Avainsana-arkisto: pyöräily

Pyörällä pääsee –vai pääseekö?

Viime viikolla ympäristötalolla pidettiin työpaja, jossa pohdittiin Oulun keskusta-alueen pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittämistä. Työpaja liittyi parhaillaan laadittavaan Oulun keskustan kevyenliikenteen olosuhteiden kehittämiseen tähtäävään kokonaissuunnitelmaan, jonka pitäisi valmistua ensi kesään mennessä. Oulussa pyöräillään paljon ja Oulun pyöräilyolosuhteet ovat monella tavalla hyvät, mutta keskustan pyöräilyolosuhteet ovat monin paikoin ongelmalliset ja kehitystä ei ole viime aikoina hirveästi tapahtunut.

Työpaja oli todella antoisa ja tarpeellinen. Keskustan kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteet kaipaavat parantamista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Suurimpana ongelmana keskusta-alueen pyöräilyssä nousi esiin keskustan etelä-pohjois- ja itä-länsisuuntaisten sujuvien ja selkeiden pyöräreittien puute. Muina ongelmina esiin nousi mm. pyöräreittien yleinen epäjatkuvuus, erillisten pyöräkaistojen puute, reittien puutteelliset merkinnät, suojateiden liian korkeat reunakiveykset ja liian vähäiset pyöräpysäkit keskustassa ja aseman seudulla.

Samantyyppisiä ongelmia on noussut esiin myös ohjelmatyön pohjaksi tehdystä avoimesta nettikyselystä. Kyselyssä nousi myös esiin kevyenliikenteen kannalta ongelmallisia paikkoja keskustassa, joista mainittakoon esimerkiksi Saaristonkatu. Samoja ongelmia nostivat ihmiset esiin myös facebook-keskusteluissa.

Odotan tulevalta kehittämissuunnitelmalta paljon. Toivon sen tuovan konkreettisia ehdotuksia kevyenliikenteen ja erityisesti pyöräilyn olosuhteiden nopeaksikin parantamiseksi. Pyöräilyolosuhteiden parantaminen ja selkeyttäminen palvelisi myös kävelyolosuhteita, sillä nyt ongelmana ovat usein kävelyreiteillä villisti suihkivat pyöräilijät.

Aina muutosten ei tarvitse olla edes isoja, mutta niillä voi olla iso vaikutus liikkumisen sujuvuuteen. Toisaalta odotan suunnitelmalta myös laajempaa ja strategisempaa näkemystä keskustan liikenteen pitkän aikavälin kehityssuunnasta. Oulun kaupungin tavoitteena on lisätä kevyenliikenteen osuutta ja vähentää yksityisautoilua. Miten tätä tavoitetta tuetaan keskustan liikennejärjestelyjen isolla kuvalla? Voidaanko esimerkiksi kävelykatualuetta laajentaa? Voidaanko joitain katuja rauhoittaa autoliikenteeltä kevyelle liikenteelle? Mihin rakennettaisiin keskustan läpikulkeva pyörien ”highway”? Voitaisiinko Ouluun rakentaa Hollannista tuttuja pyöräkatuja ja voisiko kevyttä liikennettä priorisoida joillain kaduilla autoliikenteen yläpuolelle? Tarvitaanko kaupunkiin pyörien kallioparkki, eli keskitetty keskustan pyöräpysäköintialue?

Kaikkea ei ratkaista kuitenkaan työn alla olevalla suunnitelmalla. Työpajasta lähti myös selkeä viesti lainsäätäjille siitä, että yksisuuntaisilla kaduilla pitää voida mahdollistaa kahdensuuntainen polkupyöräily lain sitä estämättä. Myös parhaillaan työn alla olevaan kaupungin rakennusjärjestykseen toivottiin riittävän sitovia ja laajoja pyöräpysäköintinormeja erityisesti keskustakortteleille. Ohjelmat, lait ja normit eivät sinällään kuitenkaan vielä paranna keskustan pyöräilyolosuhteita, vaan tarvitaan resursseja ja toimenpiteitä suunnitelmien toteensaattamiseksi. Oulu on pyöräilykaupunki, mutta pyöräilyn tukemiseksi tarvitaan puheiden lisäksi myös tekoja.

Hanna SarkkinenResurssien ja tekojen lisäksi tarvitaan myös asennemuutoksia, tarvitaan asennetta jotta aamulla
lähdetään liikkeelle auton sijaan pottumoottorin voimalla ja asennetta, että liikenteessä noudatetaan yhteisiä sääntöjä ja liikutaan muita kulkijoita kunnioittaen. Asennetasolla meillä lähes kaikilla on peiliin katsomisen paikka ja muutokset voi aloittaa heti.

