Mikä ihmeen Digiloikka 2020?

Hei! Olet saattanut kuulla projektistamme, mutta jäänyt miettimään, että mistä projektissa on loppujen lopuksi kyse. Hankkeessa kerätään osallistavien työmenetelmien avulla tietoa Oulun koulujen digitalisaation nykytilanteesta ja tavoitteista. Kerättyä tietoa käytetään kaupungin yhteisen digitalisaatiosuunnitelman tekemisessä.

 

 

 

 

 

 

Ensimmäiset viikot olemme tutustuneet talon tapoihin, projektin taustamateriaaliin, ja hioneet etenemistaktiikkaa vuoden loppuun kestävälle työrupeamallemme. Digiloikka 2020 –projektin tarkoituksena on luoda Oulun kouluille yhteinen digimuutosta tukeva kehittämissuunnitelma, jonka avulla loikkaaminen olisi vaivattomampaa.

Pääsiäiseen mennessä olemme päässeet kuulemaan vetämissämme työpajoissa rehtoreiden näkemyksiä digiloikasta, ja haastatelleet eri sidosryhmiä, kuten kehittäjäopettajia ja SIKUn ICT-tiimiläisiä. Ensiaskeleet on otettu kohti tehtävää kehityssuunnitelmaa, ja matka jatkuu seuraavaksi kouluvierailuilla. Vierailujen aikana pääsemme kuulemaan opettajien näkemyksen digitaalisuuden lisääntymiseen opetuksessa, tvt-vastuuopettajien näkökulman ja tutustumaan syvemmin myös rehtorin rooliin tässä muutoksessa.

Projekti on imaissut meidät mukaansa, ja odotamme innolla kouluihin jalkautumista. Keväällä kierrämme n. 20 yksikköä ja syksyllä loput. Kouluvierailut alkoivat viikolla 17, jonka jälkeen työpäivät sujuvat enemmän tai vähemmän tien päällä. Toukokuun taittuessa kesäkuuksi palaamme Oulu10:n tiloihin työstämään kerättyä aineistoa.

Aineiston avulla kokoamme monta eri näkökulmaa yhteen, joiden keräämistä jatkamme syksyllä kiertämällä loputkin Oulun koulut. Koulukierroksilta odotamme löytävämme mm. erilaisia hyväksi huomattuja toimintatapoja digitaalisuuden suhteen, eri laitteiden ja sovellusten soveltuvuutta koskevia näkökulmia, sekä kokemuksia eri oppimisympäristöistä. Kokemukset vaihtelevat kouluittain, ja on mielenkiintoista päästä kuulemaan, miten voimme tehdä tilanteesta kouluilla vieläkin paremman.

Oulun raadeissa voit osallistua ja vaikuttaa tulevaisuuden Oulun suunnitteluun

Pasi Laukka

Pasi Laukka

Varma kevään merkki, Oulun raadit ovat täällä taas. Ne ovat kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa kuntalaiset saavat osallistua ja vaikuttaa oman kuntansa palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Tule suunnittelemaan tulevaisuuden kuntaa yhdessä Oulun kaupungin johtavien viranhaltijoiden kanssa ja kertomaan näkemyksesi siitä, miltä elinvoimainen ja vetovoimainen Oulu näyttäytyy. Raadeissa työskennellään yhdessä viiden teeman ympärillä.

Asukkaiden ennaltaehkäisevä hyvinvointityö on meidän kaikkien yhteinen asia. Itsestä ja kaverista huolehtiminen kuuluu jokaiselle. Kaveria ei jätetä. Oulu on aina ollut osaajien kaupunki. Sivistys ja koulutus ovat keskeisiä menestystekijöitämme. Meidän pitää huolehtia lapsista ja nuoristamme. Nuoret ovat muutoksen airut. Oulu on sitoutunut tavoittelemaan lapsiystävällisen kunnan toimintamallia. Panostaminen lapsiin ja nuoriin on säästämistä tulevaisuutta varten.

Työelämä ja uudet työpaikat luovat elinvoimaa. Oulun on uudistuttava rohkeasti. Tarvitsemme yrittäjyyttä ja ennakkoluulotonta uutta ajattelumallia työmarkkinoille. Digitalisaatio ja sähköiset palvelut kehittyvät Oulun ekosysteemissä kiitettävällä tavalla. Miten julkinen sektori pysyy tässä mukana? Millainen on digiloikka, kun mietitään maakunnan ja tulevaisuuden peruskunnan suhdetta?

Varsinkin näin kuntavaalien alla lähidemokratian ja suoran demokratian merkitys ja rooli on herättänyt kiitettävästi keskustelua lehtien palstoilla ja valtuustoa myöden. Ihan aiheesta on kysytty, mikä on lähidemokratian tila Oulussa. Jäävätkö osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet näennäiseksi ja jopa lumedemokratian asteelle? On erittäin tärkeää nostaa tämä kysymykset esiin, kun suunnitellaan Oulun kaupungin kuntalaisten vuorovaikutteista ja vaikuttavaa osallistumista päätöksentekoon. Paljon on tehtävää. Haastankin kaikki mukaan tilaisuuksiin tekemään asukkaiden näköistä ja ihmisen kokoista Oulua! Kyse on aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa ja olla mukana tekemässä jotain, mitä ei ole aiemmin tehty. Osallisuus on tekoja, tunnetta ja osallistumista. Haluatko sinä valittaa, että mitään ei kuitenkaan tapahdu vai olla tekemässä muutosta? Sinä päätät itse.

