Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2014

Työttömyys kuristaa kaupungin taloutta

Reilu viikko sitten työministeri Lauri Ihalainen kävi lupaamassa täällä Oulussa muutamien miljoonien lisämäärärahoja Oulun seudun ICT-alan rakennemuutoksen torjumiseen. Tuki työttömyyden kasvaessa on tervetullutta ja jopa välttämätöntä, mutta valitettavasti tuen taso ja laatu eivät riitä ratkaisevasti muuttamaan tilannetta. Ilman Broadcomin ja Microsoftin irtisanomisiakin Oulun työttömyysaste oli heinäkuussa 18,1 %. Eikä valitettavasti käännettä parempaan ole näköpiirissä: niin täällä Oulun seudulla, Suomessa kuin globaalistikin talouden nousukäännettä saadaan vielä odotella.

Valtio velkaantuu nopeasti ja se sysää kiihtyvällä tahdilla tehtäviä kunnille, jotka nekin pyristelevät talousahdingossa – Oulu ei ole mitenkään poikkeus. Työllisyyden hoidossa valtio on jo ennestään siirtänyt vastuuta pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden hoidosta kunnille. Oulussa tänä vuonna käytetään nettomääräisesti työllisyyden hoitamiseen runsaat 23 miljoonaa euroa.

Ilta-aurinkoEnsi vuodeksi summa uhkaa nousta huikeasti, sillä kun nyt tuossa edellä mainitussa luvussa on työmarkkinatuen kuntaosuudesta aiheutuvia menoja noin 10 miljoonaa euroa, työmarkkinatuen säännösten muutos näyttäisi johtavan aiemmin ennakoituakin suurempaan kasvuun. Kuntaliitossa tehtyjen laskelmien mukaan pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta, palkkatukiuudistuksesta ja TYP-toiminnan laajentamisesta johtuen työttömyyden hoidosta koituva lisälasku voi nousta ensi vuonna jopa yli 15 miljoonaa euroa.

Ministeri Ihalaiselle esitettiin viime perjantaina kyllä meidänkin rätingit, mutta kaikesta päättäen hallitus ei näistä uudistuksista aio tinkiä. Toivo pitänee asettaa seuraavan hallituksen ohjelmaan, jossa työllisyyden hoidossa pitää päästä uuteen aikaan: jos kunnille annetaan lisää velvoitteita, täytyy mukana tulla myös resurssit, niin kuin tähänkin asti on luvattu, muttei ole annettu.

Työttömyyden vaikutus kuntien talouteen tulee suurimmalla painollaan tietysti verotulojen romahtamisena sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvuna, joihin voidaan ennaltaehkäisevällä työllä vaikuttaa, mutta näihin hallinnollisluontoisten kustannusten hillintään kunnan rahkeet eivät riitä: ne näyttävät toteutuvan luonnon lailla. Ja se ikävin puoli työttömyydessä on tietysti kunkin työttömän henkilökohtaisen epätoivon tilanne, josta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että ei se ponnistelu takaisin työmarkkinoille mitään herkkua ole.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pohjois-Suomen sote-palvelut rakennetaan yhdessä

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ehdotus julkistettiin viikko sitten. Tuhti lakipaketti perusteluineen on ehtinyt jo kulua hiirenkorville asiantuntijoitten käsissä. Kansallisesta näkökulmasta uudistus on tarpeellinen. Lakiesityksen suuret linjaukset ovat hyvät ja kannatettavat. Mitä lakiluonnos voisi tarkoittaa oululaisen asukkaan kannalta?  Mikä muuttuu?

Lain vahva periaate on yhdenvertaiset palvelut. Jatkossa yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan tarkasteltaisi Oulun kaupungin rajojen sisällä, vaan koko Pohjois-Suomen asukkaitten kesken. Uusi pohjoinen sote-alue ulottuun Suomi-neidon päälaelta Keski-Pohjanmaa lakeuksille ja Pohjois-Pohjanmaalta Kainuun korpiin. Varmaa on, että palvelut muuttuvat asukkaiden näkövinkkelistä. Joillakin ne paranevat ja toisilla ne huononevat.

Keskustelu Oulun kaupungintalolla

Pohjois-Suomen yhteistä sote-linjausta mietittiin Oulun kaupungintalolla

Sote-alueen kuntayhtymällä on merkittävä päätösvalta koko Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten toteutuksesta. Riskinä on miten yhdenvertainen palveluitten laatu- ja palvelutaso varmistetaan nostamatta kustannuksia pilviin. Todennäköisesti osalla kuntia kustannukset nousevat ja osalla laskevat, kun palveluihin tarvittava rahoitus kootaan sote-alueelle.

Oulun kaupunki käyttää tänä vuonna lähes 600 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niiden laadun, saatavuuden ja saavutettavuuden linjauksista päättää nyt 67 oululaista kaupunginvaltuutettua. Jatkossa oululaisten ääntä ylimmässä päätöksentekoelimessä sote-alueella edustaa muutama oululainen luottamushenkilö. Kuuluuko kunnan ja kuntalaisen ääni uudessa mallissa? On hyvä, että uusi laki edellyttää nykyistä vahvempaa aitoa, suoraa kuntalaisten kuulemista.

Uudistuksen jälkeen palvelujen tuotantovastuu on kuntien tai kuntayhtymien vastuulla. Asiakkaan näkökulmasta tavoitteena ovat mahdollisimman selkeät katkeamattomat palveluketjut. Periaate on hyvä. Sujuvat palvelut, joissa asiakasta ei pompotella, tuovat toimintaan tehokkuutta ja kustannusten laskua.

