Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Ei minun vastuullani vai onko sittenkin…

Kunnan, ja sitä myöten meidän jokaisen työntekijän tehtävänä on palvelujen tarjoaminen tai niiden tarjoamisen mahdollistaminen kuntalaisille. Muistammeko tämän ja muistutammeko tästä itseämme riittävän usein?

Kuntatyö on työtä, jolla on merkitys. Osoittaako se tapa, millä työtä teemme tämän todeksi?

”Ei kuulu minulle, vastuu on muualla”. Toimimmeko näin? Uskallammeko tarvittaessa jopa hypätä rajojen yli?

Kysymys on asenteesta. Hyppäänkö reviirini ulkopuolelle ja hoidan asian? Vai olenko työnkuvani vanki. Poiminko roskan vai jätänkö sen siistijälle? Viestitänkö puutteen sille, joka osaa asian hoitaa, silloin kun en itse pysty? Vai annanko asian olla? Huolettomuus ja joustamattomuus ei voi olla toimintatapamme.

Syyskuussa järjestettiin esimiehille Tsemppi-tilaisuus, jossa teemana oli kokeileva kehittäminen. Asiasta kertomassa ja innostamassa oli yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki. Hänen keskeisiä ajatuksiaan ovat: kummastele, uskalla ajatella riittävän isosti ja pienesti.

Kyseenalaista entisiä toimintatapoja, etsi uusia näkökulmia. Kokeile. Kokeilut onnistuvat aina. Joko syntyy se, mitä pitikin tai sitten syntyy ymmärrys, ettei asia ainakaan niin onnistu.

Tee asioita eri tavalla kuin muut. Tee samoja asioita eri tavalla kuin muut.

Tähän ajattelutapaan sisältyvät nopeat ja pienet kokeilut. Ei tarvita isoja kehittämisryhmiä ja pitkiä raportteja. Oikea asenne, rohkea ajattelu ja oikeus myös epäonnistua. Näistä kevyistä kokeiluista voi syntyä suuria innovaatioita.

Paras ymmärrys siitä, mitä kannattaisi ja miten kannattaisi tehdä, on siellä, missä työ tehdään. Viisaus ei välttämättä löydy neuvotteluhuoneista tai kehittämiskabineteista.

Ja aivan konkreettinen esimerkki ja esitys. Tehdään pieniä nopean toiminnan joukkoja, jotka huolehtisivat esim., että kaupunkiviihtyvyyteen liittyvät monesti pienet ja helpot, mutta näkyvät asiat tulisivat saman tien ja joustavasti hoidetuksi? Pitkään vinksallaan ollut valaisinpylväs oikaistaan, kaadettu penkki nostetaan, töhrityt paikat siivotaan. Ei tarvitsisi selvittää kenen reviiriin kuuluu. Siinä toki voisi joutua rikkomaan jopa ns. hallintokuntarajoja, mutta homma tulisi hoidetuksi.

Tämä on vain esimerkki. Monesta muustakin toiminnasta löytyy vastaavaa. Yksinkertaista, helppoa, mutta näkyvää muutosta. Ei muuta kuin toimeksi. Kuka ottaakaan vastuun…

 Unto Lehtonen, henkilöstöjohtaja

Kuuluuko kuntalaisen ääni?

Olen toiminut kohta kolme vuotta Oulussa hyvinvointijohtajana vastuullani sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuluneina vuosina on ollut taloudellisesti tiukkaa ja olemme joutuneet tekemään sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia sopeuttaaksemme menoja valtuuston meille antamaan budjettiraamiin.

Menokehitystä on saatu kuriin, mutta uusia toimenpiteitä tarvitaan edelleen Palvelumalli 2020 linjausten ja talousarviossa vuodelle 2015 esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Olemme uudistamassa sosiaali- ja terveyspalveluja saman katon alle hyvinvointikeskuksiin. Kiimingin hyvinvointikeskus on käynnistynyt tämän vuoden maaliskuussa. Kontinkankaan hyvinvointikeskus avaa ovensa kuntalaisille tammikuussa 2015. Uudistuksen tavoitteena on parempi ja nopeampi asiakaslähtöinen hoito ja palvelu osaavan henkilöstön toimesta.

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Saan kuntalaisilta palautetta meidän palveluista sekä sähköpostitse että puhelimitse. Myös luottamushenkilöiltä ja erilaisissa kuntalaistilaisuuksissa tulee palautetta siitä, mikä meidän palvelujärjestelmässämme toimii ja mikä vaatii kehittämistä. Ihmisiä puhututtaa mm. palveluiden saatavuus, vastaako kukaan järjestelmässämme asiakkaan hoidon kokonaisuudesta ja miten kyseiseen henkilöön saa yhteyden.

Hyvinvointikeskusten – ja pisteiden suunnittelussa meillä on ollut mukana aktiivisia kuntalaisia. Esimerkiksi Kiimingin hyvinvointikeskuksen suunnittelussa viisitoista eri-ikäistä kuntalaista täytti palvelupäiväkirjaa kahden viikon ajan. Palvelupäiväkirjan avulla kartoitettiin kuntalaisten arjen moninaisia palvelutarpeita, jotka eivät liittyneet pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näiden perusteella arvioitiin mm. sitä kuinka suuri tarve henkilöllä on julkisen sektorin tuottamien palveluiden käyttöön tai toisaalta kuinka isoa roolia sosiaalinen verkosto näyttelee henkilön elämässä. Samalla saimme arvokasta tietoa siitä, minkälaisia asiointimalleja toivotaan. Perinteisen paikalla asioinnin lisäksi halutaan myös yhä enemmän sähköisiä palveluja.

Kuntalaiset arvostavat ennen kaikkea palvelujen toimivuutta ja luotettavuutta. He kokevat tärkeiksi kohtaamisen kasvotusten, henkilökohtaisen ja ihmisläheisen palvelun. Toisaalta arvostetaan toimivia sähköisiä palveluja niiden ajallisen ja fyysisen riippumattomuuden vuoksi. Sähköisten palveluiden tulisi olla helppokäyttöisiä ja näppäriä. Harjaantuneet käyttäjät ovat valmiita myös mutkikkaampiin sähköisiin palveluihin.

Keskeinen viesti meille oli, että palveluja ei tule suunnitella pelkästään kuntalaisten iän, sukupuolen tai asuinpaikan suhteen vaan ryhmitellen eri asiakastarpeita. Paljon palveluja tarvitseville on tärkeä, että asiakas saa nimetyn omahoitajan tai asiakasvastaavan, joka sovittaa palvelut yhteen. Vähän palveluja käyttävä ”itsepalvelija” haluaa toimivat ja kattavat sähköiset palvelut.

Toki näinkin suuressa lähes 200 000 asukkaan kaupungissa, on mahdotonta osallistaa kuntalaisia samalla tavalla palveluja uudistettaessa. Onneksi meillä on useita mahdollisuuksia kuulla kuntalaisten ääntä. Kuntalaisten kokemuksiin perustuvaa tietoa on koottu muun muassa otakantaa.fi – sivustolla, alueellisissa yhteistyöryhmissä sekä järjestöjen kanssa käydyssä vuoropuheluissa. Myös sote-uudistuksen valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota kuntalaisten osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Palveluja tulisi suunnitella ja kehittää yhdessä niiden käyttäjien kanssa. Oulussa on siitä jo hyviä kokemuksia!

Kirsti Ylitalo-Katajisto
Hyvinvointijohtaja