Raadeissa lanseerataan myös uusi Meijän kaupunni -mobiilisovellus. Sen kautta oululaiset saavat osallistua ja vaikuttaa Oulun yhteisiin asioihin kotisohvalta, Kärppäpelistä tai kulmakuppilasta, juuri silloin kuin hänelle itselleen sopii. Tule raateihin ja totea itse kuinka helppoa se on!

Pasi Laukka
Yhteisötoiminnan päällikkö
Sivistys- ja kulttuuripalvelut

Avoin ja kaikkien yhteinen Oulu

Miltä kuulostaisi, jos voisit osallistua entistä paremmin kotikaupungissasi tapahtuviin asioihin? Jos pystyisit yksinkertaisesti ja sinulle sopivalla tavalla kertomaan mielipiteesi siitä, millaisessa kaupungissa haluat asua ja voisit olla vaikuttamassa sen toimintaan?

Löytäisit helposti tiedon siitä, millaisia päätöksiä kotikaupungissasi on tehty ja millä tavalla ne koskettavat omaa arkeasi. Päätöksiä ja muita tekstejä lukiessasi et joutuisi enää miettimään vaikeasti avautuvia termejä, etkä tarvitsisi niiden sisällön tulkitsemiseen sivistyssanakirjaa tai lakiosaamista. Entä mitä mieltä olet siitä, että käyttämäsi palvelut olisivat entistä helpommin käytettävissä?

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Olemme samaa mieltä! Siksi Oulussa tehdään parhaillaan työtä avoimen hallinnon edistämiseksi. Yksi hyvä ja ansiokas esimerkki avoimen hallinnon edistämiseksi tehdystä työstä Oulussa on omaishoidon päätöstekstien selkeyttäminen. Millainen päätös on tehty, se kerrotaan nyt selkeästi tekstin alussa. Vuoden selväsanainen palkinto, se tuli meille Ouluun! Kiitos ja palkinto kuuluvat myös Teille asukkaille aktiivisesta osallistumisesta!

Siis mikä on avoin hallinto? Avoin hallintohan voi kalskahtaa kuivalta ja jättää suuhun byrokraattisen maun. Todellisuus on kuitenkin toinen. Avoin hallinto ja sen edistäminen tarkoittavat Oulussa kaikkea sitä, mikä tuo kaupunkia ja sen toimintaa lähemmäs jokaista asukasta. Sen sisältöihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset kuntalaisten käytössä olevat vaikuttamisen keinot, kaupungissa tehtyjen päätösten julkisuus, selkeä kielenkäyttö teksteissä sekä kaikkien mahdollisuudet olla mukana Oulun kaupungin toiminnassa.

Avointa hallintoa ja siihen kuuluvia osa-alueita on edistetty Oulussa pitkään. Tällä hetkellä kaupungissa ollaan laatimassa toimintasuunnitelmaa, joka kokoaa kaikki Oulussa tehtävät avoimuuteen liittyvät asiat yhteen. Tavoitteena on myös kehittää kaupungin toimintaa niin, että kaikki oululaiset voisivat paremmin osallistua yhteisen kotikaupunkimme rakentamiseen. Suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen työhön osallistuu monien alojen asiantuntijoita eri puolelta Oulun kaupungin palveluita.

Ennen kuin suunnitelma on valmis, siitä kaivataan mielipidettä myös asukkailta. Suunnitelmatyöhön voi osallistua alkuvuodesta 2017. Osallistuthan sinäkin.

Mikä tekisi Oulusta sinulle läheisemmän kotikaupungin?

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen johtaja

Tiia-Maria Juuso
Kuntalaisvaikuttamisen koordinaattori Lue loppuun

Kotona Oulussa

Kohta neljä vuotta sitten muutin Espoosta Ouluun. Kaikki perusasiat olivat kunnossa: oululainen puoliso (töissä Helsingissä viikot, tosin), mielenkiintoinen työ, asunto, ei huolta toimeentulosta tai läheisten pärjäämisestä. Sydäntalven pimeys ja uusi ympäristö iski kuitenkin päälle työnpäivän jälkeen. En tuntenut juuri ketään, en ollut varma kelpaamisestani oululaiseen yhteisöön. Ehkä puheenikin kuulosti vieraalta, kuulin usein puhuttavan tullista tulleista ja junan tuomista. Tunsin vierauden tunnetta, vaikka olin muuttanut vain maan sisällä vajaat 600 km pohjoisemmaksi.

Olen monesti miettinyt, miten vaikeaa onkaan paeta sodan ja kriisien keskeltä, kun osa sukulaisista ja perheestä jää kestämättömiin olosuhteisiin. Oulun seudulta on lähdetty sankoin joukoin pakoon sekä sotaa että köyhyyttä ja työttömyyttä. Lähes joka suvussa on henkilöitä, jotka on lähetetty sotalapsiksi Ruotsiin, osa heistä jäi uusiin perheisiinsä pysyvästi. Meillä on kokemuspohjaa ymmärtää ihmisten hätää. Vuosi sitten turvapaikanhakijoiden virran käännyttyä Ouluun ihmiset näyttivät auttamisen halunsa ja lähimmäisenrakkautensa.