Palveluita voidaan tuottaa kunnallisena omana toimintana, niitä voidaan ostaa järjestöiltä ja yksityisiltä tai asiakkaalle voidaan antaa palveluseteli. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen vastuutetaan niin asukkaat itse kuin sote-toimijat yhdessä kunnan muiden ammattilaisten kanssa. Lakiesitys ei anna selkeää vastausta siihen, voiko Oulun kaupunki olla jatkossa yksin palvelujen tuottajana. Muodostuuko Pohjois-Pohjanmaalle yksi, kaksi tai useampia palveluita tuottavaa organisaatiota? Mikä taho vastaa yliopistosairaalan palveluista? Muutokset tarkoittavat tuhansille työntekijöille työnantajan vaihtumista.

Lausuntoaikaa on 14.10.2014 asti. Nyt on aika vaikuttaa lakiluonnokseen. Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen kunnat ovat aloittaneet yhteiset keskustelut. Uuden palvelurakenteen on määrä olla toiminnassa 1.1.2017. Kaikki ei ole silloin valmista – uudistusprosessi tulee viemään useita vuosia ennen kuin sille asetetut tavoitteet on lunastettu. Jatkossa kuntien välinen yhteistyö tulee ratkaisemaan Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveyspalveluitten kokonaisuuden.

Sinikka Salo, apulaiskaupunginjohtaja
Hyvinvointipalvelut

Seiso henkesi edestä!

Olemme kaikki tienneet jo pitkään, että liikkumattomuus on vaarallista: kun kuluttaa vähän, lihoo. Kunto romahtaa. Ja tulee selkävaivoja. Tässä blogissakin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä muistutti istumisen terveyshaitoista huhtikuussa.

Silti UKK-instituutin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 -tutkimus hätkähdyttää: istuminen on sen mukaan jopa hengenvaarallista – melkein yhtä vaarallista kuin tupakanpoltto ja jopa vaarallisempaa kuin liikalihavuus yksinään. Kuolemanriski on kolkko ilmaus.

Tuon tutkimuksen mukaan vietämme valveillaoloajasta reilut yhdeksän tuntia istuen tai maaten, me miehet vieläpä kolme varttia enemmän kuin naiset. Aktiiviliikunta ei yksin pelasta, jos joka tapauksessa istumme liikaa jatkuvasti. Toisin sanoen runsas istuminen saattaa romuttaa riittävänkin liikunnan terveysvaikutukset.

Liian monella meistä Oulun kaupungin työntekijöistä työ on päivästä toiseen istumista, usein päätteen äärellä. Osalle työntekijöistä on voitu hankkia säädettävä työpöytä, jotta työpäivän aikana voi välillä tehdä työtään seisten työnteon kärsimättä. Motorisoiduilla pöydillä on korkea hankintahinta ja sen vuoksi niitä ei ole kaikilla. Eikä niitä todennäköisesti hankita jatkossakaan kaikille. Voi kuitenkin kysyä, kuinka järkevää on odottaa, että työntekijälle tulee istumisesta selkävaivoja, joiden perusteella sitten se motorisoidun pöydän hankinta voidaan tehdä.

Niin, tällainen peli ei vetele! Meidän on ryhdyttävä aktiivitoimiin, ettemme pilaa selkiämme ja vaaranna ylipäätään terveyttämme. Meidän on noustava seisomaan ja kävelemään. Ehdotan, että kaupungin työterveyshuolto ja henkilöstön palvelualue yhdessä kaupungin johdon, palveluprosessien ja liikelaitosten johdon ja henkilöstöjärjestöjen kanssa ryhtyy kampanjoimaan liiallista istumista vastaan. Esimiesten tulee olla esimerkkinä ja kannustamassa omia työntekijöitään liikkeelle työpäivän mittaan.

Ilman säädettäviä pöytiäkin on mahdollista lisätä seisomista ja kävelemistä joka päivä. Jos puhelin soi, nouse jaloillesi! Jos luet paperia, ota muutama askel! Juo kahvisi kahvitunnilla seisten! Älä käytä hissiä vaan portaita. Luovu työpöytätulostimesta.  Järjestä palavereita kävellen – muistiinpanot voivat olla ongelma, mutta ne voi koettaa tehdä palaverin päätteeksi. Nouse kokouksessa vaikkapa edes tunnin välein jaloittelemaan. Esimies: kokeilepa kehityskeskusteluja kävellen, minulla on niistä hyviä kokemuksia!

Järjestetään kokoushuoneita, joissa kokoustetaan seisoen – meneillään olevan hallinnon tilaprojektin yhteydessä on pidettävä huoli, että niin Oulu10:ssä, Ympäristötalossa kuin kaupungintalollakin on jatkossa ainakin yksi seisomakokoushuone, mieluummin vaikka useita. Onko ihan varmaa, että kaikki palaverit ja kokoukset ovat tarpeellisia? Voisiko osan hoitaa videoneuvotteluna tai puhelimitse? Epäilen, etteivät kaikki kokoukset ole riittävän hyvin valmisteltuja, minkä vuoksi ne venyvät tarpeettoman pitkiksi. Ja epäilen vahvasti, että kokousten kestoon vaikuttaa myös puutteellinen valmistautuminen – asioihin voi ja pitää paneutua ennen kokousta! Asetetaan tavoitteeksi, että kokousten ja palaverien määrä ja kesto puolitetaan – siinä vapautuu myös aikaa muille tehtäville.

Jos joku kaipaa vielä lisämotivaatiota, tässä olisi: kaksi tuntia päivässä seisten istumisen sijaan ja avot, 10 kiloa pois painosta vuodessa, lupaavat asiantuntijat!

Tässä vielä motivoiva taukojumppavideo!


Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja