Ei minun vastuullani vai onko sittenkin…

Kunnan, ja sitä myöten meidän jokaisen työntekijän tehtävänä on palvelujen tarjoaminen tai niiden tarjoamisen mahdollistaminen kuntalaisille. Muistammeko tämän ja muistutammeko tästä itseämme riittävän usein?

Kuntatyö on työtä, jolla on merkitys. Osoittaako se tapa, millä työtä teemme tämän todeksi?

”Ei kuulu minulle, vastuu on muualla”. Toimimmeko näin? Uskallammeko tarvittaessa jopa hypätä rajojen yli?

Kysymys on asenteesta. Hyppäänkö reviirini ulkopuolelle ja hoidan asian? Vai olenko työnkuvani vanki. Poiminko roskan vai jätänkö sen siistijälle? Viestitänkö puutteen sille, joka osaa asian hoitaa, silloin kun en itse pysty? Vai annanko asian olla? Huolettomuus ja joustamattomuus ei voi olla toimintatapamme.

Syyskuussa järjestettiin esimiehille Tsemppi-tilaisuus, jossa teemana oli kokeileva kehittäminen. Asiasta kertomassa ja innostamassa oli yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki. Hänen keskeisiä ajatuksiaan ovat: kummastele, uskalla ajatella riittävän isosti ja pienesti.

Kyseenalaista entisiä toimintatapoja, etsi uusia näkökulmia. Kokeile. Kokeilut onnistuvat aina. Joko syntyy se, mitä pitikin tai sitten syntyy ymmärrys, ettei asia ainakaan niin onnistu.

Tee asioita eri tavalla kuin muut. Tee samoja asioita eri tavalla kuin muut.

Tähän ajattelutapaan sisältyvät nopeat ja pienet kokeilut. Ei tarvita isoja kehittämisryhmiä ja pitkiä raportteja. Oikea asenne, rohkea ajattelu ja oikeus myös epäonnistua. Näistä kevyistä kokeiluista voi syntyä suuria innovaatioita.

Paras ymmärrys siitä, mitä kannattaisi ja miten kannattaisi tehdä, on siellä, missä työ tehdään. Viisaus ei välttämättä löydy neuvotteluhuoneista tai kehittämiskabineteista.

Ja aivan konkreettinen esimerkki ja esitys. Tehdään pieniä nopean toiminnan joukkoja, jotka huolehtisivat esim., että kaupunkiviihtyvyyteen liittyvät monesti pienet ja helpot, mutta näkyvät asiat tulisivat saman tien ja joustavasti hoidetuksi? Pitkään vinksallaan ollut valaisinpylväs oikaistaan, kaadettu penkki nostetaan, töhrityt paikat siivotaan. Ei tarvitsisi selvittää kenen reviiriin kuuluu. Siinä toki voisi joutua rikkomaan jopa ns. hallintokuntarajoja, mutta homma tulisi hoidetuksi.

Tämä on vain esimerkki. Monesta muustakin toiminnasta löytyy vastaavaa. Yksinkertaista, helppoa, mutta näkyvää muutosta. Ei muuta kuin toimeksi. Kuka ottaakaan vastuun…

 Unto Lehtonen, henkilöstöjohtaja

Yksi vastaus artikkeliin ”Ei minun vastuullani vai onko sittenkin…

  1. Työmuurahainen

    hei, kokemuksestani voin sanoa, että joillain esimiehillä on vissiin niin suuri ego, että jos uudistusehdotus ei ole heidän itsensä keksimä, uudistusta ei aleta toteuttaa ja se sivuutetaan vain sanomalla, että ei niin voi tehdä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *