Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2014

Pyörällä pääsee –vai pääseekö?

Viime viikolla ympäristötalolla pidettiin työpaja, jossa pohdittiin Oulun keskusta-alueen pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittämistä. Työpaja liittyi parhaillaan laadittavaan Oulun keskustan kevyenliikenteen olosuhteiden kehittämiseen tähtäävään kokonaissuunnitelmaan, jonka pitäisi valmistua ensi kesään mennessä. Oulussa pyöräillään paljon ja Oulun pyöräilyolosuhteet ovat monella tavalla hyvät, mutta keskustan pyöräilyolosuhteet ovat monin paikoin ongelmalliset ja kehitystä ei ole viime aikoina hirveästi tapahtunut.

Työpaja oli todella antoisa ja tarpeellinen. Keskustan kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteet kaipaavat parantamista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Suurimpana ongelmana keskusta-alueen pyöräilyssä nousi esiin keskustan etelä-pohjois- ja itä-länsisuuntaisten sujuvien ja selkeiden pyöräreittien puute. Muina ongelmina esiin nousi mm. pyöräreittien yleinen epäjatkuvuus, erillisten pyöräkaistojen puute, reittien puutteelliset merkinnät, suojateiden liian korkeat reunakiveykset ja liian vähäiset pyöräpysäkit keskustassa ja aseman seudulla.

Samantyyppisiä ongelmia on noussut esiin myös ohjelmatyön pohjaksi tehdystä avoimesta nettikyselystä. Kyselyssä nousi myös esiin kevyenliikenteen kannalta ongelmallisia paikkoja keskustassa, joista mainittakoon esimerkiksi Saaristonkatu. Samoja ongelmia nostivat ihmiset esiin myös facebook-keskusteluissa.

Odotan tulevalta kehittämissuunnitelmalta paljon. Toivon sen tuovan konkreettisia ehdotuksia kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteiden nopeaksikin parantamiseksi. Pyöräilyolosuhteiden parantaminen ja selkeyttäminen palvelisi myös kävelyolosuhteita, sillä nyt ongelmana ovat usein kävelyreiteillä villisti suihkivat pyöräilijät.

Aina muutosten ei tarvitse olla edes isoja, mutta niillä voi olla iso vaikutus liikkumisen sujuvuuteen. Toisaalta odotan suunnitelmalta myös laajempaa ja strategisempaa näkemystä keskustan liikenteen pitkän aikavälin kehityssuunnasta. Oulun kaupungin tavoitteena on lisätä kevyenliikenteen osuutta ja vähentää yksityisautoilua. Miten tätä tavoitetta tuetaan keskustan liikennejärjestelyjen isolla kuvalla? Voidaanko esimerkiksi kävelykatualuetta laajentaa? Voidaanko joitain katuja rauhoittaa autoliikenteeltä kevyelle liikenteelle? Mihin rakennettaisiin keskustan läpikulkeva pyörien ”highway”? Voitaisiinko Ouluun rakentaa Hollannista tuttuja pyöräkatuja ja voisiko kevyttä liikennettä priorisoida joillain kaduilla autoliikenteen yläpuolelle? Tarvitaanko kaupunkiin pyörien kallioparkki, eli keskitetty keskustan pyöräpysäköintialue?

Kaikkea ei ratkaista kuitenkaan työn alla olevalla suunnitelmalla. Työpajasta lähti myös selkeä viesti lainsäätäjille siitä, että yksisuuntaisilla kaduilla pitää voida mahdollistaa kahdensuuntainen polkupyöräily lain sitä estämättä. Myös parhaillaan työn alla olevaan kaupungin rakennusjärjestykseen toivottiin riittävän sitovia ja laajoja pyöräpysäköintinormeja erityisesti keskustakortteleille. Ohjelmat, lait ja normit eivät sinällään kuitenkaan vielä paranna keskustan pyöräilyolosuhteita, vaan tarvitaan resursseja ja toimenpiteitä suunnitelmien toteensaattamiseksi. Oulu on pyöräilykaupunki, mutta pyöräilyn tukemiseksi tarvitaan puheiden lisäksi myös tekoja.