Nyt Oulussa valmistellaan uutta kotouttamisohjelmaa varmistamaan niiden ihmisten kotoutuminen Ouluun ja Suomeen, jotka ovat saaneet oleskeluluvan tai oleskeluoikeuden Suomessa. Heidän taustansa voivat olla moninaiset: kansainväliseen suojeluun oikeutettuja, pakolaisia tai heidän perheenjäseniään. Ulkomaalaislakia on tiukennettu ja yhä harvempi saa oleskeluluvan Suomessa, mutta Oulussa kotouttamisen piirissä olevien määrä on kasvanut.

Kotoutumisessa on kyse Suomeen muuttaneen ja täällä jo asuvien välisestä onnistuneesta vuorovaikutuksesta. Kotoutuminen turvaa maahanmuuttajille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin, mutta antaa kaikille mahdollisuuden rikastuttaa omaa kokemusmaailmaansa myös muiden kulttuurien avulla. Samasta syystä ihmiset yleensä matkustavat vapaa-aikanaan: on kiehtovaa kurkistaa vieraisiin kulttuureihin, maistaa niiden ruokia ja juomia, ottaa parhaat palat osaksi omaa arkea jatkossakin. Kahvi, tee, mausteet, monet hedelmät ja vihannekset, pizzat ja sushit ovat tänään niin arkisia, että emme aina ajattele niiden alkuperää.

Kotouttamisohjelmaan kirjataan ne asiat, joista kaupunki huolehtii omien palveluidensa avulla. Kotoutujat käyttävät lähtökohtaisesti samoja palveluja kuin muutkin oululaiset: päivähoitoa, koulua, terveyspalveluja, kirjastoa. Heitä koskevat Suomen lait ja asetukset. Palvelujen järjestämisessä on kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi eri kielet ja uskonnot. Perusopetuksessa oppilaan on saatava oman äidinkielensä opetusta, terveyspalveluissa voi olla tarvetta tulkkipalveluille.

Kotouttamisohjelma laaditaan virkamiesten yhteistyöllä, mutta sen valmistelussa kuullaan tänne muuttaneita ja heidän kanssaan toimivia yhteisöjä. Jos palvelut halutaan saada hyvin toimiviksi, on viisainta kuunnella suoraan asiakkaita, heidän toiveitaan ja ehdotuksiaan. Tiukan talouden aikana ei ole varaa huonosti järjestettyihin palveluihin, jotka eivät tuota toivottua tulosta.

Kaupungit palvelut eivät riitä kotouttamiseen. Tarvitaan myös yhdistyksiä ja muita yhteisöjä, koska kotoutuminen tapahtuu ihmisten kesken, eikä hallinnon päätöksillä. Kotoutuskoulutuksessa opiskelevien toiveena oli saada kummiperheitä, jotka auttaisivat arkisissa asioissa kuten ruokien löytämisessä kaupasta, suomalaisen ruoan valmistamisessa ja suomalaisten tapojen ymmärtämisessä. Kotoutumisessa tarvitaan meitä jokaista!

Piia Rantala-Korhonen
Kotouttamisohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja

Arjen pienet ja suuret ruokavalinnat

Luomu- ja lähiruoka kiinnostavat yhä useampia. Suomalaisessa arjessa ruoan luonnollisuudesta on kehittymässä valintoja ohjaava tekijä ja se liitetään useammin hyvinvointiin, terveyteen ja hyvin syömiseen. Luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta aiheutuva vesistö- ja ilmastokuormitus on lähtökohtaisesti tavanomaista alkutuotantoa vähäisempää ja luonnon monimuotoisuus runsaampaa, koska luonnonmukaisessa tuotannossa ravinteet otetaan tarkemmin talteen ja hyödynnetään ja koska synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö onriittalappalainen350 kiellettyä.

Luomuraaka-aineiden käyttö asettaa monenlaisia haasteita ammattikeittiöille, kun puhutaan suurien ruokamäärien tuottamisesta esimerkiksi Serviisin monitoimikeittiöissä.  Siksi voinkin olla ylpeä Serviisin ateriatuotannon kehittämistyöstä, koska olemme päässeet tuotannossamme ainakin Portaat luomuun -ohjelman luomuporras 1:lle. Koulut ovat luomuportaalla 1, päiväkodit portaalla 2 kuten myös ikäihmisten hoivalaitokset ja henkilöstöravintolat.

Hallitusohjelma edellyttää, että luomua käytetään julkisissa ateriapalveluissa 20 % tarjotusta ruoasta vuoteen 2020 mennessä. Hallitusohjelman ruokastrategiassa asetettu haaste ammattikeittiöille on kova ja harvoin ymmärretään kuinka suuri saavutus mm. luomutaso 1 on ammattikeittiöissä. Luomu- ja lähiruoka perustuu vielä pientuottajien tarjontaan, jolloin pienet tuotemäärät eivät kata kysyntää esim. tuhansia aterioita tuottavissa Serviisin monitoimikeittiöissä.

Muutakin haastetta löytyy. Alueemme alkutuotantoyritysten ja tukkukauppojen välinen yhteistyö on vielä vähäistä, jolloin mm. luomutuotteiden kuljettaminen tuotantokeittiöihin ei välttämättä onnistu, ammattikeittiöille soveltuvat pakkauskoot ja -materiaalit ovat myös vielä kehittymässä, luomutuotteiden hankinnan mahdollistuminen vaatii vielä hankintaosaamisen ja laadullisten kriteereiden kehittämistä niin kaupungin kuin yritysten osalta. Myös itse aterioita valmistavissa keittiöissä on vielä opittavaa ruokalistasuunnittelussa ja raaka-aineiden käytössä. Tehtävää siis riittää.

