Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Oululaisten maisemataulu

Oulun kesä on kauneimmillaan. Torinrannan ympäristöstä löytyy erilaisia tapahtumia lähes jokaiselle viikonlopulle. On konsertteja, musiikkitapahtumia, ulkoilmateatteria ja näytelmiä – kaikkea mitä viihtyisään ja kesäiseen kaupunkiin voisi kuulua.

Kauppatori kaupungin sydämessä on kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Sitä se oli myös sata vuotta sitten. Kotona teurastettujen lihojen myynti, kalakauppa torilla, erilaiset markkinat, kauppahalli omine tuotteineen ja torinreunat rantaravintoloineen loivat kaupungille senaikaista tunnelmaa.

Totuimme siihen, että Oulu on merenrantakaupunki ja Kauppatorin edustan Rommakonselkä avautui kesäaamuisin kauniina maisematauluna. Mutta tilanne on muuttumassa. Kylmä alkukesä kovine pohjoistuulineen on tuonut kaikkien nähtäville hiljaa hiipuvan ilmiön. Maan kohoaminen on tuomassa meille aivan uuden haasteen. Oulun suisto on yllättävän matalaa vesialuetta. Maan kohoamisen myötä Oulujoki suistossa uomautuu. Hiekkasärkät Pikisaaren ja Hevossaaren välissä laajenevat laajenemistaan.

Voisiko tälle ilmiölle tehdä jotain? Halutaanko, että luonnonilmiö hoitaa tehtäväänsä ja kaupunki hyödyntää veden alta vapautuvat maa-alueet vai halutaanko vesipeilin Torinrannassa säilyvän? Ruoppaukset ja erilaiset pohjapadot lienevät vaihtoehtoja luonnonilmiön taittamiseen. Uskoisin, että enemmistö oululaisista haluaisi nähdä tuon vanhan historiallisen maisemakuvan myös tulevaisuudessa.

Suisto on ollut viime vuosina myös oivallinen kalastuskeidas. Kaikki me olemme voineet seurata uhkarohkeita miehiä pilkkimässä Merijalin edustalla talvisin. No, ehkä pilkkimiehet itse tietävät kyseisen kalastusmuodon vaarallisuuden paremmin kuin me maalta töllistelijät.

Merta edemmäs kalaan ei ole tarvinnut kenenkään lähteä. Jotta tämä ei olisi pelkkää puhetta, todistus tästä löytyy uusimman Vapaa-ajan Kalastaja- lehden sivuilta. Oulujoen suisto on valittu vuoden 2014 lähikalastuspaikaksi. Perustelut ovat hyvin selkeät. Kilpailun ratkaisi ehdottoman hyvän ja saalisvarman kalapaikan maine sekä kaupungin panostus alueen ylläpitoon. Alueella kalastetaan pääasiassa onkien, pilkkien, soutaen, heittäen, katiskoita käyttäen ja syksyisin siikoja lippoamalla. Saalistilastokin näyttää hurjia lukuja. Vuoden 2011 tilaston mukaan jokisuistosta nostettiin kalaa yli 25 tonnia.

Pekka VuononvirtaOulujoen suisto ja sen kauniit rannat monine erilaisine mahdollisuuksineen antavat kaupunkilaisille arjen elämisen vastapainoa. Haluamme myös turistien tulevan tänne, viihtyvän täällä ja löytävän täältä kohteita, jotka lisäävät osaltaan myös meidän matkailutuloja ja matkailumainettamme.

Me käymme maailmalla etsimässä jotain, luemme esitteitä ja kuulemme tarinoita eri kaupunkien matkailuvalteista. Kuitenkin tämän päivän ihminen nauttii ihan normaaleista arjen perusasioista, joita Oulun keskusta suistoineen tarjoaa meille kaikille jo tänä päivänä. Vanha viisaus, pitääkö matkustaa kauas nähdäkseen lähelle, sopii hyvin suistoalueen jo nyt tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Pekka Vuononvirta
Yhdyskuntajohtaja

Oulu kasvaa ylöspäin

Yhdyskuntalautakunnan kesäkuun viimeisessä kokouksessa oli yli kolmenkymmenen muun asian joukossa käsittelyssä korkean rakentamisen selvitys. Selvityksessä määritellään, mitä korkea rakentaminen Oulussa tarkoittaa, millaisia asioita pitää ottaa huomioon korkeasti rakennettaessa ja missä sijaitsevat korkealle rakentamiselle suotuisat vyöhykkeet. Korkealla rakentamisella tarkoitetaan Oulussa yli 9-kerroksisia taloja tai vastaavan korkuisia muita rakennelmia.