Hanna SarkkinenResurssien ja tekojen lisäksi tarvitaan myös asennemuutoksia, tarvitaan asennetta jotta aamulla
lähdetään liikkeelle auton sijaan pottumoottorin voimalla ja asennetta, että liikenteessä noudatetaan yhteisiä sääntöjä ja liikutaan muita kulkijoita kunnioittaen. Asennetasolla meillä lähes kaikilla on peiliin katsomisen paikka ja muutokset voi aloittaa heti.

P.S. Niin ikään viime viikolla pidetyssä nuorten vaikuttajapäivässä keskusteltiin mm. kevyenliikenteenväylien kunnossapidosta. Nuoret olivat erityisen huolissaan kevyenliikenteen väylien talvikunnossapidosta ja talvipyöräilyn olosuhteista. Nuorten viesti päättäjille ja virkamiehille oli se, että koska pyöräily on ympäristöystävällistä ja terveellistä ja kaikki eivät voi edes ajaa autoilla, niin pyöräilyolosuhteista täytyy pitää huolta. Fiksuja nuoria, heitä meidän kannattaa kuunnella.

Hanna Sarkkinen
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu

Hallinnon monitilatoimistoprojekti etenee – johdon pilotti alkaa tammikuussa

Oulun kaupungin johtoryhmä näytti maanantaina vihreää valoa Kaupungintalolla aloitettavalle monitilatoimistopilotille. Joulukuun puolivälin ja tammikuun alkupuolen välillä toteutettavat tilojen ja kalustuksen muutokset mahdollistavat kaupungin johdon siirtymisen uudenlaiseen toimintatapaan, jossa luovutaan omista työhuoneista ja tehostetaan tilojen käyttöä.

– On hienoa, että muutos hallinnon toimintatavoissa ja tilankäytössä voidaan aloittaa kaupunginjohdosta, sillä juuri johtajien työhuoneet ovat olleet kaikkein vähimmällä käytöllä. Oma arvioni on, että olen kokouksissa ja palavereissa muissa tiloissa kaupungintalolla tai aivan muualla yli 90 % työajastani. Aivan samoin kuin minullakin, yleisesti kaupunginjohtajistolla tuntuu olevan eniten aikaa istua oman työpöytänsä ääressä normaalin virka-ajan ulkopuolella – silloin eivät sihteerimme ole paikalla. Niinpä on perusteltua testata, miten työhuoneiden jakaminen sujuu niin kollegoiden kuin sihteerienkin kanssa.

Pilotin ei ole tarkoitus olla pitkä, vaan jo helmikuun jälkeen tehdään arviointia siitä, miten homma on toiminut. Tarkoitus on, että jokainen pilottiin osallistuva saa halutessaan vaikka päivittäin merkitä muistiin kokemuksensa ja ajatuksensa – ja kaikki palaute käydään huolella läpi! Vasta pilotin arvioinnin jälkeen maaliskuussa tehdään pidemmälle meneviä ratkaisuja siitä, missä muodossa monitilaprojektia toteutetaan eteenpäin.

Tavoitteet monitilaprojektille ovat sinänsä ennallaan, ja niin Kaupungintalolla, Oulu10ssä kuin Ympäristötalossakin toimivat projektiryhmät saavat jatkaa työtään. On hyvä pitää mielessä, että projektin ainoana tavoitteena ei ole suinkaan kustannussäästöt, vaikka niilläkin on toki merkitys. Aivan olennainen asia on hallinnon työskentelytapojen muuttaminen. Johtavissa ja asiantuntijatehtävissä toimivien työskentely on jo pitkään ollut liikkuvaa, ajasta ja paikasta riippumatonta. Työ kulkee mukana mobiilien työvälineiden myötä. Työtilojen ja muiden työhön liittyvien järjestelyjen, kuten esim. langattomien verkkojen ja mobiililaitteissa toimivien sovellusten pitää tukea yhteisöllistä ja liikkuvaa työtapaa.

Yhteisöllinen tilojenkäyttö puolestaan vaatii meiltä kaikilta opettelua ja ennakkoluulotonta asennetta – jossakin määrin yksityisyydestä joudutaan tinkimään, mutta tilalle saadaan työtovereiden seuraa ja luontevia kohtaamisia pitkin työpäivää!