Arjen pieniin ja suuriin ruokavalintoihin voidaan kuitenkin vaikuttaa monella tasolla ja asenteita muuttamalla. Oulun kaupunkistrategiasta ei vielä löydy kriteereitä ruoalle. Olemme huomattavasti jäljessä muita pohjoismaita, erityisesti Tanskassa luomun merkitys ja käyttö on jo huomattavaa. Julkinen ruokapalvelu on myös Ruotsissa vahvasti luomu- ja lähiruoan asialla ja Ruotsi näkyy myös Unescon luovien ruokakaupunkien verkostossa.
Meillä on vielä matkaa samaan, mutta voimme kaupunkina edetä tiedostamalla yhteisesti ruoan vastuullisuuden, hiilijalanjäljen ja kestävän kehityksen merkitystä ja tekemällä konkreettisia toimenpiteitä.

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Me serviisiläiset haluamme kunnioittaa itsenäisen Suomen puhdasta luontoa myös puhtaan ruoan kautta. Olemme esittäneet vuoden 2017 talousarvioon tavoitteeksi uudenlaista ruokaohjelmaa, jossa voimme mm. esittää konkreettisina tavoitteina ja toimenpiteinä hallitusohjelman mukaista luomu- ja lähiruoan kehittämistä tulevina vuosina. Tämä vaatii erityisesti toimenpiteitä, luottamuksen ja avoimuuden lisäämistä alueen alkutuottajien ja asiakkaittemme kanssa sekä hankintaosaamisen kehittämistä laatukriteerit huomioiden, mutta myös joustavaa, kokeilevaa ja innovatiivista ateriatuotannon edelleen kehittämistä.

Otetaan ruoka yhdeksi oululaisen osaamisen imagotekijäksi.

Riitta Lappalainen
Johtaja, Oulun Serviisi

Voit lukea Portaat luomuun -ohjelman periaatteista ja merkityksestä Serviisille lisää tiedotteesta ja Serviisin kotisivuilta. Lisätietoja voi kysyä Serviisin tuoteasiantuntija Mira Raappanalta.

Maahanmuuton ajankohtaisia pohdintoja 7.3.2016 Oulussa

Kreikassa pakolaistilanne alkaa olla katastrofaalinen, mutta reitti läntiseen Eurooppaan ja sitä mukaa tänne meille on toistaiseksi kiinni. Myös Suomen itäraja on ainakin hetkellisesti hiljentynyt turvapaikanhakijoista. Kevät etenee ja lämmetessään se voi tuoda uusia yllätyksiä myös meille tänne Ouluun. Nyt kuitenkin täällä eletään jonkinlaista suvantovaihetta, jossa odotellaan viime syksynä tulleiden turvapaikkapäätöksiä, jatketaan esikotouttavaa työtä eri tahoilla ja valmistaudutaan siihen varsinaiseen kotouttamistoimintaan – siihen joka alkaa turvapaikkapäätösten tultua.

Suomen pohjoisissa maakunnissa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa) on tällä hetkellä

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

  • noin 5500 turvapaikanhakijaanoin 2 000:n arvioidaan saavan oleskeluluvan tämän vuoden kuluessa
  • noin 1 000 asettuu Ouluun
  • edessä kotouttamista edistäviä ratkaisuja kuten asumisen järjestäminen, kotouttamiskoulutus, työllistäminen, koulutukseen ohjaaminen jne.

Merkittävä osa oleskeluluvan saavista on alaikäisiä, joiden palvelutarve on kunnan kannalta aivan erityinen. Oulussa heidän lukumääränsä on noin 300.

Erityinen huomionkohde ovat myös kielteisen päätöksen aikanaan saavat turvapaikanhakijat, joiden muuttuminen ns. paperittomiksi tulee ennaltaehkäistä valtakunnallisin toimin.

Kotouttaminen

Kunnilla on kokonaisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta. Viimesyksyinen turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on osoittanut, että valtion kunnille osoittamat korvaukset niin vastaanotosta kuin jatkossa edessä olevasta laajamittaisesta kotouttamisesta ovat tasoltaan aivan riittämättömät.

Jotta maahanmuuton ei-toivottavia lieveilmiöitä kuten ghettoutuminen, sosiaaliset ongelmat, eri väestöryhmien vastakkainasettelut, kuntalaisten turvattomuuden kokemus, maahanmuuttajien korkea työttömyys jne. pystyttäisiin lievittämään ja torjumaan, kuntien resurssit on turvattava.

Käytännön arjessa vapaaehtoiset, seurakunnat, järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat huolehtivat osaltaan esikotouttamiseen ja kotouttamiseen kuuluvista tehtävistä.

Työllistäminen

Maahanmuuttajien työllistyminen on ehdoton edellytys kotoutumisen onnistumisessa. Käytössä olevat prosessit oleskeluluvan saamisesta työmarkkinoille sijoittumiseen ovat aivan liian pitkäkestoisia. Tavoitteena tulee olla pitkäjänteinen syrjäytymisen estäminen, minkä osalta oleskeluluvan saaneet voi monessa suhteessa rinnastaa nuorisotyöttömiin, joiden ei saa antaa ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Työhön on päästävä kiinni viipymättä oleskeluluvan saamisen jälkeen eikä nykytilanteen tapaan vasta vuosien kuluttua, mikä edellyttää lainsäädännöllisiä erityistoimia.