P.S. Niin ikään viime viikolla pidetyssä nuorten vaikuttajapäivässä keskusteltiin mm. kevyenliikenteenväylien kunnossapidosta. Nuoret olivat erityisen huolissaan kevyenliikenteen väylien talvikunnossapidosta ja talvipyöräilyn olosuhteista. Nuorten viesti päättäjille ja virkamiehille oli se, että koska pyöräily on ympäristöystävällistä ja terveellistä ja kaikki eivät voi edes ajaa autoilla, niin pyöräilyolosuhteista täytyy pitää huolta. Fiksuja nuoria, heitä meidän kannattaa kuunnella.

Hanna Sarkkinen
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu

Oulu terveysliikunnan edelläkävijäksi

Oulussa on valmistunut äskettäin valtakunnallisestikin merkittävä uusi avaus, nimittäin terveysliikunnan vaikutusten arviointi ja suunnitelma. Se on tulossa lausunnoille eri palvelualuille lähiaikoina.

Tunnettu tosiasia on, että liiallinen istuminen on terveydelle haitallista. Aikuisväestö istuu 80 prosenttia valveillaoloajastaan. Koululaiset ja opiskelijat istutetaan pulpeteissa tai luentosaleissa tunnista toiseen ja jopa päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan. Palaverit ja kokoukset pidetään istumalihaksia kuormittaen.

Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan Oulun peruskoululaisista noin 26 prosenttia harrastaa hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Saman tutkimuksen mukaan liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla on yleistynyt merkittävästi edelliseen kyselyyn verrattuna.

Merkittävänä positiivisena seikkana todettakoon, että Oulussa peruskoululaiset harrastavat liikuntaa selkeästi enemmän kuin peruskoululaiset koko maassa keskimäärin.

Mika Penttilä

Mika Penttilä

Kalevan artikkelissa (13.4.2014) kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveys 2011 -tutkimuksesta, jonka mukaan kolmikymppisten sukupolvi paljastui voimakkaasti kahtiajakautuneeksi. On erittäin huonokuntoisia, jolla voi olla ylipainoa sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja toisaalta hyväkuntoisia. Artikkelin mukaan ensimmäistä kertaa Suomessa on ikäluokka, joka ei ole kasvanut aikaisempia sukupolvia terveemmäksi.

Liikkelle, liikkeelle

Oulussa liikunnan edistämiseen on tartuttu muun ohella Liikkuva koulu ja Liikkuva varhaiskasvatus -hankkeilla. Molemmissa hankkeissa tavoitteena on liikunnallistaa päiväkoti- tai koulupäivää erilaisin toiminnallisin menetelmin.

Koululaisliikunta ja -kilpailutoiminta, erilaiset kerhot ja toimintapäivät ovat keinoja tuoda liikunta myös niiden lasten ulottuville, joille urheiluseura ei ole vaihtoehto.

Nuorille liikuntapalvelut järjestävät matalan kynnyksen Action liikuntaa.  Mopo-hankkeella pureudutaan erityisesti nuorten miesten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen hyödyntäen nuorille tuttuja teknologioita. Nuoresta mittaa hankkeella ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja aktivoidaan nuoria omaehtoisen terveyden edistämiseen ja elämänhallintaan.

Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin ylläpidossa ja lisäämisessä korostuu oma vastuu. Kaavoituksella, erilaisilla palveluilla ja toiminnoilla luodaan olosuhteita, mutta viime kädessä kukin päättää itse, kuinka paljon liikkuu taikka kuinka terveellistä elämäntapaa ylläpitää.

Oma valintani on ollut liikunnan lisääminen. Muutama vuosi sitten havahduin saavuttaessani neljänkympin rajapyykin, että paino oli noussut ja liikkuminen jäänyt satunnaiseksi. Siinä kohdin päätin, että nyt on aika ottaa uusi suunta.

Liikunnasta on tullut osa jokapäiväistä elämää – muutama maraton on tullut juostua, pitkät hiihto- ja maantiepyörämatkat kuuluvat kuntosalin lisäksi osaksi arkea. Ravintopuolella on vielä paljon parannettavaa, mutta eteenpäin tältäkin osin on menty.

Kunhan irtokivet saadaan lakaistua, voidaan siirtyä maantiepyöräilyn puolelle. Pyörä- ja maantiet ovat oivallisia liikuntapaikkoja. Kainona toivomuksena esitän autoilijoille, että huomioisitte meidät pyöräilijät jättämällä riittävän välin ohittaessanne (kansainvälisen käsimerkin näyttelijät ym. ovat oma lukunsa – emmeköhän Suomessa mahdu samoille teille, kun tämä onnistuu huomattavasti tiheämminkin asutuissa maissa) ja tienpitäjälle, että tehdään ne täristysurat keskiviivalle, ei maantien reunaan.

Mika Penttilä
sivistys- ja kulttuurijohtaja