Oulu, kuten muutkin suomalaiset kaupungit, on pääosin melko matalasti rakennettu ja maamerkkirakennukset ovat vähissä. Syitä tähän on varmaan monia, mutta nyt tahtotilana on, että Ouluun saataisiin joitain korkeampiakin taloja taivaita kurottelevien tehtaan piippujen rinnalle.

Korkea rakentaminen jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että korkea rakentaminen on tervetullutta Ouluun. Näen, että korkea rakentaminen elävöittää kaupunkia ja tekee kaupunkikuvasta mielenkiintoisempaa. Se myös tiivistää kaupunkirakennetta. Se voi markkeerata paikkoja ja kiinnittää huomiota. Kuitenkin korkeassa rakentamisessa jos missä korostuu suunnittelun ja rakentamisen laatu ja oikea sijainti.

Samassa lautakunnan kokouksessa oli käsittelyssä konkreettinen korkean rakentamisen hanke, Oulujoen Siltavahdin asemakaavaehdotus. Siltavahti on hanke, jossa suunnitellaan 16-kerroksista asuinkerrostaloa Oulujoen tuntumaan rautasillan ja moottoritiesillan väliselle alueelle.

Hanna SarkkinenKorkean rakentamisen selvityksessä linjataan, että Oulujoen varret ja suisto olisi pääpiirteissään hyvä jättää korkean rakentamisen ulkopuolelle. Olen tämän pääperiaatteen kanssa samaa mieltä, mutta näen kuitenkin, että Siltavahti istuu hyvin nyt suunnitellulle paikalle. Se markkeeraa pohjoisesta tuleville, mistä kaupunki alkaa ja sopii hyvin Oulujoen varrelle rakennetun ”Pikku-Moskovan” eli Koskenniskan 70-luvun taloryhmän lähelle. Suunniteltu rakennus istuu havainnekuvien perusteella hyvin ympäristöönsä vaikka poikkeaakin maisemasta ja rakennukseen muodostuisi hienoja näkymäakseleita eri ilmansuunnista.

Sen sijaan Vänmannin saareen suunniteltua korkeaa rakennusta en puolla. Minun on vaikea keksiä huonompaa paikkaa korkealle rakentamiselle kuin kirjaston ja teatterin täyttämä arvokkaaseen kulttuuriympäristöön sijoittuvaa saarta. Vänmannin saareen on korkeaa rakennusta kaavailtu jo 60-luvulla samaan aikaan kirjaston ja teatterin kanssa ja muutama vuosi sitten aie oli käymässä toteen kun paikalle suunniteltiin rakennettavaksi Hilton-hotellia. Onneksi hotelli-hanke kaatui, sillä aika on ajanut suunnitelman ohi eikä tärkeä torin ja pikisaaren välinen alue kaipaa korkeaa rakentamista, joka tukkisi näkymät, täyttäisi saaren ja näyttäisi ympäristössään oudolta.

Olen iloinen siitä, että Oulussa on vireillä sekä korkean rakentamisen että muita rakennushankkeita. Kasvava kaupunki tarvitsee riittävää asuntotuotantoa ja Oulu kaipaa yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Vaikka ajat ovatkin nyt taloudellisesti hieman ankeat, on Oulussa tulevaisuus, siitä kertovat kaupungin yllä kohoavat nosturit.

Hanna Sarkkinen
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu

Säästöjä seinistä vai sisällöistä?

Ensi vuoden talousarvion valmistelu on täydessä vauhdissa. Kaupunginvaltuusto on viime kesänä hyväksytyssä valtuustosopimuksessa antanut askelmerkit kolmelle seuraavalle vuodelle. Tavoitteena on saada talous tasapainoon niin, että kaupunki ei joudu ottamaan lisää velkaa velan päälle. Tämän vuoden tasoon verrattuna sivistys- ja kulttuuripalveluiden on etsittävä 20 miljoonan säästöt. Jos säästöt toteutettaisiin henkilöstöstä, tarkoittaisi se noin 450 työntekijän vähentämistä. Jokainen ymmärtää, että se ei ole mahdollista.