Osaamisen ja koulutuksen kartoittaminen on jatkossa tehtävä heti turvapaikanhakijan rekisteröinnin yhteydessä. Kotoutumiskoulutus, kielikoulutus, työelämä- ja muiden valmiuksien vahvistaminen tai vaikkapa tiedon jakaminen yrittäjyydestä voivat tapahtua samanaikaisesti työkokeilun tai muun työmarkkinoilla tapahtuvan toiminnan kanssa. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua aiemmasta moninkertaisiksi kotouttamisen eri vaiheisiin osoitetut viranomaisten resurssit ovat tyystin riittämättömät, ja niitä tulee vahvistaa.

Ely-keskuksille on osoitettava kevään lisäbudjetissa tarvittavat resurssit.

Asuminen

Oulussa varaudumme asuttamaan tänä vuonna yhteensä noin 1 000 oleskeluluvan saanutta. Valtiovallan on kannustettava erikokoisia kuntia tarjoamaan kuntapaikkoja aiempaa suuremmassa mitassa, muuten paineet kohdistuvat kohtuuttomasti keskuskaupunkeihin, pohjoisessa erityisesti Ouluun.

Segregaation välttämiseksi tarvitaan uusia valtion tukemia keinoja pakolaisten sijoittamiseen, mm. suunnitelmat asumisen tukemisesta ja yksityisten vuokranantajien vuokra-asuntojen välivuokraustoiminnasta ovat tervetulleita.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Pelisäännöt selviksi

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Olisi kummallista, jos yli 30 000 turvapaikanhakijan saapuminen Suomeen muutamassa kuukaudessa olisi sujunut huomaamatta ja ongelmitta. Kukaan ei tiedä varmuudella, kuinka suuri osa tulijoista palautetaan ja kuinka moni jää tänne Suomeen pitemmäksi aikaa, ehkä pysyvästikin. Hallitus on 8.12. linjannut turvapaikkapolitiikkaa, ja niiden suuntaviivojen pohjalta viranomais-Suomi elää ja ratkoo ilmiön tuomia pulmia.

Arki-Suomi puolestaan sinnittelee käytännön elämästä kumpuavien isompien ja pienempien haasteiden kanssa: turvapaikanhakijat ovat järkyttäneet monen paikkakunnan hiljaiseloa. Oman mausteensa soppaan tuo myös äärinationalisti-Suomi terrorismiin rinnastettavine polttopulloiskuineen.

Turvallisuus on suhteellista, koettu turvallisuus todellisuutta

Turvallisuus on luottamusta muihin ihmisiin, myös vieraisiin ihmisiin. Turvallisuutta on, että voi pelkäämättä liikkua ja oleskella niin kotiympäristössä kuin julkisilla paikoilla. Liioittelematta voi sanoa, että koettu turvallisuus on osalla suomalaisista järkkynyt. Näin on käynyt myös Oulun seudulla. Turvapaikanhakijoiden saapuminen suomalaiseen arkeen ei ole tapahtunut ilman vaikutuksia, joita on toki osattu hiukan ennakoida mutta joita ei ole kyetty hallitsemaan. Liian moni eri-ikäinen nainen ja tyttö kokee nyt ulkona liikkuessaan turvattomuutta. Jos sitä on todellisuudessa ollut ennenkin, nyt sen kokeminen on aivan toisissa mittasuhteissa. Valitettavasti osittain se saattaa olla myös aiheellista.

Kulttuuriset tulkinnat viesteistä voivat olla hyvinkin erilaisia. Silmiin katsominen, hymy, käteen koskeminen – aran ihmisen rohkea ilmaus toisen hyväksymisestä ihmisenä. Entäpä jos toisessa kulttuurissa kasvaneen saaman käsityksen mukaan nainen ei katso silmiin, ei keskustele kahden kesken tuttavallisesti, pysyttelee poissa kosketusetäisyydeltä? Entäpä jos edellä mainittu käytös voidaankin tulkita pitkälle menevänä lupauksena intiimistä tuttavuudesta?

Voihan olla, että turvapaikanhakija on yhtä ymmällään, mitä oikein tapahtuu ja mitkä ovat odotukset. Jos hän on saanut käsityksensä länsimaisesta seurustelukulttuurista amerikkalaisista elokuvista tai jopa aikuisviihteestä, yhteentörmäyksiä on odotettavissa.

Vastuullinen tapa tarttua tilanteeseen tunnustaa tosiasiat, ei paisuttele eikä vähättele. Ei ole tarvetta leimata ketään, eikä rakentaa vastakkainasettelua saati pelotella. On kuitenkin reilua, että suomalaiset nuoret, erityisesti herkässä iässä olevat tytöt, saavat lisää tietoa kulttuurisista eroista, pystyäkseen erilaisissa tilanteissa pitämään huolta omasta turvallisuudestaan. On tiedettävä, että eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset tulkitsevat samoja viestejä hyvinkin eri tavoin. – Ja sen tiedostaminen ei tarkoita elämänpiirin rajoittamista, vaan terveen itsesuojeluvaiston käyttöönottoa uusissa tilanteissa. Tähän tarkoitukseen valmistellaan pikaisesti infopaketti, joka käydään yläkoulujen rehtorien johdolla kaikkien oppilaiden kanssa läpi, asiantuntijoita hyödyntäen.

