terveys- ja hyvinvointipalveluitten kehittäminen tuo oululaisille parempaa terveyttä ja hyvinvointia. Samalla se luo myös uusia työpaikkoja hyvinvointialan yrityksiimme.

Tsekkaa heti www.oulunomahoito.fi

Sinikka Salo, apulaiskaupunginjohtaja

Ikäihmisten suusta: seuraa, liikkumista ja lähipalveluja

Ikäihmisille tärkeitä asioita ovat liikkuminen ja sosiaaliset kontaktit. Miten tuemme ikäihmisille tärkeitä asioita ja toimintakykyä, jos apuvälineiden kanssa liikkuminen yleisiin kulkuneuvoihin on vaikeaa ja se aiheuttaa turvattomuutta? Rollaattorin saaminen bussiin keskiovesta ei välttämättä käy käden käänteessä ja kun hankaluudet eivät siihen lopu, vaan sen jälkeen täytyy vielä selvittää tiensä maksamaan kyytinsä ja palata omalle paikalleen. Aina ei voi edes olla varma, että rollaattori mahtuu kyytiin mukaan. Mitä jos ei edes tiedä, mitä apuvälineitä on tarjolla ja mistä niitä saa?

Lähipalvelua helposti
Peruspalvelut täytyy olla lähellä ja saman katon alla. Päivittäisen asioinnin lisäksi ikäihmiset hoitaisivat mielellään samassa paikassa myös muut asiat. Kauppakeskukset tuntuvat olevan in, kauppa-asioiden lisäksi siellä hoituvat myös apteekkiasiat ja sosiaaliset kontaktit, mutta missä ovat hyvinvointipalvelut? Terveyspalvelut siellä ja sosiaalipalvelut täällä, palvelut ovat hajautuneena ympäri kaupunkia.

Lähikauppiaan merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Kauppias huomaa, jos tuttu asiakas ei ole pistäytynyt ja muistaa myös ystävällisesti kysyä kun tavataan taas kaupassa. Huolehtiminen lämmittää ikäihmisen mieltä ja tuo turvaa.

Ikäihmiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään, joten apua ja tukea tarvitaan ja usein sitä antavat omaiset ja ystävät. Usean ikäihmisten omaiset asuvat kaukana ja ystävät ovat jo iäkkäitä. Miten hoidetaan yhteydenpito kaukana asuviin lapsiin ja lapsenlapsiin, ja turvataan myös iäkkään ystävän jaksaminen?

Ikäihmiset haluavat osallistua ja ottaa vastuun omasta hyvinvoinnista, he ovat itse oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntijoita. Miten turvaamme ikäihmisille mielekkään elämän ja kotona asumisen mahdollisimman pitkään?

Jos kaikki maailman mahdollisuudet olisivat käytössäsi, miten sinä ratkaisisit esitetyt kysymykset?

Kirjoittaja: Riikka Hirvasniemi, Avaus-hanke, projektipäällikkö.

Kirjoittaja on kirjoittanut tekstin ikäihmisten asiakasraatien perusteella. Osallistu keskusteluun kommentoimalla.