Sivistys- ja kulttuuripalveluissa pyritään katsomaan tulevaisuuteen pidemmällä perspektiivillä. Kuinka voimme välttää uusia investointeja, jotka jouduttaisiin toteuttamaan velkarahalla? Voidaanko palveluita järjestää uudella tavalla, esimerkiksi sähköisesti tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa? Laskennallisesti on selvitetty, että nykyisissä kouluissa olisi tilaa yli 2000 uudelle oppilaalle. Nämä pulpetit voidaan saada käyttöön huolellisella suunnittelulla.

Sivistys- ja kulttuuripalvelujen laadun tae on osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Päivähoidossa ja opetuksessa tämä korostuu erityisesti, jokaisen lapsen elämässä noin 190-210 päivänä vuodessa.

Kirjastopalvelut muuttuvat teknisen kehityksen myötä. Musiikkiaineiston lainaus on vähentynyt sitä mukaa, kun kuntalaiset ovat tottuneet hankkimaan musiikkia netistä. Sähkökirjan ja nettilehtien yleistymisen myötä yhä suurempi osa tiedosta on saatavilla kuntalaisen omalla koneella tai älypuhelimessa. Kirjastojen ja asukastupien palvelupisteiden tehtävät lähentyvät toisiaan kansalaisten olohuoneina, ne voisivat hyvin toimia yhteisissä tiloissa.

Kun rahaa on rajallisesti, on kuntalaisten kannalta kestävämpi ratkaisu etsiä säästöjä seinistä kuin sisällöistä. Palvelupisteitä joudutaan ehkä karsimaan, uusia investointeja on estettävä käyttämällä tehokkaasti nykyisiä tiloja, niin palveluissa kuin hallinnossakin.

Piia Rantala-Korhonen, apulaiskaupunginjohtaja

Miten aiot nauttia Oulun kesästä?

Kesä kukoistaa ja luonto vihertää. Joka puolella näkyy uutta elämää. Kaupungin taloushaasteita ratkaistaessa esillä on ollut paljolti uudistukset ja säästökohteet. Yhtä tärkeää on meidän kaikkien tiedostaa, mistä euroja tulopuolelle.

Monen mikro- ja pk-yrityksen toimintaan vaikuttaa keskeisesti se, miten Oulu ja me oululaiset ostamme ja käytämme lähialueen yritysten palveluita. Sitä kautta eurot ja talousrattaat pyörivät sekä tulopuoli lavenee. Oulu panostaa tähän toimimalla osaavana ostajana ja terveiden markkinoiden kehittäjänä – aina on toki parannettavaa.

Mari-Leena TalvitieKaupunki edistää työpaikkojen kasvua monella tasolla. Kesätöiden osalta Oulu on tehnyt pitkään vahvoja panostuksia, esimerkiksi tarjoten jokaiselle 15-17-vuotiaalle kesätyösetelin (280euroa) sekä yli 18-vuotiaille 1000 kesäharjoittelupaikkaa. Entä mitä me kaikki voimme tehdä?

Uuden vuoden puheessa haastoin oululaiset tutustumaan alueen yrityksiin ja tuotteisiin sekä käyttämään paikallisia palveluita. Kesän kynnyksellä on aika laajentaa haastetta lähimatkailuun. Oulun seudulla on erilaisia, ainutlaatuisia ja tutustumisenarvoisia luonto-, harrastus- ja virkistyskohteita sekä paikallisia kahviloita ja ruokapaikkoja. Näillä on merkittävä työllisyysvaikutus, joka näkyy pidemmällä ajalla myös myönteisesti kaupungin tuloina.

Oletko koskaan vuokrannut kajakkia, pyöriä tai luonto-opasta Oulussa? Entä lähtenyt kesävieraiden kanssa jokiristeilylle, nauttimaan lähiruuasta tai yön yli retkelle lähiseudulle? Kun matkailee lähellä, säästää ajassa ja matkakuluissa – ja ne voi halutessaan käyttää muihin palveluihin. Samalla oppii uusia asioita omasta ympäristöstään. Itselle olen asettanut tulevan kesän lähikohteiksi perheen kanssa tutustua ainakin Kierikin hotellin tunnelmaan ja Dino-näyttelyyn.

Mukavia kesäpäiviä Oulussa, olet sitten töissä, vapaalla tai matkailemassa!

Mari-Leena Talvitie, Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kok)