– Ja se ilmeinen: ihan vastaavalla tavalla pelisäännöt pitää aina vain uudelleen teroittaa turvapaikanhakijoille. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset ja tytöt saavat täällä itse päättää kenen kanssa ovat tekemisissä, ja he itse asettavat ne rajat, mikä on kussakin suhteessa sopivaa ja sallittua. Naisten tuijottelu, perään viheltely, ohikulkiessa esitetyt tiedustelut poikaystävän olemassaolosta tai härskit ehdotukset eivät kuulu täällä tapoihin! Saati sitten naisten seuraaminen heidän kulkiessaan kaupungilla tai kotiinsa – siitä voi aivan aiheellisesti saada poliisin peräänsä. Ja kahdenkeskisissäkin tilanteissa naisen ei on ei! Siinä taitaa olla osalla kantasuomalaisistakin vielä oppimista.

Koko kaupunki kotouttaa

Merkittävä osa tänne Ouluun saapuneista turvapaikanhakijoista jää ehkä pysyväisesti tänne. Vastuullinen yhteisö ottaa heidät jäsenikseen viipymättä, sillä eristäminen ja vieroksuminen johtavat sellaisiin ongelmiin, joista on otettava oppia muualta Euroopasta. Joutenolo ja työttömyys aiheuttavat syrjäytymisuhan ja alttiuden kuulla vaikkapa Isiksen värvärien houkutuksia. Jo nyt ennen kuin turvapaikkapäätökset on saatu, hakijat on saatava kaikki kielikoulutuksen piiriin ja hallituksen linjausten mukaisesti mitä pikimmin työelämään kiinni. Tässä tarvitaan niin viranomaisten kuin kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoimijoiden yhteisiä ponnistuksia.

Oulun seudulla yhteispeli esikotouttavassa työssä on jo hyvässä vauhdissa ja eri tahot tekevät asioita koko ajan paremmin koordinoidusti. Oulun kaupungin alueella olevissa turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköissä osaamiskartoitukset ovat menossa – samassa yhteydessä selvitellään kunkin kiinnostusta eri alojen töihin tai tarvetta lisäkoulutukseen. Kaikissa yksiköissä on meneillään kielikoulutuksia, joiden myötä turvapaikanhakijat saavat opin suomenkielen alkeissa. Erityisesti kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset puolestaan järjestävät harrastus- ja ystävätoiminnan luonteisia aktiviteetteja, jotta turvapaikanhakijoiden elämä ei olisi liian passivoivaa. Näihin hommiin pääsevät mukaan kaikki kiinnostuneet, yhteyttä voi ottaa esim. SPR:n, Vuolle Setlementin, ODL:n, Vastaanottokeskusten tukiyhdistyksen tai eri seurakuntien toimijoihin.

Oulun kaupunki on osaltaan halunnut tukea omia työntekijöitään laatimalla ohjeita siitä, miten kaupungin työntekijät omissa tehtävissään voivat osallistua turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten yhteisten pelisääntöjen rakentamiseen. Ohjeissa mm. rohkaistaan osallistumaan ja puuttumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa jokin osapuoli selvästikin tarvitsee apua tai tukea. Suomalainen mentaliteetti, jonka mukaan emme puutu ympärillämme oleviin tapahtumiin muuten kuin kummastelemalla ja jälkikäteen kritisoimalla, täytyy muuttua, jotta esimerkiksi edellä mainitut viestinnässä olevat erot tulisivat kaikille osapuolille selvemmiksi. Vaikka ohjeet on laadittu kaupungin työntekijöille, voi niitä soveltaa koskemaan kaikkia oululaisia.

Kotouttaminen on meidän kaikkien oululaisten asia, vaikka virallisesti vastuu on viranomaisilla. Ilman koko yhteisön sitoutumista toteutus ontuu ja tulokset voivat jäädä vaatimattomiksi.

Ari Heikkinen
Oulun kaupunki
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Mihin Oulu kykenee?

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Tänään 11.9. Forum24-lehdessä on haastatteluni, joka perustuu näihin kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksiin:

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.), kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.) ja kaupunginjohtaja Matti Pennanen julkistivat viime viikolla yhteisen kannanoton turvapaikanhakijoita koskevaan ajankohtaiseen kriisiin,  heidän väliaikaiseen majoittamiseensa Ouluun.

Kannanoton viesti oli selkeä: Oulu kantaa asiassa vastuunsa.

1. Miten Oulun kaupunki on vastuunkannossa mielestäsi onnistunut yksin ja yhteistyössä muiden kanssa?
Turvapaikanhakijatilanne on tullut niin Oulun kaupungille kuin muillekin toimijoille yllätyksenä. Yhteistyö Oulun vastaanottokeskuksen, poliisin ja SPR:n kanssa on sujunut hyvin. Samoin kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoiset ovat päässeet nopeasti liikkeelle, ja kaupungin yhteistyö sujuu kaikkien kanssa mainiosti. Mutta. Nopeasti kasvaneesta tulijamäärästä johtuen olemme viime viikot eläneet kädestä suuhun turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen järjestelyissä. Ketään ei ole haluttu jättää yöksi taivasalle ja siinä on onnistuttu, joten lopputulema vastuunkannosta on totta kai positiivinen.

2. Miltä tulevat viikot näyttävät, mihin määrään asti Oulun kaupungin ja sen kumppanien rahkeet riittävät?
Mahdoton kysymys. Jos kehitys jatkuu edellisten viikkojen ja kuukausien mukaisena, turvapaikanhakijoiden viikoittainen määrä kasvaa edelleen, minkä seurauksena hätämajoitustarve senkun kasvaa. Uusia tiloja pitää pystyä osoittamaan näihin tarkoituksiin vähintään viikottain. On tärkeää, että muutkin kunnat koko Pohjois-Pohjanmaalla osallistuvat taakanjakoon. Tiedossani on, että useissa kunnissa tutkitaan mahdollisuuksia ja Limingassa on jo tehty päätös osallistumisesta, se on hieno juttu! Vain yhteisin ponnistuksin tästä selvitään kunnialla. Niin, rahkeiden pitää vaan riittää.