Projektin keskeinen tavoite talouden näkökulmasta on kaupungin palvelualojen ja liikelaitosten hallinnon tilankäytön tehostamisella saavutettavat merkittävät tilakustannussäästöt. Ulkoisissa vuokratiloissa on tällä hetkellä hyvinvointipalvelujen, sivistys- ja kulttuuripalvelujen, Oulun Serviisin, Oulun Tilakeskuksen ja BusinessOulun hallintotiloja. Kaikkine kuluineen näistä tiloista maksetaan pari miljoonaa euroa vuodessa. Samaan aikaan meillä on omia tiloja tyhjilläänkin. Silti ensisijainen tavoite on saada hallintojen toiminnot mahtumaan Kaupungintalolle, Oulu10:in ja Ympäristötalolle, joissa tarvitaan toimintatapojen muutosta, jotta kaikki niihin mahtuisimme – meidän on esim. kyseenalaistettava yhden hengen työhuoneet ylipäätään, vaikka tiukasta linjasta sitten joutuisimmekin esim. tuon pilotin arvioinnin myötä hiukan tinkimään!

Tässä lyhyesti hallintotilojen suunnitelmien tilanne nyt:

  • viestintä sekä konsernipalvelujen kehittämisen palvelualueen toiminnot siirtyvät Oulu10:stä syksyllä 2015 Kaupungintalolle
  • hyvinvointipalvelujen hallinto siirtyy Oulu10:iin ja sen ulkoisista vuokratiloista luovutaan vuoden 2015 loppuun mennessä
  • Serviisin toiminnot siirtyvät Ympäristötaloon vuoden 2016 syksyyn mennessä. Tilakeskuksen osalta asia selviää kevään 2015 aikana
  • sivistys- ja kulttuuripalvelujen hallinnon ja BusinessOulun osalta tarkemmat päätökset ratkaisuista tehdään kevään 2015 kuluessa, mutta kaupungin omiin tiloihin siirrytään joka tapauksessa vuoden 2017 aikana

Vetäytymistila-, puhelinkoppi-, kalusto- ja sermiratkaisuilla pyritään varmistamaan työhyvinvointi ja työrauha kaikille. Yhtään seinää ei pilotissa siirretä tai puhkaista. Pilotin kustannusarvio on suuruusluokkaa 55 000 €, koostuen lähinnä sähkö- ja ilmanvaihtoteknisistä töistä ja pienistä rakennusteknisistä muutoksista.

Aineistojen säilytys, vaatekaapit yms. -käytännön kysymyksiä ratkotaan pilottiin valmistauduttaessa erikseen. Myös melua, kopinaa jne. häiriötekijöitä vähentäviä akustisia ratkaisuja pohditaan. Ja koko käytävän yhteiset pelisäännöt tarvitaan – kussakin huoneessa niitä voidaan soveltaa eri tavoin.

Blogikirjoituksen julkaisun jälkeen hallintotilaprojektin toteutus on muuttunut siten, että pilotti toteutetaan kaupungintalolla eri alueella ja noin kaksi kuukautta suunniteltua myöhemmin.

 Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Jottain tolokkua torppaamiseen

Remonttiryhmä pohti lukuisia esityksiä koskien ensi vuoden talousarvioesityksiä.

Hyvinvointipalvelujen osalta esitys pitää sisällään terveysasemien toiminnan muutoksia kohti matalamman kynnyksen palveluja. Osa terveysasemista toimii jatkossa hyvinvointikeskuksina. Oulu on jaettu maantieteellisesti neljään alueeseen, pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen.

Kun uutinen palveluverkon tiivistämisestä levisi, ihmisille eri alueella tuli paniikki. Itselleni on tullut mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Nytkö se meidän alueen terveysasema lähtee? Miksi lakkautetaan terveysasema juuri meidän alueelta? Jäämmekö nyt heitteille? Kuka meitä hoitaa? Mistä saamme palvelut jatkossa? Jopa sellaista on ilmassa, että asukasyhdistykset keräävät nimiä adressiin palvelujen säilyttämiseksi. Kukapa ei nimeänsä panisi!