3. Mille tahoille antaisit erityisesti kiitosta tämän kriisin akuutista hoitamisessa?
Tähänastisesta on päästy kuivin jaloin yhteistyöllä, jossa ovat mukana Oulun vastaanottokeskus, SPR, poliisi, muut valtion viranomaiset, seurakunnat ja tietenkin tuore tukiyhdistys ja kaikki vapaaehtoiset, jotka ovat olleet kiitettävästi liikkeellä. Minusta erityiskiitoksen ansaitsevat tavalliset oululaiset, jotka ovat reagoineet inhimilliseen hätään alkamalla tosi nopeasti koota hätäapua sitä tarvitseville – vaatteita, polkupyöriä, hygieniatuotteita, kaikkea laidasta laitaan virtaa tukiyhdistyksen organisoimaan keräykseen. Oulu auttaa yhdessä.

4. Ymmärrätkö niitä oululaisia, myös oululaisia päättäjiä, jotka suhtautuvat turvapaikanhakijoiden vastaanottoon kriittisesti, jopa sitä vastustaen?
On aivan oikein esittää kriittisiä kysymyksiä siitä, millaisin motiivein tulijat ovat liikkeellä, niinhän viranomaisetkin tekevät. Tulijoiden taustat, turvapaikan todellinen tarve ja tuloreitti kuuluu selvittää, jotta toimitaan kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti. On selvää, että kaikki tulijat eivät täytä turvapaikkakriteerejä. Kannustan kaikkia päättäjiäkin ennakkoluulottomasti ottamaan selvää siitä, miten turvapaikkaprosessi menee. Uskon tiedon lisäävän luottamusta siihen, että viranomaiset toimivat asiassa oikein. Hädänalaisia kuuluu auttaa ja autetaan.

5. Mitä muuta haluat tästä asiasta sanoa?
Turvapaikanhakijoiden tulva tuskin ihan heti tyrehtyy ja sitä mukaa joudumme vielä pitkään osoittamaan tiloja ja muita resursseja tilanteen hoitamiseksi. Pitkällä jänteellä tärkein tehtävämme on pitää huoli aikanaan turvapaikan saavien kotouttamisesta. Se on vuosien ponnistus, jossa mm. kielenopetuksella on keskeinen rooli. Meillä kaikilla oululaisilla on mahdollisuus ja oikeus osallistua tähän työhön, jolla saamme uudet tulokkaat tuntemaan itsensä oikeasti tervetulleiksi. Asian tekee monelle mielekkääksi viimeistään se ajatus, että monikulttuurisuus luo väistämättä uutta elinvoimaa Ouluun ja auttaa meitä pääsemään taloudellisesta ahdingosta, jonka kourissa olemme jo vuosia olleet.

Ari Heikkinen, 
Konsernipalvelujen hallintojohtaja

Itsehallintoalue – mikä se on?

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Kirsti Ylitalo-Katajisto

Suomessa on yritetty ratkaista jo vuosia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa. Useita malleja ja lainsäädäntöesityksiä on tehty, jotka ovat tavalla tai toisella kaatuneet. Sipilän hallituksen ohjelmassa keväällä 2015 tuotiin esille uusi ratkaisumalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, ns. kuntaa suuremmat itsehallintoalueet, joita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puhutaan myös sote-alueista, jotka tuottavat alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut tai ostavat niitä yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Palveluseteli olisi myös jatkossa käytössä. Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen (sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen) siirtäminen selkeille itsehallintoalueille.

Aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta tehdään erillispäätös. Hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa alueita olisi enintään 19. Julkisessa keskustelussa enimmillään 19 alueen määrä pohjautuu aika pitkältä nykyisiin sairaanhoitopiirien määrään ja tarkoittaisi Pohjois-Suomessa viittä aluetta (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Länsi-Pohja ja Lappi). Kainuussa on jo pitkä kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyöstä ja Keski-Pohjanmaalla, Länsi-Pohjassa ja Lapissa yhteistyötä ollaan valmistelemassa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla on työryhmiä valittu työn käynnistämistä varten todella ison rakenteellisen muutoksen tekemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö asettivat heinäkuussa selvityshenkilöryhmän pohjustamaan syksyllä käynnistyvää rakenneuudistusten valmistelua. Ryhmän tehtävänä on koota poliittisen päätöksenteon tueksi näkökohtia siitä, miten sote-uudistus, itsehallintoalueiden perustaminen ja aluehallintouudistus voidaan toteuttaa ja sovittaa yhteen mahdollisimman sujuvasti.  Ehdotus julkistettiin perjantaina 14. elokuuta.

Selvityshenkilöt ehdottavat Suomeen alueiden määräksi 9–12 eli vähemmän kuin 19. He perustelevat alueiden määrän vähentämistä mm. sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi itsehallintoalueilla voisi olla aluehallinnon, maakuntaliittojen ja muita alueellisia tehtäviä. Mikäli hallitus päätyisi esittämään alueiden määrän selvityshenkilöiden ehdotuksen mukaisesti, olisiko Pohjois-Suomessa tulevaisuudessa kaksi itsehallintoaluetta mukaillen vanhaa läänijakoa?

Selvityshenkilöiden mukaan muutos pitää valmistella huolellisesti ja itsehallintoalueiden muodostamiseksi pitäisi perustaa väliaikainen organisaatio kullekin tulevalle alueelle. Ehdotettu aikataulu on tiukka. Jo vuonna 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot ja vuoden 2019 alusta lukien tehtävät siirtyisivät alueille.

Täältä kentältä käsin nyt toivoo, että maan hallitus linjaa itsehallintoalueiden määrän pikaisesti sekä käynnistää valtakunnallisen ja alueellisen valmistelun. Tätä megaluokan muutosta ei kyllä muuten tuolla aikataululla rakenneta. Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua missään vaiheessa, vaikka tietoa ei ole, mikä itsehallintoalue ja sen tehtävät tulevaisuudessa onkin.

Kirsti Ylitalo-Katajisto
hyvinvointijohtaja, apulaiskaupunginjohtaja (oto)

Ei taida olla aihetta juhlia naistenpäivää

Ari Heikkinen

Ari Heikkinen

Suomen UN Women eli YK:n tasa-arvojärjestön Suomen kansallinen komitea on aloittanut kampanjan teemalla Emme juhli naistenpäivää. Järjestö haluaa omalla raflaavalla tavallaan kiinnittää huomion siihen, että joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Vuoden vanha EU-tutkimus puolestaan kertoo, että 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen – epäilemättä meillä täällä pohjoisessakin luvut ovat sietämättömät.

Tasa-arvolla on monenlaisia ulottuvuuksia ja sen edistämiseen on monia foorumeita. Oulun kaupunki on vastikään hyväksynyt tasa-arvosuunnitelman, jolla huomio kiinnitetään erityisesti kaupungin omien palvelujen ja toimintojen tasa-arvoulottuvuuteen. Näin naistenpäivän lähestyessä on hyvä katsoa, mitä organisaatiossa on tekeillä ja suunnittelussa tasa-arvon suhteen. Samalla voi pysähtyä hetkeksi miettimään, miten tasa-arvo toteutuu laajemmassa perspektiivissä. Voi juhlinta tyssätä siihen.

No tässä kuitenkin maistiaisiksi Oulun kaupungin toiminnallisen tasa-arvon suunnitelman esipuhe:

Tasa-arvo on arkinen asia, josta pitää taistella

Miehestä ihminen oppii. Hyvä veli -verkosto ja lasikatto. Naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Kielessä on paljon sanaleikkejä, jotka kuvastavat sitä, että sukupuolten välillä on valtapeliä ja että keksimme huumorinkin avulla tapoja tulla toimeen ilmeisten epätasa-arvoisten asetelmien kanssa. Tasa-arvon puutteet paljolti tunnetaan, ja ne on jo kauan osattu tiivistää naseviin kielikuviin. Naisten ja miesten tasa-arvo on näkökulma, jonka avulla voidaan löytää uusia reilun pelin ulottuvuuksia myös julkisten palvelujen tuotannossa.

Oulun kaupunki on allekirjoittanut Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan 28.9.2009. Tässä on nyt käsillä ensimmäinen kokonaisvaltainen suunnitelma siitä, kuinka palveluiden tasa-arvoa aiotaan kaupungin palvelualueilla, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä edistää – tämä suunnitelma osoittaa, että vielä meillä on varaa. Tasa-arvo tässä suunnitelmassa on erityisesti tasa-arvoisia palveluja naisille ja miehille, tytöille ja pojille, kaikille kaupunkilaisille sukupuoleen katsomatta.

Lisäksi toiminnallisen tasa-arvon suunnitelmassa nostetaan alueellisen tasa-arvon näkökulmaa. Muihin syrjinnän muotojen torjuntaan Oulussa on paneuduttu samaan aikaan työstetyssä yhdenvertaisuussuunnitelmassa.

Palveluiden tasa-arvo on jokaisen asia, ja kaikilla on mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tässä esityksessä on näkökulmana se, että tasa-arvo on asiakaslähtöisyyden ja palveluiden laadun tae ja se antaa hyvää pohjaa jatkokehitystyölle. Suunnitelmaa on laadittu ison joukon voimin, ja siinä katsotaankin kattavasti organisaation eri toimintoja ja toimijoita. Siitä iso kiitos työryhmälle!

Kaupunkistrategiassa Oulu 2020 linjataan meille arvoiksi rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Nämä soveltuvat myös tasa-arvon edistämiseen niin, että Oulussa uskalletaan

a) rohkeasti selvittää epäkohtia ja tarttua niiden ratkaisemiseen,
b) reilusti myöntää, että palvelujen tasa-arvo on jokaisen yksilön oikeus sekä
c) ottaa vastuu siitä, että kaupungin palvelut taataan tasa-arvoisina eri sukupuolille
ja eri puolille laajaa kaupunkia.

Palvelualue-, liikelaitos- ja osakeyhtiökohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet tarkistetaan vuosittain osana talouden ja toiminnan suunnittelua. Tavoitteiden arvioinnista ja seurannasta vastaa tasa-arvotoimikunta, joka raportoi niiden toteutumisesta kaupunginhallitukselle. Vastuu tasa-arvon toteutumisesta on kuitenkin meillä jokaisella, ennen kaikkea asenteena jokapäiväisissä kohtaamisissa.

Ari Heikkinen
Konsernipalvelujen hallintojohtaja