Lienee kuitenkin tarpeen esittää tässä muutama ajatus, joka toivon mukaan hieman rauhoittaa kuntalaisia.

Kysykääpä itseltänne seuraavat kysymykset: kuinka monesti vuoden aikana olen käynyt terveysasemalla ja millainen mielikuva minulla itselläni on niiden toiminnasta? Saako omalle terveysasemalla kohtuullisessa ajassa aikoja sairaanhoitajalle tai lääkärille? Vai onko käynyt niin, että arvauskeskuksen maine on ajanut teidätkin hakemaan palveluja yksityiseltä tuottajalta?

Oulun taloustilanne ei kaipaa enää lisäselityksiä – voi vain todeta, että se on todella huono! Jos kotitaloudessa tulee tilanne, että rahat loppuvat, mitä silloin tehdään? Pysähdytään tietenkin miettimään, mitkä laskut pitää ehdottomasti hoitaa, mistä perheen arkitoiminnoista pitää ehdottomasti pitää kiinni ja mistä voidaan luopua kokonaan.

Tätä samaa ajattelua remonttiryhmä harrasti. Kuntalaisten palvelut pitää ehdottomasti hoitaa, mutta ne voidaan toteuttaa tuottamalla palveluja toisella tavalla. Ja napata euroja toimintaan niistä seinistä!

Terveysasemien vastaanottoaikojen saaminen ei ole todellakaan ollut kohdallaan. Kiireettömään vastaanottoon jono on minimissään kuukauden. Vika ei ole lääkäreissä eikä hoitohenkilökunnassa vaan systeemissä. Uskon vahvasti, että vahvistamalla nyt esitettyä kuutta hyvinvointikeskusta, saamme toimivammat yksiköt vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeisiin.

Henkilökunta voi keskittyä jopa toiminnan kehittämiseen, sen sijaan, että jatkuvasti joutuu torppaamaan tulijoita, kun ei vastaanottoaikoja ole!

Uusille hyvinvointikeskuksille ollaan rakentamassa ajanvarauksetonta vastaanottoa. Kiimingin hyvinvointikeskuksessa tätä on pilotoitu jo jonkin aikaa ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Nyt samaa toimintamallia ollaan viemässä myös muihin hyvinvointikeskuksiin: Myllyojalle, Haukiputaalle, Tuiraan, Kaakkuriin, Kontinkankaalle. Parempaa vai mitä? Ennen roikut puhelimessa ja yritit saada puhelimessa apua ja aikoja, onnistumatta kuitenkaan.
Pirjo SirviöRajakylään, Kaijonharjuun, Höyhtyälle, Ylikiiminkiin, Yli-Iihin ja Oulunsaloon suunnitellaan hyvinvointipisteet. Sehän ei tietenkään tarkoita samassa laajuudessa annettavia palveluja kuin nykyisillä terveysasemilla. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei alueen asukkaita jätetä pulaan, vaikka kulmakuntapoliitikot mitä muuta väittäisivät!

Remonttiryhmä linjasi jämäkästi, että ennen kuin yhtään aiottua suunnitelmaa eri aluiella toteutetaan, pitää olla suunnitelma siitä, mitä palveluja alueen hyvinvointipisteisiin jää. Tämä työ on käynnistynyt.

Joten nyt toivon malttia matkaan ja kuntalaisilta luottamusta siihen, että remonttiryhmä on esittämässä näitä toimenpiteitä vastuullisena ja tietoisena siitä, että kehittäminen pitää lähteä kuntalaisten palveluista – ei siitä, että seinät säilyvät tai entinen meno jatkuu eikä aikoja saada ja julkisen terveydenhuollon maine entisestään vaan huononee!

Marisemalla ja vanhasta kiinni pitämisellä ei tätä Oulua saada millään nousemaan.

Ottakaamme kehittämishaaste yhdessä vastaan. Laitetaan yhdessä meidän julkiset terveyspalvelut sellaiseen kuntoon, että kun koko valtakuntaa koskeva sote-uudistus vihdoin meidät tavoittaa, meitä suorastaan vingutaan tuotantokumppaneiksi muiden kuntien taholta!

Pirjo Sirviö,
SDP, Kaupunginvaltuutettu,
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja